Minä, sinä vai hän?

Viiden päivän vapaat takana ja arkeen astuminen onnistui melko sujuvasti. Äsken sit kun jäi kämpille yksin tuli jotenkin haikea olo, soitto Henkalle ja itkupuhelu. Toinen pelas saman aikaan sählyä, kun minä itken ilman mitään syytä. Huono veto, mut en voinu itelleni mitään. Nyt on muuten normi olo, mut tiiän et se yks stressaa vaan siellä, et oonhan varmasti kunnossa..

Mut tosiaan vapaat meni mukavasti, todella mukavasti itseasiassa. Torstain ikkunanpesua lukuunottamatta otin aika rennosti. Oli ihanaa shoppailla( löytyi kengät ja lakki), nähdä Henkkaa ja sen kavereita Kuopiossa ja ilta höpötellä niitä näitä serkun kanssa. Siinä mun perjantai tiivistetysti. Siitä alkokin mun elämän paras viikonloppu. Ei herranen aika kun oon onnellinen. En tiiä onko tää nyt mitenkään yllättävää, mutta la-su meni Henkan kotona. Tehtiin yhdessä ruokaa, käytiin salilla (oli ihan hirveen ihanaa koskea lentopalloonkin!) ja lässyiltiin. Oli niin ihana saada vaan nukkua sen kainalossa. Meillä oli hauskaa ja musta on kivaa, et meidän suhde perustuu enemmänkin sille hauskanpidolle ja jutustelulle kun sille, että oltas koko ajan kieli toistemme kurkussa.

Äitienpäivä meni sit mummolassa, kun Henkan porukat heitti mut sinne sunnuntai-aamuna. Ulko-oven avaskin heti kummityttö ja kädet ojossa hyppäs syliin, vaikka mulla oli vielä laukut olalla ja kaikkea. Olinkin sit pikkusille kuumaa kamaa, Mua purtiin, haukuttiin tyhmäks, pussattiin ja halattiin. Ihan parasta! :D Illalla sitten, kun mökkiin jäi vaan ukki, mummo ja minä, ukin ja mummon piti lähteä yhteen konserttiin. Kovasti meinasivat koko illanvieton jättää väliin, mutta totesin että oon jo kohta 19 et enköhän mä selviä. Mutta ukki ehdottikin, että ottaisin hänen autonsa ja ajaisin 9 km päähän Henkan luo vielä illaks ja minähän ajoin. Se tunne, kun nähtiinkin vielä, vaikka oltiin heipat sanottu jo aamulla.. Sit yöks ukin ja mummon luo ja maanantaina kotiin.

Se bussimatka oli yhtä tuskaa, kun tyhmänä aloin lukemaan bussissa, vaikka tiiän et siitä ei hyvää seuraa. Paha olo tuli ja oli pakko nukkua... Enhän minä muuten! Mutta niin, tänään sit palattiin jo töihin. Tajusin muuten kauhukseni, et bensa on kallista! Tankkasin ekaa kertaa tankin täyteen ja HUHHUH, heihei palkka!

Huomenna musta tulee taas kokonainen. Henkka tulee ekaa kertaa nyt sit meille ja hitsit, mua ei vielä ees jännitä. Ekaa kertaa en pelkää sitä, että jätkä olis jotenkin "outo" tai silleen, et vanhemmat ei tykkäis. Nyt en välitä ja kaiken lisäks tiiän, et Henkasta ei voi olla pitämättä :) Toi mun otsikko taas sit viittaa tulevaan syksyyn, pitäähän toi blogin varsinainen otsikko kuljettaa mukana. Pääsykokeet alkaa ens viikolla ja pakko on ollut alkaa miettimään, mitä tulee tapahtumaan. Menenkö sen mukaan mikä tuntuu musta hyvältä, kuinka paljon ajattelen Henkkaa kun teen päätöstä ja entäs vanhemmat? Omassa päässäni minä sen ratkaisun tietenkin teen, mutta en voi sille mitään, että pakosti ajattelen aina ees hitusen sitä, mitä muut ajattelee ja miten mun valinta vaikuttaa muihin. Jos muutan Jyväskylään, Henkan ja mun juttu menee vaikeeks, enkä halua sitä.. Mutta katsotaan nyt eka pääsekö sitä mihinkään, tuo lukeminen nimittäin ollut aika heikkoa. Asiaan liittyen muuten, yo-tulokset tulee huomenna ja varottelin jo Henkkaa, että jos petyn niin se saa kuunnella mun ruikutusta koko illan.. Mut senkin näkee sit huomenna.

Viis tuntia töitä, lääkärissä käytin ja kotiin siivoamaan ja sit hakemaan Henkkaa linja-autolta. WÄÄÄ! En malta oottaa huomista.

PS. Anteeksi, jos joskus olen jonkin ikävää vähätellyt, nyt mä oikeesti tajuan mitä tää tuska oikein on.. Niin ja pahoittelut myös Henkka-panoitteisista tilapäivityksistä :D

"Tietty pala minua,
on nyt osa sinua
Puolet minusta
kun koostuu sinusta
Ilman sinua
ei siis ole minua"

-krisse