Riippuvuus se on tämäkin

Nimittäin blogin kirjoittaminen. Sitä kun luulee, että ois ihan helppoa olla ees yks päivä jotain raapustelematta ja kuvia napsimatta niin sitten löytää itsensä aamulla kuvaamassa omaa lookkiaan ihan vaan blogia varten. Tästä on tullut tosi tärkee apu mulle, vaikka en nyt mitään hirveen syvällistä tänne raapustakaan. On kuitenkin yksin ollessakin "joku", jolle puhua.

Oon joutunu tässä illan aikana pohtimaan valintojani ja sitä, miten olisi käynyt, jos en olisikaan valinnut tai tehnyt asioita niin kuin ne tein. Tän ajatuksen muhun sai aikaan yksi mulle todella tärkeä poikapuolinen ystävä, mun kallio, johon voi aina turvautua. Puhuttiin siitä, jos ei tahoillamme seurusteltaisi ja oisin muuttanut Kuopion sijaan Ouluun, miten asiat mahtaisivatkaan olla. En tykkään hirveesti jossittelusta, mutta myönnän, että siihen tulee kyllä aika usein itsekin lähdettyä.

Tällä kertaa kuitenkin tuli jotenkin ihan hassu olo. Ei mulla ole muuta vaihtoehtoa, musta tuntuu et asiat meni juuri niin hyvin kuin vaan saattoi. Mun paikka on täällä Savossa enkä usko, että tää ystävä voisi kuitenkaan olla muuta kuin ystävä. Kuitenkin yhteistä historiaa on kolmelta vuodelta takana ja sen ajan sisään on tapahtunut niin paljon asioita, että olen todella tyytyväinen, että hän on edelleen mun ystävä.

Puhuttiin myös Henkan kanssa siitä, kuinka mulla oli meidän ekalla juttelu kerralla semmonen olo, että tästä tulee jotain. Kai sen sit jollakin tasolla vaan tuntee. Henkka sit sano totuuden myös ja myönsi, että ei pariin ekaan viikkoon uskonut että tästä mitään sen kummempaa tulis. Mut mun onneksi olin oikeessa! :)




Huomenna oiskin sitten vapaapäivä, joka kuluu ryhmätyön ja tenttiin lukemisen merkeissä. Sain tässä illalla jonkin virtapiikin ja iskin suurimman osan kamoista jo laukkuun, että ei jäänyt huomiselle nii hirveesti hommaa. Nyt unille kullan kainaloon!

miksi olla surullinen, kun voi olla iloinen?

Vihdoin ja viimein sain itseni reeneihin tänään. Ei siis ollut kiinni edellisessä tekstissä mainitsemastani laiskuudesta (ei ikinä reenien kanssa!!) vaan siitä, että sunnuntai-maanantai välisenä yönä sain kaverikseni jälleen mahakivun ja -krampit. Valvoin viiteen asti ja sit kun sain vihdoin unta niin kello soi seitsemältä ja eikun juridiikan tenttiin. Päivällä nukuin vaan 2 tuntia ja silti sain päivän aikana sen tentin tehtyä, syötyäkin hieman, koulussa tunnilla istuttua ja vähän siivottua. Lisäksi Henkka raahas mut mukanaan Matkukseen pipo-ostoksille ja minähän lähdin. Ajattelin, et kyl kroppa sanoo kun ei enää jaksa siis ei pidä murehtia sitä, et tuli nukuttua liian vähän. Huono olo ei kuitenkaan ollut, että väsymys oli ainut ongelma.

Viime yönä unta tulikin ihanat lähes 9 tuntia ja jaksoi koulussa tosi hyvin. Nyt on jo tenteistä 2/4 suoritettu ja huomenna ois edessä matikka. Sit pitäis jaksaa panostaa vielä laskentatoimeen, joka on perjantaina ennen kuin saa ottaa suunnaksi Ylläksen ja loman. Ruotsin tentti tuntui menevän hyvin, mut juridiikasta en uskalla mitään sanoa, kun muistikuvat on väsymyksen takia aika heikot.. Muuutta, eiköhän se läpi mennyt! Mulla on ollut kuitenkin tosi hyvä motivaatio nyt tohon lukemiseen ihan kaikkien aineiden kohdalla, että sitä oottaa hyviä tuloksia. Toivottavasti tää motivaatio jatkuu vielä viimeiseen jaksoon ja tietenkin myös pääsekokeisiin. Meinasinkin lomalle ottaa pääsykoekirjan mukaan.

Mut tää tauti on tuonut kyl mun uuden ajatusmallin oikeuteensa! Ei oo ollu lähellekään niin paha olla kipeenä, kun on jaksanu miettiä lomaa ja keskittyny kouluun. Tietenkin se reenaamattomuus harmitti ihan sikana, mutta tänään kun reenit kulki yllättävän hyvin niin nekin murehtimiset unohtui. Nyt pitää toivoa, että krampit on mennyttä ja että saa tulevat yöt kunnolla nukuttua sekä tentit kunnialla hoidettua alta pois ja tietenkin painon takas, kun en tykkää olla tämmönen luuranko.. Sit pääsee huilaamaan oman perheen kanssa pariksi yöksi ja Henkkakin liittyy SM-hallikisojen jälkeen meidän mökkiporukkaan! Jippii, oon niin innoissani! Lapin reissun jälkeen oiskin sit seuraava A-tyttöjen turnaus, jota en myöskään malta odottaa. Tosin herätys lauantaina 5 aikaan voi tuntua aika raskaalta, kun edellisenä päivänä kotiutuu vasta Ylläkseltä. Mut ei se haittaa!

Suattaa olla etten minä tänne tule postailemaan ennen reissua, joten hyvää hiihtolomaa teille, jotka sitä vietätte mun kanssa samaan aikaan ja hyvää loppulomaa teille, joilla loma on nyt menossa! Jaksakaa tekin aina hymyillä vaikeuksien keskellä, vaikka välillä tuntuu raskaalta, elämä silti jatkuu. Happy days for everybody! :)

Getting better

Mua laiskottaa aivan hirveesti. Mulla ei oo ollutkaan tämmöstä vetämätöntä oloa pitkään aikaan. Varmasti on vieläkin sen alkuviikon taudin jäljeltä tämmönen tööt olo, mutta kun pystyy syömään jne ja muuten kaikki ihan ok niin haluaisi tehdä jotain. Mutta kun kroppa laittaa vastaan eli olenko mä nyt sitten laiska vai pelkkä toipilas... Kuitenkin jätin vielä tämän koulupäivän (kolme tuntia matematiikkaa) väliin ja kävin koululla vaan tekemässä ensi kauden opintojen valinnat ja kysymässä matikan opettajalta, mitä tekivät tunnilla. Onneksi äsken tehtäviä laskin ja osasin kaikki, että ei harmittanut. Koululle kevellessä olo oli tosi hutera ja mahakipu alkoi hetkeksi taas uudestaan, että ehkä se rasitus kannattaa vielä tänään minimoida. Huomenna siis kouluun ja mahdollisesti Maaningalle huilaamaan.

Nakertaa pientä ihmistä niin hirveesti tää reenaamattomuus. Ensi viikolla, kun aamureenit jää väliin pitää sitten pusertaa vapaa-ajalla kehosta hyvät reenit. Muuten ei Krisu kesää nää. Kaks viikkoo menny reenien määrän suhteen ihan penkin alle, mut onneksi laatu oli hyvä niissä 4 reenissä + yhdessä pelissä, mitkä kerkesin suorittaa noiden 5 päivän aikana. Mulla tippu paino taas ton taudin aikana varmaan sen 2-4 kiloa ja maha on kunnon lätty! Harmi kun ei ole semmoista ennen jälkeen kuvaa, mutta voin kertoa, että en todellakaan ollut viikko sitten noin laiha mitä tossa kuvassa.

Mulla ei oo hirveesi ollu intoa/voimia ees laittautu mut tänään sain sentään farkut jalkaan ja jonkun verran pakkelia naamaan et en ihan räjähtäneeltä näyttäny koululla, vaikka voivotteluja kuulinkin. Kun oon kipee niin kuulostan siltä ja näytän siltä, vaikka mitä tekisin...

Nyt mä keskityn hiihdon MM-kisoihin, vihdoin ne alkoi! Huikeeta seurata näitä kisoja, oon niin kova penkkiurheilija lähes lajista riippumatta, kunhan suomalaisia on mukana! Nyt peukut pystyyn et mitalleja tulisi ja hauskaa alkavaa viikonloppua teille! :)

Seitsemän tunturin taikaa

Eli Ylläs! Kiinnyn aika helposti tiettyihin paikkoihin ja yksi sellainen on Ylläs. Sillä on ollut aika iso merkitys mun elämässä, ollaanhan me jo 17 vuoden ajan siellä käyty talvisin ja välillä jopa kesällä ja syksylläkin. Me ollaan oltu yleensä liikkeellä silleen, että meidän perheen lisäksi on ollut jompi kumpi äidin siskoista ollut mukana, joskus molemmat. Sitten kun tädit löysi miehet he lähtivät mukaan ja kun heille syntyi lapsia niin meidän matkaporukka kasvoi entisestään. Välillä on mukana ollut myös mun enon lapset, jotka on meidän kanssa samaa ikäluokkaa.




Tää vuosi onkin sitten poikkeus. Tätien perheet suuntaavat Leville ensi kuussa ja me lähdemme poikkeuksellisesti jo tähän aikaan vuodesta Ylläkselle. Normaalisti ollaan oltu reissussa vasta maalis-huhtikuussa. Äidin, isän, pikkuveljen ja minun lisäksi matkaan lähteekin Henkka, anoppi, appiukko, Henkan veljet, eno ja kummi perheineen. Eli ihan hirveesti porukkaa jälleen! Hauskaa varmasti tulee ja tällä kertaa saa pitää hauskaa ihan "aikuisten" kesken kun mukana ei ole alle 5 vuotiaita. Tietysti niidenkin kanssa matkustamisessa on hyvät puolensa, mutta mielellään sitä välillä reissaa vanhemmalla porukalla.

Meillä on ollut siellä välillä viikko-osake eli meillä on ollut tietyillä viikoilla oma mökki käytettävissä, mutta viimeisimpinä vuosina ollaan vuokrattu mökki isän tuttujen kautta. Ollaan aina majoituttu Äkäslompolon puolelle. Äkäslompolo on ihanan rauhallinen, pieni turistikylä, joka on muuttunu hurjasti tässä vuosien aikana. Se on laajentunut ja joka vuosi sinne tulee joko jokin uusi rakennus tai joitain muita muutoksia. Ylläsjärvellä, joka siis sijaitsee tunturin toisella puolella, käydään joka vuosi tietysti kun lasketellaan, muuten siellä ei tule hirveästi vietettyä aikaa. Tänä vuonna kyllä suunnittelin, että voisi yhtenä päivänä hemmotella itseään ja suunnata Ylläsjärvellä sijaitsevaan kylpylään köllimään ja uimaan. Saisi vähän erilaista reeniä hiihdon ja lenkkeilyn rinnalle myös sille viikolle.

Reissuun lähdetään hiihtolomaksi siis ensi viikon perjantaina eli enää 9 päivää! Olen jo aivan innoissani, koska kaikki ihmiset, jotka mukaan lähtee on niin rentoja ja huumorintajuisia että voin vaan kuvitella kuinka hauskaa meille tuleekaan! Nyt naama kiinni tenttikirjaan ja voisi kohta kokeilla taas, miten ruoka maistuu. Miten te ajattelitte viettää hiihtolomanne? :)

Ei hyvää, jos ei pahaakin

No eihän se viikon alku sitten täysin putkeen mennytkään. Kerkesin 5 päivää olla terveenä flunssan jälkeen ja heräsin viime yönä kolmen aikaan mahakipuun ja ramppasin kahdeksaan asti vessassa mm oksentamassa. Ei ole yhtään herkkua oksennuskammoiselle ihmiselle tämmöinen.. Unta on nyt takana n. 5-6 tuntia ja varmasti pitää vielä nukkua tässä päivän aikana. Maha on ihan tyhjä, tai ainakin haluan niin ajatella, joten kohta on ehkä pakko syödä jotain..

Olen yrittänyt opetella uutta elämän asennetta ja tämmöisissä epämielyttävissä ja huonoissa tilanteissa yritän keskittyä vaan niihin iloisiin asioihin. Nytkin mulle jää tää päivä aikaa lukea tentteihin, mielummin sairastan tän nyt kun hiihtolomalla Ylläksellä ja saanpahan sitä laatuaikaa Henkan kanssa. Tosin onneksi se on nyt koulussa ja menee sieltä suoraan reeneihin, että jos tää tauti ei siihen tarttuisi. Kielsin sitä halimasta ja pussailemasta mua, mutta kun se on tommonen huolehtivainen niin sen piti saada silitellä ja pussailla mua kun oli maha pipi. Yksin tää oliskin aika tuskaa ja oisin varmasti soittanut äidille voinnin kertomisen sijaan, että tule nyt hakemaan mut kotiin.. Ei ole kiva tauti ei.

Mut tosiaan ensi viikolla olisi tenttiviikko ja seuraavat tentit edessä: johdon laskentatoimen perusteet, yrityksen oikeudelliset kysymykset, talousmatematiikka ja sveska i affärslivet. Mulla on suuret odotukset erityisesti ton ruotsin suhteen ja tietenkin myös matikan. Oon aina tykännyt ruotsista ja sen puhelintentti ja asiakirjapalaute sujui tosi hyvin. Noihin kahteen muuhun pitääkin sitten lukea enemmän, että niistä saisi edes hyväksytyn. Varsinkin johdon laskentatoimi budjetointineen aiheuttaa päänvaivaa, mutta tiedänpähän, että musta ei kirjanpitäjää tule. Erikoistun siis johtamiseen ja yrittämiseen ja ensi vuoden valinnat pitäisi tehdä perjantaihin mennessä. Pääsin mukaan tällaiseen yTiimiin, joka tekee erilaisia projekteja yrityksille kuten urheiluseuroille (Pielaveden Sampo, KuPs, Kalpa jne.). yTiimin myötä saan hyväksiluettua monta kurssia ja kerään puolessa vuodessa 30 opintopistettä pelkästään yTiimissä toimimisesta.

Tenttiviikon jälkeen suunnataan ison porukan voimalla Ylläkselle. IHANAA! Lomasta tulee varmasti huikee hyvässä seurassa. Siitä sitten vähän lisää myöhemmin. Tää kirjoittaminenkin alkaa viemään voimia, joten on pakko välillä huilata. Toivottavasti teillä ei ole mitään hätää ja saatte terveenä jatkaa viikkoanne! Minäkin tästä koitan pikkuhiljaa parantua. :)

Perus maanantai

Päiväunet AH! Nukahdin tuossa vajaa tunti sitten tarkoituksenani nukkua tunnin päikkärit kun siihen kerta oli mahdollisuus ja takana jälleen huonosti nukuttu yö. Kuitenkin mieletön vessahätä ajoi mut ylös jo 15 minuutin torkkujen jälkeen, mutta olo on onneksi paljon virkeämpi! Sain tehtyä ruuankin jo uuniin ja pyykit on kohta kuivumista vaille puhtaat.

Mulla loppuikin koulu jo tänään ennen puolta kahtatoista ja käytiin sit Henkan hypärillä kaupassa ja se heitti mut kotiin. Ajattelin et tää päivä saa nyt olla tämmöinen lepopäivä ennen kuin alkaa aherrus tenttikirjojen kanssa. Tosin suuntaan neljältä jo talkoisiin ja siitä suoraan reeneihin, jotka loppuu puol kymppi että ei ihan löhöillessä mene tämäkään päivä. Mut onneksi on vaan tekemistä, en jaksais olla koko ajan kämpillä.

Viikonloppuun kuului jälleen peli ja pienen Kalle-serkun synttärit. Kallelle tuli ikää 1 vuosi! Oli niin suloinen ilmestys tämä pikkuherra kun näki ensimmäistä kertaa sen kävelevän. Lisäksi sain paijata kummityttöä ja leikkiä mm piilosta. Henkkakin sai uuden lempinimen "Tauski". Muksutkin seuraa aika ahkeraan Putousta ja sieltä näköjään tarttuu kaikki tarvittava sanosto taas mukaan.. :D

Synttärisankari, kuvassa ikää n 8 kk

Kummityttö

Pelikin voitettiin tyylikkäästi 3-0 eikä siitä nyt sen kummemin mitään erikoista osaa sanoa. Hyvä perus peli, pelattiin niin kuin vaadittiinkin. Oma peli kulki aika tasaisesti, hyvää suht varmaa suorittamista jo, mut tietty myös paljon parannettavaa. Kuitenkin reenit tuntuu taas tosi hyvältä ja tänä aamuna kulki oikeestaan tosi hyvin. Hyvä mieli siis jäi ja innolla oottaa jo illan lajireenejä taas.



Viikko siis polkaistu käyntiin ihan rauhallisissa merkeissä ja huomenna olis sitten koulussa Winterfest tapahtuma, jonne menin lupautumaan hankipallojoukkueeseen. Mitäköhän siitäkin tulee.. Mutta kuitenkin, mukavaa vaihtelua perus koulupäiviin plus paikalle saapuu mm Mikko Leppilampi! Ei paha, ei paha. Huomenna siis haalarit jalkaan ja nokka kohti Valkeisenlampea, saa tulla kannustamaan!



todays look

Wanhat oli viime perjantaina ja tässä vähän nostalgiaa:
mun wanhojen päivän look 2011

 

 

 

 

 

 

ikä on vaan numeroita..

Mulle tuli tänään ihan karmea ikäkriisi. Ikäähän ei ole vielä edes sitä pyöreää 20, joka häämöttää sitten kesäkuussa, mutta kun kaikki mun kaverit on pääosin mua nuorempi, en voi välttyä tältä tunteelta. Tuntuu pahalta kun puhuu Henkalle penkkareista tms niin aloittaa aina jutun sanoilla "silloin kun mulla oli penkkarit, silloin kuin minä olin sinun ikäinen..." Vaikka ikäeroa on vaan se vuosi, niin tuntuu siltä, että alistaisin Henkkaa.

Henkan äiti totesi mulle tässä yhtenä päivänä, että Henkka tarvii tämmöstä vähän "kokeneempaa" naista. Itseäni millekään jalustalle nostamatta, täytyy myöntää, että jos Henkka asuis jonkun -95 ensi kertaa pois kotoa muuttoneen tytön kanssa siitä ei hyvää seurais. Tai ei ainakaan toivottavasti, koska haluan ajatella, että olen Henkalle juuri oikea. Vaikka pidän siitä, että meillä on selkee mies-nainen suhde, että esimerkiksi pääsen kainaloon kun haluan jne en pakoile vastuuta ja ajattele, että Henkka hoitaa. Vaikka luotan siihen jätkään enemmän kuin 100 % se on välillä vähän tohelo ja tiedostaa sen itsekin. Mut oon tullu tulokseen et NIPO+TOHELO=AITO RAKKAUS.<3

Vaikka voisi olettaakin, että Henkka hermostuisi mun nipottamiseen ja minä Henkan huolimattamuuteen, niin ne seikat oikeesti vaan vahvistaa meidän suhdetta. Koska ne on semmoset luonteenpiirteet, jotka tulee niin selkeesti esille, että ne hyväksyttyään hyväksyy koko pakkauksen. Ainakin näin minä asian näen. :)

Mulla oli tänään tosi mukava päivä. Sain ahkerasti hommailtua koulujuttuja ja koulussakin kävin suorittamassa ruotsin puhelintentin, joka meni tosi hyvin. Mulle onneks sattu arvalla semmonen pari, jonka kanssa oli tosi helppo puhua :) Sit oli tietty penkkarit ja meidän  kämpillä ramppas porukkaa ihan mukavasti. Olipahan ainakin seuraa. Tosin vähän sitä jo kaipaa omaa rauhaa kullan kanssa, kun tämä viikko on ollut aika hektinen. Tänään pääsin jopa ensimmäisiin reeneihin tällä viikolla ja vaikka hapenotto ei oo vielä parhaimmasta päästä, tuntu tosi hyvältä reenata. Reenien jälkeen mua odottikin tölkkien ja pullojen keräily, tiskaus ja petien laitto. Ihanaa kun on tekemistä! Henkan kaveri totesikin et "Henkalla on ihan täydellinen kotitalouskone täällä!" Tuli hyvä mieli, kun jätkätkin huomaa, että en mää mikään laiskuri ole. Haluan et pojat viihtyy meillä, mut ei kuitenkaan niin hyvin et muuttaisivat tähän meidän sohvalle!

Nyt alan syömään vähän iltapalaa, koska vaikka muut on bilettämässä mä suuntaan aamulla kahdeksaan globaalin talouden tunnille. Eli siis masu täyteen, Iholla ja unille! ->

Fashion, fashion, on the cover of the magazine

Mun pitäis tällä hetkellä paneutua koulujuttuihin, mutta pitää kirjoittaa tämmöinen pikainen blogipäivitys kun vihdoinkin sain aikaiseksi kuvattua vähän omaa tyyliäni. Kuvat on otettu puhelimella, joten laatu on mitä on, mutta tässä näette mun tyylin äärilaitaa: paljon värejä ja vielä räikeitä semmosia.

Saatiin vihdoin ja viimein tuo peili asennettua seinälle ja nyt huomaa kuinka sitä joka kerta ulos lähtiessään keikistelee peilin edessä normaalia pidempään. Mun tavoitteena on saada tosta mun tyylistä vähän naisellisempaa ja olenkin päässyt tavoitteessani jo vähän pidemmälle, kun viimeisillä shoppailukerroilla mukaan on tarttunut jopa korujakin sekä naisellisia neulepaitoja ja mekkoja. Mun tyyli alkaa vakiintumaan, mut joskus on näitä päiviä kun on vaan pakko saada vetää violetit farkut jalkaan, koska muuten ne lojuisi vaan tuolla lipaston pohjalla. Tulee olo, että jos en käytä, ostin ihan turhaan. Lisäksi en varmasti tule luopumaan niistä päivistä, jolloin vedän kollarit jalkaan ja pistän jonkun ylisuuren hupparin päälle ja otan lepiä.

Oon huomannut että muutettuani Kuopioon oon kiinnittänyt huomiota pukeutumiseeni paljon enemmän. Ei mua haittaa kulkea kaupungilla reenikamoissa, mutta kouluun mennessä mietin paljon pidempään mitä laitan päälle. Lisäks kun tää kroppa tuntuu niin hyvältä niin mielelläni tahdon tuoda sen parhaita puolia esiin. Tämmöistä tänään, nyt sitten CV:n pariin. Aurinkoista mieltä kaikille! :)

ps. Nuo hiukset on oikeesti noin blondit, ainakin päältä. Tuntuu hurjalta, että vuosi sitten ne oli ihan mustat...

Life isn't always dancing on the roses

Täällä teille kirjoittelee harvinaisen tukkoinen ja muutenkin flunssainen Krisse. Tätä on nyt jatkunut perjantaista asti, alkoi pienellä vaatimattomalla kurkkukivulla ja vaikka kuinka jätin reenaamatta ja muutenkin yritin ehkäistä sairastumista, tauti tuli. Eilen oli pakko jättää niin aamureenit kuin koulupäiväkin väliin kun uni ei tullut yöllä ja ahdisti niin paljon. Mulla on pienestä asti ollu vikana se, et kun flunssa tulee, se iskee aina keuhkoihin. Liekkö syy keuhkokuumeessa joka mulla oli pariinkin kertaan pienempänä.

Onneks mulla on täällä ollut hoitajia, jotka on hoitanu kotitöitä mun puolesta ja tuoneet mulle lämmintä kaakaota ja karkkia. Ystävät on ihania <3 Mutta onneks elämä alkaa voittaa, kun kuumettakaan ei ole, joten suuntasin kouluun tänään. Tajusinpa ainakin et reenit jää tältä päivältä ainakin vielä väliin, kun 15 minuutin kävelymatka sai hien valumaan otsalla ja henki ei meinannut kulkea. Meinasin jopa pyörtyä.. Mutta onneksi koulupäivä meni hyvin ja olo on ihan kohtalainen. Jos ei tästä pahene niin aamulla voisi käydä kokeilemassa reenaamista! Tietenkin jos pahalta tuntuu, pitää osata lopettaa.

Huomenna mulla onkin sit vapaapäivä, tosin sekin on täynnä ruotsin CV:tä ja muita koulujuttuja. Lupasin myös auttaa kaveria etsimään viime hetken penkkaripukua kun sille raasulle kävi vähän köpelösti pukunsa kanssa.. Toivottavasti löydetään jotain! :) Hassua kun Henkalla ja kaikilla muillakin on nyt penkkarit. Mielessä on päivittäin pyörinyt näiden päivien tapahtumat vuosi sitten: potkijaiset, penkkarit, wanhat ja kaikki muutkin ihanat hetket viimeisenä vuonna lukiossa. Tuntuu ihan hurjalta, et siitäkin on jo vuosi. Olin penkkareissa eskimo ja tykkäsin puvustani, pitäiskö sitä ehdottaa tolle kaverillekin...

Ei tää elämä neljän seinän sisällä oo ihan mua varten. Tuntuu heti hirveen laiskalta kun ei ole käynyt reenaamassa ja sitä paitsi viikonloppuna on pelikin vielä. Mut onneksi näin. Nyt minä teen itselleni lämpimän kaakaomukillisen ja pannarille. Enää pari tuntia ja Ihollakin alkaa! Jippii, ehkä elämä onkin ruusuilla tanssimista aina, riippuen miltä kantilta tilannetta katsoo :)

Koti on rauha

Meillä on perinteinen koti-ilta Henkan kanssa. Poikkeuksen siihen teki se, että pelaamisen sijaan Henkka malttoi maata minun vieressä tässä sohvalla pari tuntia. Kävin aamulla aamureeneissä, siitä kouluun ja koulun jälkeen puntti+loikat eli tälle päivälle tuli semmoiset 4 tuntia reeniä ja siksipä päätettiin murun kanssa siirtää perinteinen keskiviikkoinen siivous torstaille ja ottaa tää ilta ihan rennosti. Pakollisena kotijuttuna säilyi vaan tiskaaminen ja ruuanlaitto, muuten saatiin vaan löhöillä ja nauraa keskenämme.

Mulla on ollut välillä ihan hirvee ikävä tätä meidän omaa kotia ja tämmösiä iltoja niin hassulta kun se kuulostaakin, olenhan minä täällä melkeinpä koko ajan. Suunnittelen kuitenkin omat viikot ihan täyteen ja tuntuu siltä, että ei kerkeä kotona olemaan kun tunnin aamulla ja kaksi tuntia illalla hereillä. Täten ei myöskään jää aikaa parisuhteelle ja sitä en halua. Mulla on ollu ikävä sitä, että saa aamulla ihan rauhassa jäädä oman kullan kainaloon loikoilemaan ja kattoa vierestä kun toinen vielä tuhisee omaa rauhallista untaan. Ei herätyskelloja, ei reenejä, ei mitään mikä kuitenkin aina saa mut nousemaan ylös. Aamulla pitäisi laahustaa kouluun jo kahdeksaan, mutta koska koen itseni tosi väsyneeksi skippaan jälleen vapaaehtoisen matikan ja jään nukkumaan vähän pidempään. Olenpa sitten skarppina huomisessa kummiyrityshaastattelussa, jos vaikka vaikutuksen onnistuisi omalla aktiivisuudellaan tekemään, ken tietää.

Kuten oon aiemmin moneenkin kertaan maininnut, meidän perhe on tosi tiivis. Meillä jokaisella on toisiimme tietenkin hieman erilaiset suhteet, mutta ei silti voi sanoa, että kenenkään suhde johonkin toiseen olisi huono. Koti on aina ollut semmonen rauhottumisen paikka, ihan jo pelkän sijaintinsakin takia. Se merkitsee mulle tosi paljon nyt, kun asuu vielä entistä kauempana kotoa ja kaiken lisäksi tän hektisen ja tunkkaisen keskustan ytimessä. Koti on niitä harvoja asioita, joka voi saada minut superhyvänä päivänäkin itkemään. Se, kun alkaa miettimään menneitä hetkiä, sitä miltä oma isä näyttikään ja kuinka pikkuveli on varmasti nyt jo mua pidempi, saa minut ikävöimään niitä ihmisiä niin kovasti.

Iskä on mun tukipilari, ehdottomasti mulle tärkeä esikuva varsinkin lentopallollisesti. Mun oma idoli siis. Mulla onkin sitä kaikista eniten nyt ikävä, koska ei olla meidän muuton jälkeen nähty toisiamme kertaakaan, sillä isä oli reissussa kun viimeksi kotona kävin. Siksi mun sydäntä riipaisi pahemman kerran kun isä soitti sunnuntaina meidän kotiin tulon jälkeen, että voisimmeko viikonloppuna tulla Viitasaarelle. Mua alkoi heti harmittaa, kun olimme luvanneet mennä Henkan porukoille ensi viikonlopuksi ja sitä seuraavana vasta meille. Mutta iskän äänessä oli jotain haikeaa, pystyin sen perusteella jo kuvittelemaan kuinka hyvä tunne mulle itselleni tulisi kun jo parin päivän päästä pääsisi halaamaan iskää ja puhumaan kaikesta mahdollisesta.

Pian löysin itseni haaveilemasta lenkistä äidin kanssa keskellä metsää, meidän mökkitiellä, Putouksen katselua pikkuveljen kanssa, joka repeäisi Henkan kanssa jollekin aivan päättömälle jutulle. Isosiskoa, jota en ole nähnyt myöskään joululoman jälkeen, kaipaan myös tosi paljon. Haluaisin niin päästä puhumaan sen kanssa kaikesta mahdollisesta. Onneksi kohtalo puuttuikin peliin ja minun kakkossarjan matsi siirrettiin ensi viikolle, jolloin en siis olisi kotiin päässyt. "Pakko" siis ottaa perjantaina bussi kohti kotia ja vieläpä murun kanssa. En muista milloin viimeksi olisin herkistynyt siitä, että pääsen kotiin. Saa nähdä kuinka onnistun pitämään tämän herkän mieleni kasassa, kun kotiin asti pääsen..

Nyt on kuitenkin aika lähteä nauttimaan 10 tuntisia yöunia. Huomenna jälleen koulupäivä ja reenitkin illalla, jaksaa, jaksaa!

yhdessä olemme vahvempia

Pelien täyteinen viikonloppu takana päin. Lauantai sisälsi loistavaa yhteishenkeä, huikeeta taistelua ja kolme mahtavaa 2-0 voittoa! Tolla meidän A-tyttö porukalla on vaan yhdessä niin mukava pelata, kerrankin on semmonen joukkue, jossa kaikki on samanarvoisia. Palautetta otetaan vastaan ja annetaan puolin ja toisin. Kaikkien on helppo puhua toisilleen ja pelin purku yhdessä tapahtuu tosi luontevasti. Meidän joukkue on todella tiivis ja vaikka itse tulin ihan puskista koko porukkaan ketään tuntematta, tuntuu silti että oisin ollut siinä joukkueessa aina ja tuntenut likat lapsuudesta asti.

Noustiin nyt siis B-pooliin ja matka E-poolista tänne asti onkin sujunut juuri niinkuin suunniteltiin. Ainut pieni kauneusvirhe on yksi erätappio edellisessä turnauksessa, jolloin peli ei ollut sellaisella tasolla kuin eilen. Nyt seuraavassa turnauksessa vastaan tuleekin sit kovempia joukkueita, mm viime vuoden Suomen mestari, mutta periksi ei anneta. Pitää vaan taistella kovemmin :)

Tää päivä on mennyt sit palauttavan lenkin ja rentoutumisen merkeissä. Menin eilen turnauksen jälkeen Henkan porukoille ja katsottiin yhdessä Putousta, naurettiin ja syötiin hyvin. Oli ihanan rentouttavaa jälleen päästä kaupungista pois ja käydä kävelemässä raittiissa ilmassa. Tää loppuilta meneekin sitten koneella ja Jussi gaalaa katsellessa oman kullan kainalossa. Tuleva viikko on taas työn täyteinen ja on kiva lopettaa tämä viikko tällä tavalla rentoutuen. Jaksaa taas painaa koulussa ja reeneissä :) Elämä on ihanaa!