Pikakuulumisia

Hei! Viimeisesä postauksesta on tainnut vierähtää jo kuukausi. Saamattomuudesta ja inspiraation puutteesta tää taas on johtunut. Ennen kirjoittaminen oli mulla henkireikä, mutta nykyään, kun vietän aikaa entistä enemmän ystävieni kanssa ja pystyn puhumaan asiasta kuin asiasta niin tää bloggailu on jäänyt vähän vähemmälle. Onneksi tälleen tarpeen tullen tänne pääsee edelleen purkamaan vähän ajatuksia ja ennen kaikkea kertomana kuulumisia teille, joiden kanssa nähdään harvemmin.

Mun elämään kuuluu tällä hetkellä tenttikirjat ja sairasloma. Mua tammikuusta asti vaivannut ja reenaamisen estänyt polvi tähystettiin eilen. Sieltä löytyi samanlainen kalvopoimu, joka minulta poistettiin jo muutamia vuosia sitten molemmista polvista. Oudointa oli, että se poimu on synnynnäinen ja sen ei pitäisi uusia. Lääkäri ihmetteli monta kertaa ääneen, että ei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, tällä kertaa kun se poimu olikin tulehtunut ja mahdollisesti aiheuttanut nivelkalvotulehduksen muualle polveen. Nyt pitää siis ootella vielä, että saadaan koepaloista tulokset ja tiedetään, onko tulehdusta vai ei. Sairaslomalla oon nyt kolme viikkoa eli on hyvin aikaa kuntouttaa ja hoitaa nuo viimeisetkin tentit alta pois.

Kaiken tän härdellin keskellä onnistuttiin myös löytämään kämppä kaverin kanssa ja kesäkuun alusta me muutetaankin sitten tosi viihtyisään kolmioon tähän keskustaan. Hieman haikeelta tuntuu lähteä tästä kämpästä, mutta kulusyistä on pakko. Muistot jää ja musta on mukava muuttaa jonkun kanssa, koska siellä saa sopivasti omaa rauhaa, mutta ei kuitenkaan ole yksin. Lisäks kun pelataan samassa joukkueessa ja kaveripiirit on suht samat niin uskon, että meille tulee toivottavasti monta mukavaa vuotta tuossa asunnossa. Se on tosi hieno ja uuden näköinen, joten ei tarvii heti ajatella, että sitä joutuisi remontoimaan. Laittelen asunnosta sitten omaa postausta, kunhan päästään muuttamaan.

Mun reenit on nyt viikon pannassa, koska en tikkien takia saa hikoilla. Kuntoutus on kuitenkin jo kovassa vauhdissa. Koukistelen ja suoristelen jalkaa fyssarin ohjeiden mukaan ja jatkossa kuntoutus tapahtuukin sitten valmentajan antamilla ohjeilla. Pääsen kesäkuussa jo hyppimään, how cool is that!! Oon 100 % motivoitunut saamaan tän polven kuntoon ja mikään ei tuu mua siinä estämään. Tää postaus oli nyt enemmän tämmöstä yleistä jorinaa ja muutenkin jää vähän pintaraapaisuksi, koska lääkemömmöissä ei kannata mitään syvällistä rueta raapustamaan. Kuvat kuitenkin kertokoon puolestaan mun viime aikojen kuulumisista ja mä palailen varmasti mahdollisimman pian tässä saikun aikana höpöttelemään teille vähän järkevämpi. Pus!

-Krisse