Odotan sua, tule takaisin

Mun elämä, niinkuin varmasti kaikkien muidenkin, koostuu oikeastaan jatkuvasta odottamisesta. Eronhetkellä alkaa odottamaan, että näkee toisen seuraavan kerran. Aamulla odottaa jo iltaa, että pääsisi uudestaan nukkumaan. Illalla odottaa jo seuraavaa päivää ja sen tapahtumia.

Odottaminen ei valitettavasti ole aina positiivista. Kaukosuhteessa kun elää niin on huomannut kuinka odottaminen vie mehuja. Mikään ei ole niin raastavaa kun odottaa, että näkee toisen seuraavan kerran. Ikävä painaa ja ainut asia mitä ajattelee on se toinen. Se ei ole siinä vieressä niinkuin sen pitäisi. Se ei ole kuuntelemassa mun murheita niinkuin sen pitäisi. MUTTA.. tärkeät ihmiset on aina silti läsnä, tiiätte kyllä miten.

Mun viikko sujui töissä. 5 päivää kulutettiin taas myyjän hommissa ja on kiva huomata, että ei vieläkään oo pakkopullaa mennä töihin. Väittäisin, et viihdyn siellä hyvin koko kesän. Henkka tuli keskiviikkona sit Viitasaarelle. Käytiin Henskun, Matin, Jarnon ja Henkan kans vähän pelailemassa biitsiä. Oli niin mahtavaa nähä taas Henkkaa, kun oli 8 päivää kuitenkin väliä kun nähtiin. Torstaina sit lähdin tän mun kesäflunssan kanssa töihin ja Henkka keihäskarnevaaleille. Illalla kävin sit itekin Putaalla katselemassa ekaa Henkan kisaa.. En uskonu et mua niin paljon jännittäisi, mut onneks Henkka heitti hyvin ja voin olla siitä entisestään ylpeämpi.

Eilen sit menin taas iltapäivällä töiden jälkeen Henkan luo Putaalle hengailemaan sen ja sen kavereiden kanssa. Mukavia ihmisiä! Mulla oli hauskaa, vaikka menikin aika myöhään ja olo oli aika kehno kun itikat odotti mun kanssa linkkiä n klo 23.25  ja pää oli täynnä räkää. En tiiä johtuuko tää mun tukkoisuus/yskä jostain taudista vai allergiasta, mut ihan sama, kipee olen silti.

Nyt istun sit tässä ja katselen suunnistusta telkkarista. Joku tunti pitäis malttaa oottaa, et Henkan kans päästäis ekaa kertaa tälle kesälle korkkaamaan palju. Aika nami! Suunnataan siis yöksi Mäntylään, kotiin ja mökille. Ulkona on vielä niin hyvä keli, että ihan innolla oottaa illan paljuiluja vaikka tiedän, et itikat iskee taas. Huomenna mennään sit nauttimaan Keihäskarnevaalien viimeisen päivän tunnelmista ja ekaa kertaa itekin näkee kun mm. Pitkämäki sitä keppiä viskaa ihan livenä. Ja mukavinta täs on se, et Henkka pääsee selittämään mulle, miks keppi ei lennä tai et miten se lenti niin hyvin. Mua on nimittäin oikeesti alkanu kiinnostamaan toi laji!

Saan nauttia Henkan seurasta tiistaihin asti. Maanantaina sit aattelin taas hitusen vanheta, 19 vuotta täyteen ja aamulla tarkoituksena muuttaa vähän muotoa eli siis kehittyä niinkuin pokemon (Jarno ilmaisi asian näin). Vaaleampaa hiusta tiedossa, siitä sit kuvaa tänne, jos onnistuu :) Nyt Aino-jäätelöä nassuun ja nokka kohti kotia! Hauskaa viikonloppua!