Arkea

Heippa! Mulle tuli polttava tarve kertoa teille täällä mun kuulumisista, koska yhteydenpito on jäänyt useaan henkilöön niin vähälle omien kiireiden vuoksi. Onhan se vähän ikävää, että kuulumisia saa lukea sieltä täältä somesta, mutta tilanne on nyt tämä ennen kuin tähän päivärytmiin tottuu, että pakko tehdä nyt näin. Mä oon tosiaan nyt sitten virallisesti huittislainen. Mun tavarat muutettiin tänne toukokuun lopulla ja tulin itse sitten tasan kaks viikkoa sitten perässä. Tai no kävin silloinkin vaan yhden yön olemassa täällä ennen kuin lähdin viikonlopuksi "Espoon kotiin" J:n luo. Musta on hirveen hauskaa, kun mulla on näitä" koteja" ympäri Suomea: Viitasaarella, Maaningalla, Espoossa, Huittisissa ja jollain tapaa edelleen myös Kuopiossa. Mulle koti siis tarkoittaa paikkaa, jonne voin mennä täysin omana ittenäni ja toimia niin kuin toimisin omassa kodissani. Lisäksi koti on usein täynnä rakkaita ihmisiä. Mulle tulee lämmin fiilis, kun tietää, että rakkaita ihmisiä on niin monessa paikassa ja tietää, että sinne on aina tervetullut.

Mut sitten itse asiaan. Mun viikot tällä hetkellä kuluu niin, että arkipäivät oon töissä ja treeneissä täällä Huittisissa ja viikonloput sitten J:n luona Espoossa. Ollaan puhuttu, et koitetaan ottaa tästä kesäajasta kaikki irti, koska ei oo mitään hajua siitä, kuinka usein ehditään näkemään kauden aikana. Ja koska koen itse, että Huittisissa ei nyt niin hirveästi ole tekemistä niin mieluummin itse reissailen sitten Espooseen perjantaisin töiden jälkeen ja palailen sitten sunnuntai-iltana Huittisiin. Espoossa ollessa keksii paljon enemmän tekemistä ja henkilökohtasesti viihdyn siellä itekin nykyisin paremmin, kun omassa kodissani. Me ollaan nähty viikonloppusin J:n perhettä, sukulaisia ja kavereita, käyty muun muassa Maailmanliigan pelissä viime viikonloppuna ja tietenkin treenattu. Nyt tulevana viikonloppuna ois sitten tarkotus juhlistaa meidän molempien synttäreitä ja kaiken lisäks J valmistuu huomenna virallisesti. Kummasti jaksaa tätä arkea paremmin, kun tietää, että viikonlopuksi pääsee taas Espooseen ja tehdään kaikkea kivaa, mikä irrottaa arjesta ainakin hetkeksi. 

Mun arki rullailee tääl nimittäin aika tiiviillä rytmillä. Oon lähes poikkeuksetta maanantaista perjantaihin 8-16 töissä ja treenit alkaa 17.30 tai 18.00 ja kestää 1,5 tunnista 2,5 tuntiin. Illalla, kun pääsee kotiin, jaksaa just ja just käydä suihkussa, tehdä seuraavan päivän ruuan, syödä iltapaa, tiskata ja samalla puhua J:n kanssa puhelimessa ennen nukkumaanmenoa. Eka viikko tuntu ihan mahdottomalta. Itkin J:lle melkein siitäkin, kun en saa pyykkejä pestä päivällä vaan joudun tekemään sen illalla treenien jälkeen.. Olin kuitenkin tottunut viime kuukausien ajan Kuopiossa siihen, että sain rauhassa käydä tekemässä kahdesti päivään treenin ja siinä välissä opiskelin, jos jaksoin. Sain käytännössä katsoen tehdä ihan mitä nyt vaan sattui huvittamaan. Nyt murheita aiheutti muun muassa päikkäreiden väliin jääminen sekä se, että iltoja ei voinut enää käyttää sängyllä telkkaria katsellen.

Mun työ on tosi vaihtelevaa ja oon saanut tehdä vaikka mitä tässä vajaan kahden viikon aikana. Toimin siis etsivänä nuorisotyöntekijänä Huittisten kaupungilla. Etsivästä nuorisotyöstä voi lukea esimerkiksi AVI:n sivuilta. Pääasiallisesti me autetaan työttömiä ja opiskelupaikkaa vailla olevia nuoria hankkimaan työ- tai opiskelupaikka, löytämään asunto jne. Monet meidän asiakkaista käyttää erilaisia päihteitä tai heillä saattaa olla muita ongelmia elämässä, joihin me ei voida suoranaisesti auttaa. Silloin me ohjataan heidät toisen viranomaisen pakeille. Tavallisten asiakastapaamisten ohella olen ollut paikallisen nuorisovaltuuston kanssa pesemässä mattoja, muuttanut asiakkaan tavaroita vanhasta asunnosta uuteen sekä ollut hänen mukanaan TE-toimistolla. Joskus taas on päiviä, jolloin ei ole asiakastapaamisia ja aikaa pitää tappaa perehtymällä esimerkiksi erilaisiin tukiin ja niiden hakemiseen. Mä jatkan tässä työssä näillä näkymin lokakuun loppuun asti, jonka jälkeen panostan sit täysillä graduun ja koitan tehä itestäni maisterin ensi kevääseen mennessä. Lisäksi päivät helpottuu elokuun alusta huomattavasti, kun alan tekemään puolikasta työviikkoa.

Treenit on ollut kyllä hyvä vastapaino töille, jossa näkee ja kokee aika rankkoja ja pelottaviakin asioita. Treeneissä on saanut nollata kaiken ja keskittyä vaan olennaiseen. Oon päässyt opettelemaan uusia asioita lajin parissa, joiden seurauksena oon turhautunut about sata kertaa useammin kuin kokenut niitä onnitumisen hetkiä. Onneks tässä iässä on jo oppinut, että kun vaan jaksaa tehdä töitä niin tilanne kääntyy päälaelleen ja hommat alkaa sujua kuin itsestään. Ainakin toivon niin.. Oon viihtynyt uudessa joukkueessa paremmin kuin hyvin ja on ollut taas ihanaa tutustua uusiin ihmisiin uudessa ympäristössä. Vaikka meidän joukkueen tytöt on pääosin mua nuorempia, niin niiden kanssa on ollut tosi helppo olla. Tosin oon ite semmonen hölöttäjä, että voi johtua siitäkin. Se on sitten eri asia, mitä tytöt ajattelee musta :D Innolla jo ootan kauden alkamista ja kaikkea uutta, mitä tässä kerkee ennen sitä tapahtua.

Mun kesä menee siis suurimmaks osaks Huittisissa, kun työ ja treenit sitoo tänne. Kauden alkaessa elämä tulee olemaan vielä hektisempää eikä varmasti pahemmin tarvitse miettiä, miten aikansa käyttää. Onneks J pystyy tekemään töitään välillä etänä täältä käsin niin ehditään näkemään, mitä nyt molempien treenit ja pelit antaa myöten. Mul on itelläni viime viikon alkujärkytyksen jälkeen ollut tosi hyvä fiilis, mikä on heijastunut oikeestaan kaikkeen. Jaksan töissä paremmin, treeneissä on enemmän virtaa ja iltasinkaan ei oo semmonen "äkkiä peiton alle piiloon"-fiilis vaan enemmänkin mä tanssin ja lauleskelen pitkin kämppää. Tuntuu niin hyvältä, kun elämässä on  nyt jo jonkin aikaa ollut semmonen vaihe, että tuntee ittensä ihan hirveen onnelliseksi koko ajan. Oon kyllä melko varma siitä, että tää kesä on vaikuttanut mun mielialaan tosi paljon, vaikka se nyt välillä onkin tuntunut kaikelta muulta kuin kesältä räntäkuuroineen ja pakkasöineen. Nytkin on kuitenkin reilu 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Just tämmösistä päivistä mä saan kaikista eniten energiaa.

Mulla on suhteellisen paljon suunnitelmia täksi kesäksi, mikä on tietyllä tavalla hyvin harvinaista. Oon käytännössä katsoen suunnitellut seuraavat 6 viikkoa ainakin viikonloppujen osalta varaamalla bussi- ja junalippuja suuntaan ja toiseen. Juhannus menee viime vuoden tapaan Tahkolla. Tosin alunperin olin menossa sinne omien kavereiden kanssa, mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos ja lähdenkin nyt sitten J:n ja sen kavereiden mukaan. Kuitenkin ihan kivaa, että saa olla J:n kans senkin viikonlopun, varsinkin, kun juhannuksena tulee vuosi siitä, kun me ollaan ekan kerran toisemme tavanneet. Heinäkuun puolella pääsen sit käymään porukoidenkin luona, käydään Tukholmassa ja tarkoituksena ois myös käydä Kuopiossa moikkaamassa kavereita joku viikonloppu. Hirveesti asioita mitä odottaa niin viikotkin menee niin äkkiä ohitse. Meillä alkaa juhannukselta treenien osalta omatoimijakso, mikä helpottaa kolmeksi viikoksi mun elämää, kun pystyy iltasin tekemään treenit siihen aikaan, kun itselle sopii.

Loppujen lopuksi oon tykänny mun elämästä täällä Huittisissa ja tuntuu, että täällä ois asunu pidempäänkin kuin vaan pari viikkoa. Mun pieni yksiö on heti alusta asti tuntunut ihan kodilta ja on ihanaa, että täällä nää välimatkat ei oo kasvanu kovin pitkiksi mihinkään suuntaan. Varsinkin kun mun pyörä jäi muuttokuormasta ulos ja porukat tuo sen tänne vasta heinäkuun alussa. Tänään ois sit illalla viikon vikat lajitreenit ja huomenna sit työpäivän jälkeen kerkeen siivoamaan kodin ensimmäistä kertaa muuton jälkeen, kun varasin bussilipun vähän myöhäsemmälle vuorolle. Ei tuolla ees kovin sotkuista ole, mutta mua itteeni ällöttää ajatus siitä, että on oo siel pariin viikkoon saanu kun tiskattua ja pyykättyä. Illalla sit matkalaukun kans kohti Espoota ja nauttimaan täysin vapaasta viikonlopusta. Mukavaa viikonlopua teillekin!

- krisse -