I love you for a thousand years

Vuosi 2012 on nyt takana. Valehtelematta se vuosi oli tähän astisen elämäni paras ja arvokkain. Kuten moni muukin bloggaaja, kerron nyt vuodestani vähäsen lisää.

Tammikuu

Päälimmäisenä ensimmäisestä kuukaudesta jäi mieleen vaikeudet. Mulla oli edeltävänä jouluna ollut eka paha riita  mulle tosi tärkeä ihmisen kanssa. Jouduin tutkimaan itseäni, koska vika ei voinut enää olla vain muissa. Mun oli pakko kohdata itseni, tajuta, että mussa on varmasti piirteitä, jotka ei kaikkia miellytä. Mun oli pakko kasvaa ihmisenä ja niin mielestäni teinkin. Tajusin, että mulla ei ole varaa olla ääliö, koska en halua menettää niitä harvoja rakkaita ihmisiä mun ympäriltä. Tammikuu oli rankka, papan kuolema painoi mieltä ja kirjoitukset kaatui niskaan. Siitäkin kuitenkin selvittiin entistä vahvempana. Ja ennen kaikkea se rakas ihminen, jota varmasti itsekin loukkasin, halusi korjata välit ja ollaan edelleen hyvissä väleissä. :)

Helmikuu

Kirjoitukset alkoi. Muistan kuinka otin ihan älyttömästi paineita menestymisestä. Oli pakko kirjoittaa hyvin. Ihan itse mä ne paineet kasasin, mutta onneksi ne ajoi mua myös eteenpäin. Meillä oli myös penkkarit ja potkijaiset ja ne oli kyllä silloin erinomainen irtiotto lukemisesta. Penkkareissa olin eskimo (oli muuten lämmin!) ja potkijaisissa sain elämäni ensimmäisen sylitanssin. Niin hauskoja ja rakkaita muistoja, voih. Juhlien jälkeen myös tajusin, että mitä oikein touhusin. Otin, käytin ja heitin pois, miehet siis. Mietin monesti sitä, miksi mä en sitoutunut aikaisemmin, vaikka ottajia oli. En luultavasti ollut tarpeeksi kypsä enkä tuntenut sellaista tiettyä tunnetta, jota olin pikkutytöstä asti odottanut. En halunnut haaskata aikaani turhiin jätkiin vaan halusin vain sen yhden. Päätin avata mieleni silloin ja antaa kaikille mahdollisuuden.

Maaliskuu

Koulu veteli viimeisiään. Kävin rustaamassa esseitä ytl:n papereille ja suuntasin takaisin lukemaan. Aikaa ei jäänyt muuhun kuin lukemiseen ja reenaamiseen. Vietin lähestulkoon koko lukulomani Pihtiputaan asunnolla, jossa sain hyvän lukurauhan ja reenipaikat oli edelleen lähellä. Kirjoitusten loputtua pakkasin kimpsut ja kampsut ja jätin Pihtiputaan, lukion ja kaikki parhaat kaverini sinne. Takaisin en ole enää menossa asumaan sinne. Ikävä jäi, isompi ikävä, mitä koskaan odotinkaan. Ne ihmiset ja kuviot siellä oli niin iso osa mun elämää 3 vuoden ajan, että pelkäsin muutosta. Pitäisi taas pärjätä kesän jälkeen jossain ihan omillaan. Maaliskuun lopulla myös selvisi, että matkaisimme huhtikuussa ensimmäistä kertaa SM-finaaleihin. Lisäksi muistaakseni, aloitin maaliskuussa myös tän blogin rustaamisen :)

Huhtikuu

En olisi koskaan osannut arvata, että yksi kuukausi pystyisi muuttamaan mun elämää niin paljon. Suuntasimme kuun alusta perinteisesti Ylläkselle viettämään lomaa tätieni ja serkkujeni kanssa. Loma meni oikeestaan oksennellessa, kun mahatauti löysi meidän matkaseurueen reissun toisena päivänä ja lopetti vasta kun oli tartuttanut lähes kaikki. Itse sairastuin juuri paluumatkaa edeltävänä päivänä, joten voitte uskoa että olo autossa ei ollut kovin kaksinen. Mutta tuo matka toi mun elämään aika hirveesti kaikkea hyvää. Loman ensimmäisinä päivinä serkkuni kolme kaveria lisäsi minut randomisti kaveriksi facebookissa. Ensimmäinen, joka minut lisäsi, oli serkkuni nykyinen poikaystävä, toinen meidän hyvä kaveri ja kolmas... arvaatteko? Se oli mies, jonka kanssa vietin koneella jokaisen illan loman jälkeen. Jonka kanssa ei oltu nähty pitkään aikaan, jonka olin aina tiennyt, mutta en koskaan tuntenut. Mies, jonka kanssa soiteltiin ja kahden viikon päästä lomastani vihdoin ja viimein tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin ja ruettiin seurustelemaan. Kaiken tämän ihanan lisäksi mun kaulaan ripustettiin kauden toinen pronssinen mitalli, SM-MITALLI!

Toukokuu

Toukokuu oli ensimmäinen kokonainen kuukausi töissä vaatekaupassa Viitasaarella. Sopimus oltiin kirjoitettu elokuun loppuun ja olin tosi innoissani siitä, että rahaa tuli työstä, josta nautin. Se oli ensimmäinen kesätyöpaikka, jonne meno ei koskaan tuntunut pahalta. Asiakkaat oli ihania ja työympäristö viihtyisä, työkavereista puhumattakaan! Sinne menisin mielelläni takaisin, jos ei veri vetäisi näin paljon lentopallokentille. Toukokuu oli rakkautta täynnä. Sain viettää kaikki vapaapäiväni kullan kanssa, vaikka se kävikin vielä koulussa viikolla. Olin onneni kukkuloilla, olin löytänyt sen tunteen ja siksi parisuhteen aloittaminen juuri Henkan kanssa oli todella helppoa. Lisäksi kävin myös pääsykokeissa muutamaan yliopistoon ja ammattikorkeakouluun. Lukeminen jäi uuden suhteen alle ja se näkyi myöhemmin tuloksissa. Tärkein asia kuitenkin toukokuussa oli se, kun sain kuulla yo-tulokset. Minusta tuli ylioppilas ja yksi välipysäkki oli jälleen saavutettu ja olin valmis hyppäämään uuden junan kyytiin.

Kesäkuu

Jatkoin töiden tekemistä ja nautin kesästä. Näin myös ensimmäistä kertaa, kun Henkka heitti keihästä ja tutustuin myös hänen ensimmäisiin kavereihin keihäskarnevaaleilla. Jännitän Henkan kisoissa aina enemmän kun omissa peleissäni ja sen ensimmäiset heitot oli tosi jännittävä katsoa, koska ne oli ekat kisat sitten ison olkapääleikkauksen. Hurjaaaaa! Aloin tajuta myös, kuinka paljon haluan itse panostaa urheiluun. Haluan oikeasti edetä urallani ja aloin tajuamaan, mitä se vaatii. Se oli viimeinen kesä, kun annoin itseni lipsua reenaamisesta. Lisäksi pelasin viimeisen pelin Plokissa, kun käytiin Power cupissa nappaamassa kauden kolmas pronssi.

Heinäkuu

Viimeiset pääsykoetulokset saapui ja varmistui, että syyskussa aloittaisin koulun Kuopiossa ammattikorkeakoulussa. Voi sitä itkun ja paniikin määrää, kun en päässyt yliopistoon Kuopioon. Olin ihan varma, että ovet amkiin ei aukea ainakaan Kuopioon ja aloin heti pelätä, että kuinka jaksaisin elää etäsuhteessa vielä vuoden ajan. Kesä oli kuitenkin aika rankka, kun ei saanut olla sen rakkaimman kanssa silloin kuin halusi eikä olla esimerkiksi siinä hetkessä läsnä, kun Henkka kuuli että jälleen oli kausi pilalla. Oisin niin kovasti halunnut olla tukena. Mutta kuitenkin, ilo nousi ylimmilleen, kun siskoni soittaa ennen työpäiväni alkua, että mun nimi löyty Savonian sivuilta. Kaikki meidän suunnitelmat voisivat siis käydä toteen.

Elokuu

Suuntasimme perheen kanssa Kreetalle viikoksi ja jouduin jättämään Henkan Suomeen. Huonoin ulkomaanmatka, minkä olen kokenut. Paikka ei ollut sellainen kuin odotin ja oli jopa liian kuuma. Kuitenkin oli ihanaa päästä vähän muuallekin kuin Suomen sateiseen kesään. Aloitin myös suunnittelemaan muuttoa, kun asunto Kuopiosta varmistui. Olin innoissani siitä, että Henkan kanssa voitaisiin jatkossa nähdä toisiamme niin usein kuin haluaisimme, kun Henkka pystyisi jäämään aina mun asunnolle yöksi.

Syyskuu

Koulu alkoi ja muutin Kuopioon. Henkka kantoi kamansa myös meille ja ajoittaisten vierailujen sijaan, se viihtyi mun luona lähes joka yö. Henkan nimi rustattiin siis myös vuokrasopimukseen ja asuimme virallisesti yhdessä. Reenit uuden joukkueen kanssa alkoi ja sain sitä kautta uusia kavereita. Heti ensimäisestä koulupäivästä lähtien puolestaan tunsin olevani väärässä paikassa. Syyskuu olikin tavallaan aika hankala kuukausi, kun piti sopeutua niin moneen uuteen asiaan.

Lokakuu

Elo Kuopiossa alkoi vakiintua ja meidän parisuhde kehittyä. Aloimme olla kuin mikäkin vanha pariskunta, ainut vaan että se tuntui vieläkin uudelta. Tuntuu siltä, että me ei päästä suhteen alkuvaiheen tunteesta mihinkään. Aina kun näin Henkan perhoset pyrähti vatsassa ja kaikki oli niin hyvin. Lokakuusta ei muuten mitään kummoista jäänyt mieleen, se oli yhteiseloa parhaimmillaan ja onneksi asiat ovat jatkuneetkin noin.

Marraskuu

Riitely on turhaa, se ahdistaa ja saa pahan mielen aikaan, mutta parisuhteessa on tervettä välillä riidellä. En ole koskaan semmoinen, että jättäisin oman mielipiteeni sanomatta, vaikkakin ajoittain pyrin miellyttämään toisia. Siksipä otettiin Henkan kanssa ekaa kertaa yhteen. Stressi kasautui ja mua ahdisti joka aamu mennä kouluun, mieluummin olisin reenannut koko ajan. Purin sen Henkkaan ja sehän on väärin. Onneksi tajusin pyytää anteeksi eikä riita ollut edes mikään vakava ja asia selvisi puhumalla. Marraskuussa myös sovittiin muutosta uuteen isompaan kämppään vuoden vaihteessa. Päätin, että tämä lukuvuosi jää viimeiseksi amkssa ja suuntaan ensi syksynä yliopistoon!

Joulukuu

Halleluja, LOMA! Se on ehkä päälimmäinen asia, mikä viime kuusta jäi mieleen. Oli niin ihana vaan rentoutua, olla vaan. Olla joulu kotona ja uusi vuosi uudessa asunnossa parhaalla porukalla. Olin onnellinen ja olin valmis ottamaan opikseni kaikista virheistä. Halusin muuttaa itseäni niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Sisäiseen muuttumiseen sain apua Henkalta, kun pitkästä aikaa otin rakentavaa palautetta vastaan. Ulkoiseen muuttumiseen pyysin apua yhdeltä ystävältä ja aloitin sitä vähän jo itsekin. Haluan olla tyttöystävä, josta Henkka voi olla ylpeä ja tarttua kaupungilla mun kädestä viestiäkseen muille, että oon sen. Tutustuin myös paremmin joukkuelaisiini ja tajusin, kuinka huippu porukka meillä onkaan. Lisäksi olen ikionnellinen siitä, että laitoin sormeni peliin ja leikin amoria. En ole nähnyt kahta ystävääni koskaan niin onnellisina, mitä he nyt ovat. Eli onnistuin minä jotain hyvääkin saamaan aikaan ;)

Tää vuosi oli todella antoisa ja opettavainen. Löysin elämäni rakkauden, siitä olen varma. Olen onnellinen, kaikista virheistä ja kaikista onnen hetkistä. Ihminen oppii ja kasvaa vain elämällä. Mun uuden vuoden lupaus on näin yksinkertainen: lupaan, että en ole nalkuttava tyttöystävä ja lupaan itselleni pitää omasta ulkonäöstäni parempaa huolta. Tää loma jatkuu nyt tän viikon loppuun ja saan vetää keuhkot täyteen ilmaan ja hengittää rauhassa ennen ensi viikolla alkavaa koulua. Odotan innolla sitä kaikkea, mitä ensi vuosi minulle ja meille tarjoaa. Haasteita, onnea, itkua, naurua ja rakkautta, varmasti tätä kaikkea, mutta yhtään hetkeä en aijo enää katua. Hyvää uutta vuotta!