No nyt on tää likkakin kokenut elämänsä ensimmäisen opiskeluun liittyvän kunnon pettymyksen. Kuopion yliopistosta tuli "hylkäys" eli varasijoillekaan ei pisteet riittäny. Jos oisin jaksanu lukea vähän enemmän... Mutta jossittelu ei auta. AMK:n ja Jyväskylän yliopiston tuloksia ei oo vielä kuulunu, joten täs jännitetään vielä. Tuo nyt vaan sattui olemaan se päätavoite.
Oon ruennut kuitenkin jo miettimään, että mitä teen jos en selviäkään opiskelemaan. Pari vaihtoehtoa onkin päähän pyörähtänyt. Listaan ne tähän ja alle plussat ja miinukset. Jos kirjottaminen auttais mua miettimään paremmin :)
1. Jään Viitasaarelle
+ saa asua "ilmaiseksi" kotona
+ lähempänä Maaninkaa kuin Jyväskylä
+ porukat lähellä
- mistä työtä vuodeksi?
- miten kestää eron ja aikataulujen sovittelua vielä vuoden?
- mahdolliset avoimen yliopiston kurssit suoritettava itsenäisesti kotona
2. Muutan Kuopioon
+ enemmän töisä tarjolla
+ itsenäisyys
+ oma kämppä
+ saa tukea KELA:lta mahdollisesti
+ Henkka lähellä
+ helpompi suorittaa avoimen yliopiston opintoja luennoilla
+ lentopalloura saisi jatkoa
+ sukulaiset lähellä
+ ystäviä siellä
- kallista?
- saako tukia?
Siinä nyt nuo kaks vaihtoehtoa, jotka tähän mennessä on päähän tullut. Plussia kun kattoo niin Kpo ei pahalta kuulosta, mut ku tää elämä pyörii nykyään niin paljon rahan ympärillä, et katsoo nyt. Tietysti jos pääsen ammattikorkeakouluun Kuopioon niin ongelma on ratkaistu kerta heitolla, mut pitää vielä malttaa oottaa.
Juhannus meni mukavasti, oli kiva tutustua Henkan sukuun. Nyt on taas rankka 1,5 viikon erojakso menossa, mut kohta onneks jo ohi. Eilen sit juhlin viikon ainoaa "virallista" vapaapäivääni (sunnuntai menee pikkuserkun rippijuhlissa) ja raahasin itteni tässä jumalattomassa yskässä Kuopioon shoppailemaan. Matkaan tarttu pari paitaa, huppari, alusvaatteita ja uudet legginsit. Tänään oli sit pakko tonkia vähän H&M:n alennusmyyntejä netissä ja tilasin sit, Kreetan lomaa ajatellen, varvastossut, bikinit, farkut ja shortsit. Hintaa jäi postikulujen kanssa vähä rapiat 30 euroa (ei paha!!)
Lisäks musta tuli nyt official aikuinen tai siltä musta tuntuu. Nimittäin jatkossa maksan itse omat puhelinlaskuni! Tulee vähän vastuuta ja saattaa olla, et nyt miettii tota puhelimen käyttöä vähä tarkemmin. Tai sitten ei..
Mua on vaivannu nyt semmoset kaks viikkoa kesäflunssa. Tuntuu et ahistaa koko ajan, yskin kun miehet ja lima ei liiku minnekään. Voitte uskoa, et on ikävä olo. Mut jos tää lääkkkeillä tästä... Oon tosin myös miettiny, johtuisko tää stressistä, mut kun en oo alan asiantuntija niin en sano mitään..
Ja sit niitä ruusuja. Saan töissä jatkossa entistäkin enemmän vastuuta. Tosin se siis tarkoittaa enemmän työtunteja, viime kuuhun verrattuna tulee noin 30 työtuntia ens kuuhun verrattuna lisää, mut se on vaan plussaa. Rahaa tarvitaan aina! Nyt sit vois ihan virallisesti alkaa säästämään. Syksy on mulle (ja mun parisuhteelle) aika kriittistä aikaa, et ei se huono juttu ole jos on vähän ylimääräistä muuttoakin ajatellen.
Nyt sit loppuilta meneekin EM-kisoja katsellessa, jos vaikka Henkankin sieltä bongais niinkuin jo päivällä :) Tähän loppuun sanottakoon, et on aika raastava ikävä. Tuntuu et en totu ikinä. Mut onneks on tekemistä. Ja tiiättekö mitä! Heinäkuuksi on luvattu hellettä! Sitä odotellessa!
perjantai 29. kesäkuuta 2012
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Odotan sua, tule takaisin
Mun elämä, niinkuin varmasti kaikkien muidenkin, koostuu oikeastaan jatkuvasta odottamisesta. Eronhetkellä alkaa odottamaan, että näkee toisen seuraavan kerran. Aamulla odottaa jo iltaa, että pääsisi uudestaan nukkumaan. Illalla odottaa jo seuraavaa päivää ja sen tapahtumia.
Odottaminen ei valitettavasti ole aina positiivista. Kaukosuhteessa kun elää niin on huomannut kuinka odottaminen vie mehuja. Mikään ei ole niin raastavaa kun odottaa, että näkee toisen seuraavan kerran. Ikävä painaa ja ainut asia mitä ajattelee on se toinen. Se ei ole siinä vieressä niinkuin sen pitäisi. Se ei ole kuuntelemassa mun murheita niinkuin sen pitäisi. MUTTA.. tärkeät ihmiset on aina silti läsnä, tiiätte kyllä miten.
Mun viikko sujui töissä. 5 päivää kulutettiin taas myyjän hommissa ja on kiva huomata, että ei vieläkään oo pakkopullaa mennä töihin. Väittäisin, et viihdyn siellä hyvin koko kesän. Henkka tuli keskiviikkona sit Viitasaarelle. Käytiin Henskun, Matin, Jarnon ja Henkan kans vähän pelailemassa biitsiä. Oli niin mahtavaa nähä taas Henkkaa, kun oli 8 päivää kuitenkin väliä kun nähtiin. Torstaina sit lähdin tän mun kesäflunssan kanssa töihin ja Henkka keihäskarnevaaleille. Illalla kävin sit itekin Putaalla katselemassa ekaa Henkan kisaa.. En uskonu et mua niin paljon jännittäisi, mut onneks Henkka heitti hyvin ja voin olla siitä entisestään ylpeämpi.
Eilen sit menin taas iltapäivällä töiden jälkeen Henkan luo Putaalle hengailemaan sen ja sen kavereiden kanssa. Mukavia ihmisiä! Mulla oli hauskaa, vaikka menikin aika myöhään ja olo oli aika kehno kun itikat odotti mun kanssa linkkiä n klo 23.25 ja pää oli täynnä räkää. En tiiä johtuuko tää mun tukkoisuus/yskä jostain taudista vai allergiasta, mut ihan sama, kipee olen silti.
Nyt istun sit tässä ja katselen suunnistusta telkkarista. Joku tunti pitäis malttaa oottaa, et Henkan kans päästäis ekaa kertaa tälle kesälle korkkaamaan palju. Aika nami! Suunnataan siis yöksi Mäntylään, kotiin ja mökille. Ulkona on vielä niin hyvä keli, että ihan innolla oottaa illan paljuiluja vaikka tiedän, et itikat iskee taas. Huomenna mennään sit nauttimaan Keihäskarnevaalien viimeisen päivän tunnelmista ja ekaa kertaa itekin näkee kun mm. Pitkämäki sitä keppiä viskaa ihan livenä. Ja mukavinta täs on se, et Henkka pääsee selittämään mulle, miks keppi ei lennä tai et miten se lenti niin hyvin. Mua on nimittäin oikeesti alkanu kiinnostamaan toi laji!
Saan nauttia Henkan seurasta tiistaihin asti. Maanantaina sit aattelin taas hitusen vanheta, 19 vuotta täyteen ja aamulla tarkoituksena muuttaa vähän muotoa eli siis kehittyä niinkuin pokemon (Jarno ilmaisi asian näin). Vaaleampaa hiusta tiedossa, siitä sit kuvaa tänne, jos onnistuu :) Nyt Aino-jäätelöä nassuun ja nokka kohti kotia! Hauskaa viikonloppua!
Odottaminen ei valitettavasti ole aina positiivista. Kaukosuhteessa kun elää niin on huomannut kuinka odottaminen vie mehuja. Mikään ei ole niin raastavaa kun odottaa, että näkee toisen seuraavan kerran. Ikävä painaa ja ainut asia mitä ajattelee on se toinen. Se ei ole siinä vieressä niinkuin sen pitäisi. Se ei ole kuuntelemassa mun murheita niinkuin sen pitäisi. MUTTA.. tärkeät ihmiset on aina silti läsnä, tiiätte kyllä miten.
Mun viikko sujui töissä. 5 päivää kulutettiin taas myyjän hommissa ja on kiva huomata, että ei vieläkään oo pakkopullaa mennä töihin. Väittäisin, et viihdyn siellä hyvin koko kesän. Henkka tuli keskiviikkona sit Viitasaarelle. Käytiin Henskun, Matin, Jarnon ja Henkan kans vähän pelailemassa biitsiä. Oli niin mahtavaa nähä taas Henkkaa, kun oli 8 päivää kuitenkin väliä kun nähtiin. Torstaina sit lähdin tän mun kesäflunssan kanssa töihin ja Henkka keihäskarnevaaleille. Illalla kävin sit itekin Putaalla katselemassa ekaa Henkan kisaa.. En uskonu et mua niin paljon jännittäisi, mut onneks Henkka heitti hyvin ja voin olla siitä entisestään ylpeämpi.
Eilen sit menin taas iltapäivällä töiden jälkeen Henkan luo Putaalle hengailemaan sen ja sen kavereiden kanssa. Mukavia ihmisiä! Mulla oli hauskaa, vaikka menikin aika myöhään ja olo oli aika kehno kun itikat odotti mun kanssa linkkiä n klo 23.25 ja pää oli täynnä räkää. En tiiä johtuuko tää mun tukkoisuus/yskä jostain taudista vai allergiasta, mut ihan sama, kipee olen silti.
Nyt istun sit tässä ja katselen suunnistusta telkkarista. Joku tunti pitäis malttaa oottaa, et Henkan kans päästäis ekaa kertaa tälle kesälle korkkaamaan palju. Aika nami! Suunnataan siis yöksi Mäntylään, kotiin ja mökille. Ulkona on vielä niin hyvä keli, että ihan innolla oottaa illan paljuiluja vaikka tiedän, et itikat iskee taas. Huomenna mennään sit nauttimaan Keihäskarnevaalien viimeisen päivän tunnelmista ja ekaa kertaa itekin näkee kun mm. Pitkämäki sitä keppiä viskaa ihan livenä. Ja mukavinta täs on se, et Henkka pääsee selittämään mulle, miks keppi ei lennä tai et miten se lenti niin hyvin. Mua on nimittäin oikeesti alkanu kiinnostamaan toi laji!
Saan nauttia Henkan seurasta tiistaihin asti. Maanantaina sit aattelin taas hitusen vanheta, 19 vuotta täyteen ja aamulla tarkoituksena muuttaa vähän muotoa eli siis kehittyä niinkuin pokemon (Jarno ilmaisi asian näin). Vaaleampaa hiusta tiedossa, siitä sit kuvaa tänne, jos onnistuu :) Nyt Aino-jäätelöä nassuun ja nokka kohti kotia! Hauskaa viikonloppua!
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Aina muistoissa
6.6.2012 suuntasin aamulla suuren laukkuni kanssa kohti Jyväskylää. Kannoin suurta laukkuani kohti ammattikorkeakoulun liiketalouden pääsykokeita. Suurten odotuksieni kanssa töhersin ehkä parhaimman pääsykoevastaukseni vajaassa tunnissa. Kokeen jälkeen tuli suuri helpotus: nyt on taas yksi stressinaihe vähemmän. Kannoin suuren laukkuni linja-autopysäkille ja istuin odottamaan. Minä ja suuri laukkuni matkaisimme loppuviikoksi Turkuun.
Mut valtasi suuri ilo, kun näin kaikki mun rakkaat ystävät. Powerista jäi käteen suuri ikävä ja sitäkin suuremmat lisäykset mun muistojenkirjaan. Aikakausi Plokissa on ihan virallisesti ohi. Turnaus meni hyvin ja mukaan tarttui kauden kolmas pronssi. Vaikka kaikki tuntui oikeasti niin suurelta ja hienolta ennen turnausta, musta tuntuu tällä hetkellä tosi pieneltä. Laukku on nyt tyhjennetty, joten se on aika pieni. Odotukset on täytetty, joten niitäkään ei enää ole. Muistot ja ikävä säilyy aina isoina, koska aika Putaalla oli mulle niin tärkeää varsinkin siinä joukkueessa. Se kasvatti mua niin paljon.
Nyt pelottaa taas, miten tää mun ura lentopalloilijana lähtee etenemään. Kaikki riippuu tulevasta opiskelupaikasta tai no siis siitä, tuleeko sitä ollenkaan. Haluan nyt koko kesän reenata, nyt kun oon saanu kunnon tauon alle. Haluan, että jos/kun pääsen uuteen joukkueeseen, en vietä aikaani penkillä vaan ansaitsen itselleni peliaikaa. Haluan panostaa tähän nyt, kun kerran siihen on ihan hyvin aikaa. Pitkästä aikaa tuntuu taas siltä, että miksi kukaan ei voi kertoa mulle etukäteen et pääsenkö opiskelemaan ja jos pääsen niin minne ja mitä tulevaisuus nyt oikeesti tuo tullessaan. En siis jaksa odottaa.. Mut ei, ei niitä semmosia lampunhenkiä oo olemassakaan, jotka kertois mulle mitä tulevan pitää, niinkuin saduissa.
Seuraava kuukaus on taas todellakin työntäyteinen. Tällä viikolla kaks vapaapäivää, huominen ja sunnuntai. Juhannusta lukuunottamatta teen töitä niin että oon 4 päivää töissä, yks vapaapäivä ja taas neljä päivää töissä. Mut en valita, se on vaan rahaa ja sitä tarvitaan. Mulla on tällä hetkellä hirveä ikävä vähän kaikkia, mut silti ei tunnu siltä et se ois hirveen ylitsepääsemätöntä. Pitää koko ajan keskittyä niihin iloisiin asioihin, joita mulla täs elämässä on vaikka kuinka paljon.
Sain tänään käsiini ylppärikuvia ja ei hitsit kun nauratti. Niin mahtavaa tilannekomiikkaa ja haha niin ihania ihmisiä :) Elämä on aika huikeeta, rakastan elää, rakastan olla juuri tällanen kun oon ja rakastan sitä tunnetta, kun tiiän et millasia ihmisiä mulla oikein onkaan lähelläni. Herkkää, eikö! Huominen on selkeä lepopäivä, pakko saada nukkua vähän ja kerätä voimia. Henkka tuleekin sit jo keskiviikkona mun luo ja pitkältä tuntunut 8 päivän ero on kohta ohi. Kiitos siitä! Poweri tosin sai ajan kulkemaan tosi nopeesti. Oli myös tosi kiva kuulla, et en oo huilannu turhaan kun valmentaja sano, et oon kimmosampi kun mitä sisäkaudella. Ihan huippua!
Jännittää tietää pääseekö sitä minnekään opiskelemaan ja tää odottaminen on kyl aika tuskaa. Pitää miettiä kaikkea muuta, että ei stressais kuun lopussa tulevia tuloksia. Onneks täs välissä on keihäskarnevaaleja, Henkkaa, töitä ja juhannusta. Eli aika paljon aikaa saa kultin kainalossa viettää :) Happy happy! Tuli tässä mieleen Tyttö sinä olet tähti -leffassa olevan biisin sanat: "elämä antaa, elämä ottaa, se kantaa ja voi pudottaa"
Elämä anto mulle Putaalta parhaimpia muistoja ja ihmisiä, otti musta osansa, kanto mua vaikeiden ja raskaiden aikojen yli, mut myös pudotti sillon kun oli tarve. Sitä se varmasti tulee tekemään jatkossakin. Putaalta jäi myös vähän huonojakin muistoja, mut uskon et aika kultaa muistot ja ajan kuluessa muistan vain ja ainoastaan ne hyvät. Muhun eniten vaikuttanut vaihe mun elämästä on nyt ohi. Aika jälleen katsoa eteenpäin. Katsoa mitä se tulevaisuus tuo. Jälleen kerran siis: Täältä tullaan tulevaisuus!
Ps. Oon tajunnu, et tää blogi alkaa olemaan vähän tylsä, kun ei ole kuvia. Mutta tämä selittyy sillä, että en oo mitään kuvaajatyyppiä.. Koitan parantaa tapani! :)
Mut valtasi suuri ilo, kun näin kaikki mun rakkaat ystävät. Powerista jäi käteen suuri ikävä ja sitäkin suuremmat lisäykset mun muistojenkirjaan. Aikakausi Plokissa on ihan virallisesti ohi. Turnaus meni hyvin ja mukaan tarttui kauden kolmas pronssi. Vaikka kaikki tuntui oikeasti niin suurelta ja hienolta ennen turnausta, musta tuntuu tällä hetkellä tosi pieneltä. Laukku on nyt tyhjennetty, joten se on aika pieni. Odotukset on täytetty, joten niitäkään ei enää ole. Muistot ja ikävä säilyy aina isoina, koska aika Putaalla oli mulle niin tärkeää varsinkin siinä joukkueessa. Se kasvatti mua niin paljon.
Nyt pelottaa taas, miten tää mun ura lentopalloilijana lähtee etenemään. Kaikki riippuu tulevasta opiskelupaikasta tai no siis siitä, tuleeko sitä ollenkaan. Haluan nyt koko kesän reenata, nyt kun oon saanu kunnon tauon alle. Haluan, että jos/kun pääsen uuteen joukkueeseen, en vietä aikaani penkillä vaan ansaitsen itselleni peliaikaa. Haluan panostaa tähän nyt, kun kerran siihen on ihan hyvin aikaa. Pitkästä aikaa tuntuu taas siltä, että miksi kukaan ei voi kertoa mulle etukäteen et pääsenkö opiskelemaan ja jos pääsen niin minne ja mitä tulevaisuus nyt oikeesti tuo tullessaan. En siis jaksa odottaa.. Mut ei, ei niitä semmosia lampunhenkiä oo olemassakaan, jotka kertois mulle mitä tulevan pitää, niinkuin saduissa.
Seuraava kuukaus on taas todellakin työntäyteinen. Tällä viikolla kaks vapaapäivää, huominen ja sunnuntai. Juhannusta lukuunottamatta teen töitä niin että oon 4 päivää töissä, yks vapaapäivä ja taas neljä päivää töissä. Mut en valita, se on vaan rahaa ja sitä tarvitaan. Mulla on tällä hetkellä hirveä ikävä vähän kaikkia, mut silti ei tunnu siltä et se ois hirveen ylitsepääsemätöntä. Pitää koko ajan keskittyä niihin iloisiin asioihin, joita mulla täs elämässä on vaikka kuinka paljon.
Sain tänään käsiini ylppärikuvia ja ei hitsit kun nauratti. Niin mahtavaa tilannekomiikkaa ja haha niin ihania ihmisiä :) Elämä on aika huikeeta, rakastan elää, rakastan olla juuri tällanen kun oon ja rakastan sitä tunnetta, kun tiiän et millasia ihmisiä mulla oikein onkaan lähelläni. Herkkää, eikö! Huominen on selkeä lepopäivä, pakko saada nukkua vähän ja kerätä voimia. Henkka tuleekin sit jo keskiviikkona mun luo ja pitkältä tuntunut 8 päivän ero on kohta ohi. Kiitos siitä! Poweri tosin sai ajan kulkemaan tosi nopeesti. Oli myös tosi kiva kuulla, et en oo huilannu turhaan kun valmentaja sano, et oon kimmosampi kun mitä sisäkaudella. Ihan huippua!
Jännittää tietää pääseekö sitä minnekään opiskelemaan ja tää odottaminen on kyl aika tuskaa. Pitää miettiä kaikkea muuta, että ei stressais kuun lopussa tulevia tuloksia. Onneks täs välissä on keihäskarnevaaleja, Henkkaa, töitä ja juhannusta. Eli aika paljon aikaa saa kultin kainalossa viettää :) Happy happy! Tuli tässä mieleen Tyttö sinä olet tähti -leffassa olevan biisin sanat: "elämä antaa, elämä ottaa, se kantaa ja voi pudottaa"
Elämä anto mulle Putaalta parhaimpia muistoja ja ihmisiä, otti musta osansa, kanto mua vaikeiden ja raskaiden aikojen yli, mut myös pudotti sillon kun oli tarve. Sitä se varmasti tulee tekemään jatkossakin. Putaalta jäi myös vähän huonojakin muistoja, mut uskon et aika kultaa muistot ja ajan kuluessa muistan vain ja ainoastaan ne hyvät. Muhun eniten vaikuttanut vaihe mun elämästä on nyt ohi. Aika jälleen katsoa eteenpäin. Katsoa mitä se tulevaisuus tuo. Jälleen kerran siis: Täältä tullaan tulevaisuus!
Ps. Oon tajunnu, et tää blogi alkaa olemaan vähän tylsä, kun ei ole kuvia. Mutta tämä selittyy sillä, että en oo mitään kuvaajatyyppiä.. Koitan parantaa tapani! :)
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Vesipisaroita ja onnenkyyneleitä
Nyt se on sit ihan virallisesti ohi ja musta tuli ylioppilas. Viime viikko oli tosi hektinen kaikkien työpäivien ja pääsykokeiden takia. Jotenkin tuntu, että koko viikko meni kun jossaki tunnelissa ja samaa rataa jatku myös viikonloppu.
Henkka tuli perjantaina ja käytiin pikaisesti Putaalla lakkiaisharjoituksissa, oli ihanaa nähdä ihmisiä pitkän tauon jälkeen. Sit ilta tehtiin viimeisiä valmisteluja. Yöllä tuntu, et uni ei tullu silmään. Tökin Henkkaa viiden minuutin välein et "mua ei nukuta", "jännittää", "mua ei vieläkään nukuta" ja "sattuukohan mulla mahaan". Uni tuli siinä yhden aikaan ja herätys 5.45. Oli aika pirteetä, voitte uskoa. Mutta niin päivä meni sit iltaan asti ihan täydellisesti. Vettä tuli taivaan täydeltä ja itkukin pääsi jo silloin kun äiti piti puheen juhlassa. Vieraita kävi, jopa sellaisia joita en osannut odottaa, lahjoja tuli ja kakku maistui. Oli ihanaa kun Henkka oli niin osa sitä systeemiä koko juhlan ajan. Tuntuu edelleen siltä, et oltais oltu yhdessä jo vuosia.
Jatkot jäi mun osalta pieneen ilojuoman litkimiseen kämpillä, koska nukahdin Henkan kainaloon siinä yhdentoista jälkeen.. Mutta ei harmita, ihme kyllä. Tänään koitti sit se ero taas. Sain pitää Henkan mun luona melkein 5 päivän ajan ja ikävä tuntuu pahimmalta ikinä, koska menee pari viikkoa ennen kun saan olla sen kanssa pidemmän aikaa. Ootan jo ens viikkoa, kun pääsee ekaa kertaa kattomaan sen kisaheittoja :D
Mutta niin, huomenna ois sit eessä vikat pääsykokeet ja tää stressi alkaa vihdoin ja viimein hellittää. Pääsykokeiden jälkeen suuntana ois Turku ja Poweri. Ihan mahtava fiilis kun tietää, et näkee Annia, Sannia, Hennaa, Jonnaa, Idaa, Ellua, Jonia ja muita. Hihiiiii!! Tästä tää ilonen aika nyt alkaa, vaikka ikävä onkin.
Multa ei näköjään nyt tule mitään kunnollista tekstiä, mut tässä teille pientä päivitystä viime päivien ajalta! :)
Henkka tuli perjantaina ja käytiin pikaisesti Putaalla lakkiaisharjoituksissa, oli ihanaa nähdä ihmisiä pitkän tauon jälkeen. Sit ilta tehtiin viimeisiä valmisteluja. Yöllä tuntu, et uni ei tullu silmään. Tökin Henkkaa viiden minuutin välein et "mua ei nukuta", "jännittää", "mua ei vieläkään nukuta" ja "sattuukohan mulla mahaan". Uni tuli siinä yhden aikaan ja herätys 5.45. Oli aika pirteetä, voitte uskoa. Mutta niin päivä meni sit iltaan asti ihan täydellisesti. Vettä tuli taivaan täydeltä ja itkukin pääsi jo silloin kun äiti piti puheen juhlassa. Vieraita kävi, jopa sellaisia joita en osannut odottaa, lahjoja tuli ja kakku maistui. Oli ihanaa kun Henkka oli niin osa sitä systeemiä koko juhlan ajan. Tuntuu edelleen siltä, et oltais oltu yhdessä jo vuosia.
Jatkot jäi mun osalta pieneen ilojuoman litkimiseen kämpillä, koska nukahdin Henkan kainaloon siinä yhdentoista jälkeen.. Mutta ei harmita, ihme kyllä. Tänään koitti sit se ero taas. Sain pitää Henkan mun luona melkein 5 päivän ajan ja ikävä tuntuu pahimmalta ikinä, koska menee pari viikkoa ennen kun saan olla sen kanssa pidemmän aikaa. Ootan jo ens viikkoa, kun pääsee ekaa kertaa kattomaan sen kisaheittoja :D
Mutta niin, huomenna ois sit eessä vikat pääsykokeet ja tää stressi alkaa vihdoin ja viimein hellittää. Pääsykokeiden jälkeen suuntana ois Turku ja Poweri. Ihan mahtava fiilis kun tietää, et näkee Annia, Sannia, Hennaa, Jonnaa, Idaa, Ellua, Jonia ja muita. Hihiiiii!! Tästä tää ilonen aika nyt alkaa, vaikka ikävä onkin.
Multa ei näköjään nyt tule mitään kunnollista tekstiä, mut tässä teille pientä päivitystä viime päivien ajalta! :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)