tiistai 25. joulukuuta 2012

Ihoani kosketat, sä joka joulu uudestaan...

Niin on aatto ohi ja kotona olisi tarkoitus viettää enää kaksi päivää. Tulin tänne siis jo keskiviikkona rauhoittumaan näin loman aluksi. Ennen 2 tunnin bussimatkaa Kuopiosta Vesannolle kävin tekemässä akatemian testejä. Oli huikeeta huomata, että ulottuvuudet oli parantunut ja yllätyin kun olin linjan toiseksi nopein likoista 20 metrin juoksussa. Olenhan kuitenkin aika kömpelö ja iso kokoinen pituuteni suhteen. Parannettavaa jäi loikkiin, joita päätin nyt rueta itsenäisesti reenaamaan vapaa-ajalla.

Torstaina siivosin talon kaksi ylintä kerrosta, joissa siis oleillaan yleensä. Alakerran saunan ja pesutilat äiti siivosi sitten illemmalla. Yritin olla avuksi niin paljon kuin vain saatoin, kun nyt oli siihen mahdollisuus ja muuta tekemistäkään ei ollut. Isin kanssa käytiin myös hakemassa kuusi silloin sulamaan. Äiti oli perinteen mukaisesti laittanu kaikki joulukoristeet paikalleen ensimmäisenä adventtina, joten joulutunnelmaan oli helppo päästä.

Perjantai oli minulle sitten yhtä tuskaa.Olin heti herätessäni yksin ja tiesin, että kaikki muut tulisivat kotiin vasta iltapäivällä. Tilanteen tuskaisuutta lisäsi tieto, että Henkka tulisi porukoiden kyydissä kotiin. Aika kun ei tuntunut kuluvan mihinkään... Kävin ulkona riehumassa koiran kanssa, kuuntelin joululauluja, katsoin televisiota ja olin koneella. Tunnit mateli ja sekuntit tuntuivat minuuteilta. Sit kun meidän upouusi auto saapui pihaan täynnä minulle tärkeimpiä ihmisiä sydän pomppasi kurkkuun, perhoset pullahtivat vatsaan ja meinasin purskahtaa nauruun onnesta. Kaksi yötä erossa Henkasta herkisti minua aivan liikaa. Ilta menikin sit hengaillessa.

Lauantaina meidän perheen viimeinenkin palanen saapui meille, kun siskon poikaystävä tuli kylään. Oltiin ekaa kertaa sitten kesän koossa. Minun pieni perhe! Katsottiin porukalla Taru Sormusten Herrasta, pelattiin korttia ja heitettiin päätöntä läppää. Eli oli ihan älyttömän HUIKEETA. Lauantai oli oikeesti yksi elämäni parhaimmista päivistä, jonka tuun varmasti muistamaan jatkossakin.

Sunnuntaina oli sit aika lähteä pyörähtämään Maaningalla sukulaisten luona. Tarkoituksena oli viedä lahjat sukulaisille, heittää Henkka kotiin ja käydä sanomassa isomummoille ja isoukeille hyvää joulua hautausmaalla. Suunnattiin ensimmäiseksi ukin ja mummon luo, jossa meitä odotti ukin ja mummon lisäksi tädin perhe eli myös mun kummityttö. Myöhemmin paikalle saapui myös toinen täti pienten serkkujeni kanssa, enot ja toisen enon tyttö. Oli ihanaa kun mun kummityttö uskalti eka vähän tökkiä Henkkaa ja kohta leikkikaveriksi ei kelvannut kuin minä ja Henkka. Tähän asti Henkalle on uskallettu vain nauraa. Samaa edistystä ei tapahtunut Aadassa, 3 vuotiaassa serkussani, joka tapansa mukaisesti heti Henkan nähtyään purskahti itkuun. Mutta kun sitten lähdettiin viemään Henkkaa pois, uskallettiin sentään vähän jo hymyillä. Mun poikapuoliset serkut ei onneksi vierasta oikein ketään ja niillä oli heti kepposet mielessä, kun Henkan näkivät :)

Tosiaan sit ukilta ja mummolta lähdettiin Maaningan "keskustaan" viemään Henkka kotiin ja käymään hautuumaalla. Oli niin ihanaa mennä äidin ja isän kanssa Korhosille, kun ne on niin älyttömän mukavia. Se paikka on mulle kuin koti, siellä on mulle tärkeitä ihmisiä ja se tärkein tietenkin. Oli ihan huippua, että pääsi vielä niitäkin halaamaan ja toivottamaan hyvää joulua. Haikein mielinhän sitä Henkan sinne jätti, kun mielelläni olisin aaton ollut sen kanssa, mutta no can do. Ollaan oltu kuitenkin niin vähän aikaa yhdessä, että vaikka tää kuinka pysyvältä tuntuisi, on hyvä olla joulu vielä omien perheiden kanssa. Siitä sit hautausmaalle, en muista milloin viimeksi olin siellä käynyt. Pitkästä aikaa tuli muistettua myös äidin isovanhempia. Poikettiin kynttilöiden viennin jälkeen vielä ukin ja mummon luona pikaisesti ja sitten suunnattiin kotiin. Ilta ihan vaan äidin, isän ja pikkuveljen kanssa, kun sisko lähti poikaystävineen käymään anoppilassa.

Maanantai aamuna lähdettiin sitten keskustaan mummon luo. Käytiin ensin toivottamassa papalle hyvää joulua kyyneleet silmissä. Tuntuu niin oudolta, että siitä on jo yli vuosi, kun pappa lähti taivaaseen. Haudoilla käynnin jälkeen mentiin mummolle syömään koko perheen kanssa ja syönnin jälkeen tultiin takaisin Mäntylään rauhoittumaan. Saunan ja aivan liian monen tunnin jälkeen avattiin lahjat. Paketeista tuli yhteensä 230 euroa rahaa, lahjakortit H&Mlle,Sokokselle ja Ikeaan, leggingsit, lapaset, suklaata (pikkuveli oli huomaavainen ja oli ostanut ihan laktoositonta suklaata) ja sit se paras: silkkinen kylpytakki kullalta. Se on just semmonen mistä oon Henkalle puhunu ja oli ihana huomata, että se on kuunnellu mua :D

Tää päivä on sit menny löhöillessä ja siksi päätinkin, että huomenna aamulla on pakko suunnata parin tunnin lenkille että saa itteensä vähän liikettä :) Tää jatkuva ähky saa loppua lyhyeen! Torstaina sitten Korhosille ja illalla kerkeää käydä kaverin kyydillä Kuopiossa reeneissäkin. Pitäs vielä kaksi yötä osata yksin nukkua. Lauantaina olisi sit edessä muutto ja Ikean reissu. Oon siitä niin innoissani et suunnittelen kaiken jo etukäteen :D Uuden vuoden pläänit on vielä vähän auki, mutta eiköhän nekin tästä selviä.

Tässä oli vähän tarinaa siitä, miten jouluni vietin. Vielä nämä kaksi viikkoa saa lomailla ja 7 päivä suuntaan sitten kouluun. Rauhaisaa loman jatkoa kaikille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti