No nyt on tää likkakin kokenut elämänsä ensimmäisen opiskeluun liittyvän kunnon pettymyksen. Kuopion yliopistosta tuli "hylkäys" eli varasijoillekaan ei pisteet riittäny. Jos oisin jaksanu lukea vähän enemmän... Mutta jossittelu ei auta. AMK:n ja Jyväskylän yliopiston tuloksia ei oo vielä kuulunu, joten täs jännitetään vielä. Tuo nyt vaan sattui olemaan se päätavoite.
Oon ruennut kuitenkin jo miettimään, että mitä teen jos en selviäkään opiskelemaan. Pari vaihtoehtoa onkin päähän pyörähtänyt. Listaan ne tähän ja alle plussat ja miinukset. Jos kirjottaminen auttais mua miettimään paremmin :)
1. Jään Viitasaarelle
+ saa asua "ilmaiseksi" kotona
+ lähempänä Maaninkaa kuin Jyväskylä
+ porukat lähellä
- mistä työtä vuodeksi?
- miten kestää eron ja aikataulujen sovittelua vielä vuoden?
- mahdolliset avoimen yliopiston kurssit suoritettava itsenäisesti kotona
2. Muutan Kuopioon
+ enemmän töisä tarjolla
+ itsenäisyys
+ oma kämppä
+ saa tukea KELA:lta mahdollisesti
+ Henkka lähellä
+ helpompi suorittaa avoimen yliopiston opintoja luennoilla
+ lentopalloura saisi jatkoa
+ sukulaiset lähellä
+ ystäviä siellä
- kallista?
- saako tukia?
Siinä nyt nuo kaks vaihtoehtoa, jotka tähän mennessä on päähän tullut. Plussia kun kattoo niin Kpo ei pahalta kuulosta, mut ku tää elämä pyörii nykyään niin paljon rahan ympärillä, et katsoo nyt. Tietysti jos pääsen ammattikorkeakouluun Kuopioon niin ongelma on ratkaistu kerta heitolla, mut pitää vielä malttaa oottaa.
Juhannus meni mukavasti, oli kiva tutustua Henkan sukuun. Nyt on taas rankka 1,5 viikon erojakso menossa, mut kohta onneks jo ohi. Eilen sit juhlin viikon ainoaa "virallista" vapaapäivääni (sunnuntai menee pikkuserkun rippijuhlissa) ja raahasin itteni tässä jumalattomassa yskässä Kuopioon shoppailemaan. Matkaan tarttu pari paitaa, huppari, alusvaatteita ja uudet legginsit. Tänään oli sit pakko tonkia vähän H&M:n alennusmyyntejä netissä ja tilasin sit, Kreetan lomaa ajatellen, varvastossut, bikinit, farkut ja shortsit. Hintaa jäi postikulujen kanssa vähä rapiat 30 euroa (ei paha!!)
Lisäks musta tuli nyt official aikuinen tai siltä musta tuntuu. Nimittäin jatkossa maksan itse omat puhelinlaskuni! Tulee vähän vastuuta ja saattaa olla, et nyt miettii tota puhelimen käyttöä vähä tarkemmin. Tai sitten ei..
Mua on vaivannu nyt semmoset kaks viikkoa kesäflunssa. Tuntuu et ahistaa koko ajan, yskin kun miehet ja lima ei liiku minnekään. Voitte uskoa, et on ikävä olo. Mut jos tää lääkkkeillä tästä... Oon tosin myös miettiny, johtuisko tää stressistä, mut kun en oo alan asiantuntija niin en sano mitään..
Ja sit niitä ruusuja. Saan töissä jatkossa entistäkin enemmän vastuuta. Tosin se siis tarkoittaa enemmän työtunteja, viime kuuhun verrattuna tulee noin 30 työtuntia ens kuuhun verrattuna lisää, mut se on vaan plussaa. Rahaa tarvitaan aina! Nyt sit vois ihan virallisesti alkaa säästämään. Syksy on mulle (ja mun parisuhteelle) aika kriittistä aikaa, et ei se huono juttu ole jos on vähän ylimääräistä muuttoakin ajatellen.
Nyt sit loppuilta meneekin EM-kisoja katsellessa, jos vaikka Henkankin sieltä bongais niinkuin jo päivällä :) Tähän loppuun sanottakoon, et on aika raastava ikävä. Tuntuu et en totu ikinä. Mut onneks on tekemistä. Ja tiiättekö mitä! Heinäkuuksi on luvattu hellettä! Sitä odotellessa!
Löysin blogisi täältä nettiavaruudesta ja nyt on pakko kommentoida, sillä itsekkin elän etäsuhteessa:)
VastaaPoistaMun poikaystävä asuu myös Kuopiossa, mutta itse vielä Tampereella, eli välimatka on vielä teitä pidempi ja mä olen innoissani muuttamassa Jyväskylään, kun välimatka lyhenisi huimasti:D.
Tuota välimatkaa ei kannata stressata, vaan tehdä päätökset niinkun parhaalta tuntuu. Ikävä tulee tietysti, mutta siihenkin tottuu, ja kannattaa ajatella myös positiivisia puolia:). Tai tietysti riippuu ihmisestäkin, mutta itse ainakin kaipaan myös omaa-aikaa, joka onnistuu hyvin silloin kun molemmat omalla paikkakunnalla. Ja silloin ei myöskään kaverit pääse unohtumaan kun ei kokoajan vietä aikaa poikaystävän kanssa.:)
Mutta jokatapauksessa, tsemppiä ja rohkeutta tuleviin päätöksiin!
Terveisin, kohta kaksi vuotta kaukosuhteessa elänyt:)
Oi kiitos paljon kommentistasi :) Onhan tässä joo hyvätkin puolensa, varsinkin kun sit osaa arvostaa jokaista yhteistä
Poistahetkeä enemmän kun ollaan niin harvoin yhdessä. Tsemppiä teillekin jatkon suhteen ja onnea muuton kanssa! :)