Postaus 5 - Mitä on rakkaus?

Kysymys, jota oon valehtelematta pohtinut mielessäni useammin kuin kerran. Sen määritteleminen on vieläkin todella hankalaa: sen vaan jotenkin tuntee itse, että milloin on kyseessä rakkaus. Sitäkin on kuitenkin niin erilaista, itse ainakin koen rakastavani vanhempiani eri tavalla kuin Henkkaa ja ystäviä eri tavalla kun edellä mainitsemiani. Ehkäpä siis löydän vastauksen, jos puran nämä kaikki rakkauden ilmenemismuodot näin kaikkien nähtäville.

kaikki postauksen kuvat otettu googlen kuvahausta, hakusana "love"

Perheseen kohdistuva rakkaus on rakkautta, joka luo kaikelle rakastamiselle pohjan. Yhteiskunta tavallaan työntää lapsiaan rakastamaan vanhempiaan. Osa rakastaa, osa ei. Minulle se ei ole todellakaan ollut mikään pakko ja pystyn sanomaan, että olen rakastanut vanhempiani niin paljon kun vain voi koko elämäni ajan. Se on se tunne, että tietää, että niihin ihmisiin voi turvautua, ne on aina tässä lähellä. Niiden seurassa voi olla oma itsensä ja se tunne, joka heihin kohdistuu on mun elämässä ollut ohjenuora parisuhteissa. Jos minulle ei tule sellaista turvallisuuden tunnetta suhteessa, rakkautta ei voi muodostua.
Ystäviin kohdistuva rakkaus on puolestaan enemmän luottamusta kuin perheessä. Perheessä luottamusta kuitenkin pitää jollakin tasolla automaationa, joten sen osuus ei korostu niin paljon. Ystävyyssuhteissa rakkautta on olla toiselle rehellinen, luotettava, kuuntelija ja siinä lähellä. Voin sanoa rakastavani jotakin ystävää, jos tiedän, että hän tulee olemaan mun elämässä aina. Tulee tunne, että ilman häntä tästä ei tule mitään. Näitä ystäviä mulla on tosi vähän, mutta laatu korvaa määrän. :)

Parisuhteessa rakkaus on minulle henkilökohtaisesti se hankalin. Välttelin sen sanomista liian aikaisin. Jo pienenä, kun aloitettiin hengailemaan poikien kanssa ja "seurusteltiin" olisi kovasti tehnyt mieli sanoa jokaiselle pojalle, että "rakastan sua" ja kaivertaa meidän nimet puuhun. Ikuisena romatikkona halusin kovasti löytää semmoisen yhteenkuuluvuuden tunteen, sielunkumppanuuden. Uskoin tosissani siihen, että ihmiselle on tässä maailmassa sielunkumppani tai sielunkumppaneita ja uskon kyllä vieläkin. Kuvitelmissani rakkaus olisi tunne, joka saisi jalat menemään alta. Haluaisin vain olla toisen kanssa, erillään olo tekisi pahaa ihan niinkuin koti-ikävä, mutta kuitenkin vähän eri tavalla. Luullessani löytäneeni rakkauden jouduin pettymään yhä uudestaan ja uudestaan, miksi minä en saa tuntea sitä, miltä rakkaus tuntuu?

Sitten kun se tuli, se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sen ajatteleminen saa suun pielet ylöspäin ja kyyneleet valumaan onnesta. Se oli aitoa, sanat kumpusivat jo todella lyhyen ajan jälkeen suustani, tällä kertaa sain sanoa ne ääneen. "Minä rakastan sinua" sai uuden merkityksen mun elämässä, rakastan niin noita kolmea sanaa. Rakkaus on läheisyyttä, piereskelyä toisen seurassa, kutitushetkiä peiton alla, kädestä kiinni ottamista ruuhkan keskellä. Se on tunne, joka ei tarvitse sanoja. Rakkauden näkee, sen aistii. Se ei ole yksi tunne, se on useampi tunne. Vähän niinkuin onnellisuutta, iloa ja lempeä oltaisiin sotkettu keskenään ja kattila oisi räjähtänyt ja olisi syntynyt jotain käsittämättömän hienoa, ihan niinkuin Tehotytöt.

Kuten sanoin, olen täysi romantikko ja haluan elää ajatellen asiat mainitsemallani tavalla. En sano, että rakkaus ei voisi hiipua tai satuttaa, mutta mielummin ajattelen asiat positiivisesti kuin alan heti kaivelemaan myös toista puolta, vaikka se naiivilta kuulostakin. Always look on the bright side of life ;) En tiedä selventikö tämä yhtään mun ajatuksia rakkaudesta, toivottavasti. Suhteen ekan puolen vuoden aikana "rakastan sinua" pulpahti suusta ehkä liiankin usein. Nyt se tulee esille herkissä hetkissä, kun toisen vierellä on ihana olla. Riitojen jälkeen sanat myös muistuttavat itseäni ja toista osapuolta siitä, että hätää ei ole, tunne on tallella yhä. Rakkaus on ihmeellistä, kaiken onnellisuuden perusta.

Kaikki se, mitä juuri nyt tarvitsin

Ulkoilun ja naurun täyteinen viikonloppuna takana. Unohdin pääsykokeet, koulun, sun muut stressinlaukaisijat ja vaan rentouduin. Se on vaan aina niin luxusta olla kotona. Se maaseudun rauha, perhe ja tietynlainen rentous kaikessa tekemisessä on kyllä paras stressin poistaja ikinä. Käytiin myös tsekkailemassa Jyväskylän menoja ja näkemässä siskoa sekä sen poikaystävää.

Perjantai meni tosiaan odotellessa, että äiti selviäisi pois töistä ja lähdettäs ajamaan kohti kotia. Siellä sitten äkkiä ruuat naamaan ja suunnaksi Jyväskylä Viitasaaren keskustan kautta, josta napattiin kyytiin mun pikkuveli. Matka sujui tosi hyvin, mitä nyt allekirjoittanut sai kuskinpaikalla ääneen valittaa, kun muut eivät oikein osanneet ajaa... Kuitenkin päästiin perille turvallisesti vesikuurojen saattelemana illalla ysin aikaan ja istuttiin sen jälkeen iltaa aliaksen, pienen naposteltavan ja alphabetin kanssa. Lautapelejä, hervotonta läppää ja yhdessäoloa, aika täydellistä siis. Niiden kämppä oli kyllä todella mukava ja siitä kyllä näkee isosiskon kosketuksen, se osaa oikeesti sisustaa.

Lauantaina tortillahetken jälkeen suunnattiin punttisalin kautta takaisin kotiin. Henkan puhertaessa rinnallevedon ennätyksen kanssa tein itse käsiä ja liikkuvuuksia. Tuntui kivalta vähän aloitella käsienkin pumppaamista tänään alkaneen peruskuntokauden alla. Ei oikein malttanut tänään olla koulussakaan kun halusi vain takaisin salille. Mutta lauantai-ilta meni tosiaan kotosalla, käytiin pihalla uhmaamassa vesisadetta lentopallon kanssa ja katseltiin Suomi-Venäjä lätkäpeliä. Huikeeta, että perjantaina alkaa myös MM-kisat! Sunnuntaina ohjelmassa oli puolestaan mainitsemani harrasteturnaus ja päästiin ihan paikallislehteen asti, hurjaa :D Itse turnaus meni meidän sekajoukkueella aika heikosti, kun saatiin jumbosija, mutta hauskaa oli ja oma peli kulki.

Käytiin sunnuntaina illasta jälleen vähän kävelemässä ulkoilmassa ja katsomassa miten jäät oli lähtenyt. Rannassa odottikin kauniit maisemat, lämmin keli ja pikkuhiljaa jäitään sulattava järvi. Tällä kertaa meidän lenkki päättyikin sitten tieviitan eli keihään viskelemiseen sekä petangin pelaamiseen. Jälleen kerran oli hauskaa ja jälleen kerran otin jätkiltä turpiin tässäkin lajissa keihään lisäksi. Onneks sentään toi pallo pysyy mun hyppysissä paremmin kuin Jarnolla ja Henkalla, ainakin toistaiseksi. :D

Nyt oonkin sit tänään energisenä aloitellut peruskuntokautta meidän valmentajan tekemällä tappopuntilla, reidet kiittää, ja lajireeneillä aamulla. Mulla on vielä tosi paljon tekemistä hihatyöskentelyn kanssa ja siksi on hyödyllistä, että sitä tahkotaan tällä viikolla. Huomenna tarkoituksena jatkaa kuntopallonheitoilla puolestaan poikien tekemän ohjelman avulla. Mä en halua alkaa heti alussa lepsuilla, joten ilojjuomaa ei vappuna mun kurkusta alas mene ja yhtään reeniä en niiden takia jätä väliin. Huomenna siis kuntopallot, keskiviikkona säästä riippuen lenkki ja illalla loikat. Intoa on, joten toivottavasti kelit antaa myöten.

Huomenna kuitenkin pitää vähäsen juhlia vappuakin koulun ja reenien jälkeen, joten vedän haalarit niskaan ja käyn istumassa iltaa luokan kanssa ja grillailen poikien kanssa, jos grilli vaan pystyyn saadaan. Pitää kuitenkin muistaa välillä rentoutuakin, että ei täysin syrjäydy. Hauskaa vappua!

Ajattele suuria, mutta nauti pienistä

Löysin tuon otsikon aforismin selaillessani internetin ihmeellistä maailmaa. Toi jotenkin kuvaa mua niin täydellisesti. Oon välillä semmonen suuruuden hullu, elän pää pilvissä ja rakentelen sinne omia pilvilinnojani. Kuitenkin mun maailma ei siihen kaadu, jos ne mun haaveet tai unelmat eivät toteudu. Mulle tärkeintä on tää hetki. Pienetkin päivittäiset asiat saa mut hyvälle tuulelle, kuten tänään ja eilenkin kävi.

Tässä yks ilonaihe: kentät sulaa, pääsee ulos reenaa!

Eilen oli tosiaan meidän vuosipäivä ja päivä kului koulussa ja reeneissä. Oltiin me tietysti kaikki ylimääräinen aika yhdessä, mutta mitään kynttiläillallisia ei ollut eikä niitä tulekaan. Meidän pitää ajatella vähän tätä meidän yhteistä taloutta ja päätettiin, että mielummin säästetään rahaa ja juhlitaan sitten joskus vähän isompia merkkipäiviä. Kyllähän me vähän herkuteltiin kesäjätskeillä ja hyvällä ruualla kotosalla, mutta se oli tosi pienimuotoista. Ihanan omaa ja ihan meidän kahdenkeskeistä aikaa. Makoiltiin sohvalla ja juteltiin meidän yhteisestä vuodesta, minulle kun tämä vuosipäivä oli koko elämäni ensimmäinen. Olet rakas kultaseni<3

Kävin eilen illalla myös tulevan kauden ekoissa reeneissä, jippii. Tää "ylimenoviikko" on ollu ihan kakkaa kun reenit ollu niin hmmm palauttavia, että haluis jo käydä peruskuntokauden kimppuun. Duuni aloitetaankin heti maanantaina aamureenien, oman aerobisen reenin ja mahdollisesti iltareenien myötä. Yritän kropan rajojen mukaan toteuttaa mun "valmentajien" ohjelmaa laiminlyömättä aamu- ja varsinkin iltareenejä. Tää kesä pitää panostaa tähän urheiluun 110% ja tavoitteena on kehittyä mahdollisimman paljon lajillisesti ja saada voimatasot nousuun. Let's do it!

Se päivä, kun ei tiennyt mitä laittaa päälle. Kaappasin kaapista
vaatteeita summassa ja aamureenein jälkeen oisin sittenkin tiennyt
mitä oisin voinut laittaa päälleni..

Tänään oli aamulla taas lyöntitekniikkaa reeneissä ja siinä sen kehityksen kyllä huomaa. Ollaan kaksi viikkoa tahkottu samaa tekniikka juttua ja kontrolli on ihan erilainen palloon. Huikee fiilis, kun muutoksen näkee niin selvästi lyhyessä ajassa! Mulla onkin just ton tekniikan kanssa vielä hiomista, joten hyvä kun sitä tulee nyt joka tuutista. Aamureenein jälkeen ryntäsinkin kotiin hirveen siivousvimman vallassa ja sainkin siivottua koko kämpän, käytyä suihkussa ja pakattua kamat kassiin ennen kuin Henkka selvisi omista reeneistään ees kotiin. Sit vähän ruokaa nassuun, höpöttelyä ja pelleilyä, pääsykoekirjaa jokaiselle päivälle vaaditut 25 sivua eteenpäin ja nyt väsyttää! Pitäs varmaan päikkärit ottaa ennen kuin äiti tulee hakemaan kotiin.

Mulle onkin 3 luxusviikonloppua luvassa, kun pääsee kotona pyörähtämään, ainakin näillä näkymin ellei reenit muuta kuvioita. Tänään suunnataan eka Jyväskylään mun siskon ja sen poikaystävän luo ja kaapataan "pikku"velikin mukaan reissuun. Jätkä on tosiaan venynyt jo isosiskojen ohi (toisen kohdalla se olikin vähän helpompaa, kun mun...) ja on sentään 3 vuotta muakin nuorempi. Pelottavaa. Mutta hauska ilta siis tiedossa herkkujen ja tortillojen merkeissä. Hyvä nyt tää viikonloppu nautiskella, koska sitten alkaa jonkinlainen karkkilakko. Peruskuntokauden aikana en ainakaan itse osta yhtään karkkia. Jätski nyt tietty kuuluu kesään, mutta en usko, että sitäkään hirveesti uppoo. Se on nyt elettävä unelmien ehdoilla, joten jostakin on luovuttava.


Olen niin rakastunut tohon paitaan, yksinkertainen, väljä ja ah niin kesäinen!

Kotiviikonloppu nro 1 edessä siis ja tällä kertaa Henkkakin lähtee mukaan. Yhdessäoloa, rentoutumista ja tietysti vähän lentopalloakin luvassa, kun pääsee Viitasaaren lentopalloihmisten kanssa taputtelemaan palloa sunnuntaina turnauksen merkeissä. Kiva päästä näkemään tuttuja kasvoja ja pelaamaan ei-ihan-niin-tosissaan. Rentouttavaa viikonloppua teillekin! :)

Postaus 4 - Tätä olen syönyt tänään

Yritin pantata tätä postausta niin kauan, että kerkeisin ottaa kaikista päivän aterioista kuvan, mutta koska se ei varmaan koskaan tule tapahtumaan kirjoitan tämän tässä ja nyt. Olen aikaisemmin maininnut mun näkökulmista ruokaan ja niitä voi muistin virkistämiseksi lukea täältä. Pyrin siis syömään yleensä niin, että en ihan ähkyyn itseeni lapa vaan semmooiseen täyteen oloon ja aterioita tulee noin 5 vuorokauden aikana. Tää rytmi on tosi hyvä ja kun välttää ähkyn niin ei tule semmoista väsynyttä ja ällöä oloa ruokailun jälkeen. Siitäkin kun pitäisi osata nauttia! :)

Pyrin alottamaan aamuni aina vesilasilla ja kaurapuurolla, koska sen avulla jaksaa tosi hyvin painaa aamureenit ja lisäks se pitää mun masun ainakin kunnossa. Kuitu kun tasapainoittaa mun mahaa ja laktoosi-intolerantikkona oon ainkin huomannut, että kaurapuuron tankkaamisesta on apua. Sitä paitsi, vaikka sitä on syönyt niin kauan kun muistaa niin silti se ei maistu pahalle. Tänä aamuna vedin puuron sokerin ja marjakeiton kanssa, namnam. Kesäisin ja syksyisin, kun on tuoreita marjoja tai marjoja pakkasessa, heitän niitä puuron sekaan. Tällöin ei tarvii lisätä sokeriakaan ollenkaan ja se maistuu tosi hyvältä! Harmi vaan, että oon niiin perso kaikille marjoilla lakasta mansikkaan niin oon kerennyt tyhjentää meidän pakastimen jo ennen joulua ja äiti sano, että kotonakin on tapahtunut pientä pakastimen tyhjentymistä aina kotiviikonloppujen jälkeen, hups, eiku NAMNAM!

Normaalisti syön aamureenien jälkeen banskun, että jaksaa sitten 1,5 h istua oppitunnilla, kun syömään pääsee sillon vaille 12 yleensä. Tänään minä tohelo sen unohdin, kuten myös pyyhkeen, joten piti antaa masun sitten kurnia ekan oppitunnin ajan. Koulussa meillä on tosi hyvin ruokavaihtoehtoja ja innostuin aivan hirveesti, kun kuulin että tänään olisi kasvispitsaa ruokana. Harmi vaan, että viimeinen pala lähti just nenän alta, enkä sit jaksanu jäädä odottamaan. Joten nassuun uppos lihapullat tomaattikastikkeella ja täysjyväriisillä. Vaihtoehtona ois ollut lohkoperunat, mutta ne näytti niin rasvasilta, että otin mielummin ton riisin. Tosiaan, noi vaihtoehdot antaa hyvin pelivaraa. Lisäks lautaselle mahtu paljon porkkanaraastetta, kaksi vaaleeta leipää (kotona syön aina tummaa, mutta koulun leivät on aina tuoreita ja ihan hirveeeeen hyviä, joten pakko nauttia niistä) ja lasillinen vettä.

Mussa on tosiaan tää huono puoli, että maito ei maistu, mutta onneksi on noi kalkkitabletit muistanu löytää tiensä kurkusta alas nyt joka päivä. Kotona teinkin sit pinaattikeittoa ja kananmunia, oli hirveen hyvää ja tietty protskujakin kertyi tosi hyvin. Lounaan ja päivällisen välillä kerkesin napata vielä pahimpaan nälkään banaanin, kun meinasi venyä aterioiden väli lähes 3 tuntiseks. Illalla sitten taas banskua, viiliä ja ruisleipää naamaan, sillä kaavalla vedän yleensä iltapalat. Tulee hyvin täyteen ja jaksaa nukkua koko yön ilman nälkään heräämistä. Siitä pinnat ruisleivälle! Eikä varmaan jäänyt epäselväks, että oon hedelmien ystävä. Banaanin korvaan joskus joko mandariinilla, kiivillä tai muulla maukkaalla hedelmällä. Semmosta siis upposi nassuun tänään. Miltä kuulostaa?

Hurry, the time is running

Jälleen yks viikko pyörähtänyt käyntiin. Tää viikko onkin poikkeuksellinen, koska valmentajien käskystä pidän ylimenoviikkoa, joten reenit ei ole niin raskaita ja niitä on vähän vähemmän. Lisäksi koulussa on vähän helpompaa, kun englannin tunteja ei ole ollenkaan, joten on jäänyt aikaa noihin ryhmätöihin ihan mukavasti. Tän viikon jälkeen ei pitäisi olla kun yksi homma rästissä ja sehän kuulostaa tosi hyvältä!

Pääsykoekirjakin on nyt tosiaan kertaalleen kahlattu läpi ja huomenissa alkaa sit uusi tankkaus sosiaalipsykologiaa. Tavoitteena kahlata kirja 25 sivun päivätahtia läpi noin kahdessa viikossa. Ei paha! Alkaa tosiaan helpottaa tää touhu ja oon jo ihan innoissani alkavista töistä. Kävin allekirjoittamissa työsopparin maanantaina ja työympäristö ja ihmiset siellä vaikuttaa tosi kivoilta. Sitä paitsi, töistä ei tule mitään läksyjä tai projekteja vaan kun sieltä pääsee niin työt jää sinne.

Nyt kun jaksaa tän viikon paahtaa koulun parissa niin ens viikolla alkaa ankara reenaaminen kaikkien aikojen kesää varten. Niin hauskalta kun se kuulostaakin niin meillä alkaa torstaina jo seuraava kausi, vaikka viime kausi päättyi vasta lauantaina. Ei mua haittaa, en oikeestaan malta oottaa sitä reenaamista. Motivaatio niin korkeella et huhhuhhhh.

Eilen tosiaan kävin työsopparin allekirjottamisen jälkeen istumassa puoltoista tuntia koulussa, saman verran tein liikkuvuuksia Kuopparilla ja illasta sit kokkailin ja luin. Aika nopeesti meni taas päivä. Lisäksi sain nauttia viime yönä hurjista 10 tunnin yöunista, vaikka meinasinkin seiskalta jo vaistomaisesti nousta ylös. Tänään taas hurjat 3 tuntia koululla, kokkailua ja koulujuttuja. Tänä päivänä siis vaan pelkkää koulua. Meinasin eka käydä lenkillä, mutta tuolla on aika pirun kylmä ilma kun tuulee.

Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet. Tällä kertaa kirjottelen ilman kuvia, kun ei ole ollut aikaa semmosia räpsiä. Ens kertaan!

Yhden aikakauden loppu

Kausi ohi. Pää on ihan tyhjä, kroppa vielä tyhjempi. En oikein tiedä mitä ajatella. Itelleni tää on suuri pettymys, koska meistä ois oikeesti ollu voittamaan eilen se yksi erä, joka oltaisi tarvittu finaalipaikkaan. Hajotti kyllä turnauksen jälkeen aika pahasti eikä tilannetta tietenkään auttanut se, että takana oli pitkä päivä ja vähän väsytti jo. Onneksi sain sitten itteni raahattua joukkueiltaan ja pääsi Onnelan lattialle vähän reivaamaan. En osaa tanssia, tiedän sen. Näytän varmasti tosi hoopolta ku yritän ketkutella itteäni, mutta se on niin vapauttavaa. Enkä mä siinä tilanteessa aattele, että näytän karseelta vaan yleensä mulla on ihan seksikäs olo. Hauska ilta oli siis ja vieläpä (mun osalta) ilman alkoholia. Hauskaa voi pitää siis ilmankin!

Eilisen bilelook

Lisäsin vielä ton boleron, kun mulla on aik
leveet hartiat ja ne korostuu olkaimettomassa

Tää A-tyttö kausi oli tosiaan mulle viimeinen laatuaan, koska musta tulee ens kaudella sit yli-ikänen. Ens kausi siis kulutetaan pelkästään yhdessä joukkueessa, sarjatasosta en vielä tiedä. Tavoitteet on korkealla oman kunnon ja taitotason suhteen, joten sen sit näkee mihin rahkeet riittää kesän jälkeen.

Meikki

nää jalassa en voi välttyä siltä,
että joku kysyy baarissa mun pituutta

Tuleva viikko onkin sitten vähän kevyempi ja sit alkaa paahtaminen. Reeniä kovasti ja kuukauden päästä, kun koulu loppuu, alkaa sitten työtkin. Huomenna oiskin
työsopparin allekirjoitus heti aamusta, jolloin saa kuulla sit vähän tarkemmin tulevasta kesästä. Ootan niin kovasti töiden alkua, kun ne aina hyvin rytmittää arkea, mutta väliin mahtuu niitä vapaapäiviäkin. Lisäksi mulla on työvuorot aikaisesta aamusta noin kahteen tai kahdesta noin kymmeneen, joten vuorosta riippumatta kerkee hyvin tekee reenejäkin. Paljon kivempaa ku nää koulupäivät, kun ei tarvii läksyjä ja oppimistehtäviä tehdä.

Ulkona on ollut nyt tosi hyvä ilma ja ajateltiinkin, et ku Henkka kotiutuu Maaningalta niin käydään kävelemässä Vänärillä. Pitää käydä vähän tsiikailemassa, että millasessa kunnossa kenttä on, et meneekö vielä kuinka kauan ennen kun sinne pääsee juoksentelemaan. Mulla ois tässä taas ihan kamalasti hommaa, muun muassa 50 sivua pääsykoekirjaa kahlattavana, joten voisin siirtyä hommia hoitamaan ja odottelemaan kultia kotiin.

A winner or a fighter

Heipsu! Huomenna se ois sitten eessä, tän kauden ratkaisuhetket. 3 peliä, 4 joukkueen lohko ja jotta pelit jatkuisivat kahden viikon päästä pitäisi selvitä lohkon kahden parhaan joukkoon. Kolme tyttöä sivussa loukkaantumisen takia. Kauden aikana vuodatetut hikipisarat sun muut eritteet palkitaan huomenna. Tarkoituksena on lähteä taistelemaan, yhtään peliä ei saa hävitä ja jos hävitään niin hävitään se taistellen. Sille ei sitten yksinkertaisesti voi mitään, jos muut on parempia. Itse en ole tyytyväinen itseeni/joukkueeseen jos ei kyetä sanomaan, että tehtiin parhaamme. Olisi hienoa kruunata hyvä kausi hyvällä porukalla lipulla lopputurnaukseen, sen me ansaitsisimme!

Sitten taas arkeen. Eilen tosiaan vietin illan kämpillä ihan yksin. Ahersin ja puhersin ja sain luettua pääsykoekirjaa yli 50 sivua eteenpäin! Katselin sitten ennen nukkumaanmenoa Viidakon tähtösiä. Siinä taas semmonen ohjelma, että ollaan isketty ruutuun bimboja, jotta ohjelmalle saatas viihdearvoa. Vissiin ovat siinä onnistuneet, kun itsekin sitä seuraan. Lähinnä vaan tosiaan sen takia, että saa nauraa niiden jutuille...

Tää päivä on sit ollutkin yhtä haipakkaa. Aamulla aamureenit+pikavoima puntilla ja sieltä suoraan koululle syömään. 10 minuutin aikana ruoka pikapikaa nassuun ja suunnaksi Matkus Henkan ja sen äidin kanssa. Itse en ostanut kun vyön ja senkin ihan vaan siksi, että kyllästyin mun housuihin, jotka oli jalassa. Koko talven kun on käyttäny legginsejä tms siellä alla niin farkut on vähä löystyny ja nyt ne ei pysy sit jalassa.. Rahaa meni vyöhön vain 4,95€ ja tulen sitä varmasti jatkossakin käyttämään, joten ei huono ostos. Ostin myös aikaisemmin viikolla Gina Tricotilta alennuksesta t-paidan, joka oli myös tänään käytössä. Sillekin hintaa tuo samainen alle 5 € joten mun kesäshoppailut on alotettu aika vaatimattomasti. Onneks äiti sano, että pitäis yhdessä päästä shoppailee, joten sitä reissua sit odotellessa!

Oon tänään koittanut vähän ahertaa vähän lisää noiden koulujuttujen kanssa onnistuen siinä vähän heikommin kun eilen. Onneks kuitenkin ees vähän etenivät ja viikkotavoite on lähes tulkoon tavoitettu. Huomennahan aikaa ei jää kun A-tytöille, joten saa vähän irrottautua noistakin projekteista. Sunnuntaina siis jatketaan. Odotan jo sitä, että saan hengittää taas ilman näitä koulujuttuja, mutta onneksi siihen ei kauaa mene :)

Tein tänään sitten Henkalle vähän spesiaalimpaa ruokaa, kanankoipia ja riisiä, kun aikaa oli. Lisäksi tein jälkkäriks kauralastuja, namnam! Henkka viihdyttää mua sit täällä sinne ysiin asti, kunhan palais takas reenaamasta ja sit pari yötä ihan yksin pitäs täällä viettää. Onneksi on tekemistä ja huomisesta pitäs tulla kiva päivä! Toivottavasti teillekin on tulossa kiva viikonloppu! :)

Small things make me happier than bigger things

Moikka kaikki taas! Tämmöstä pientä postausta taas tulossa, aikaa ei kovin pitkiin aina ole. Koitan tässä katsella Kauniita ja Rohkeita ja samalla lukea pääsykoekirjaa ja teinkin sit kompromissin ja avasin blogin. Puntin jälkeen jotenkin tuntuu, että ei vaan jaksa.. Onneksi huomenna menen vaan aamusta reenaamaan ja sit jää aikaa kaikelle tällä häsläykselle.

Oli hirveen kiva huomata, että puntti kulki ja painoja sai lisätä, vaikka tässä on ollut kaks viikkoa puntitonta aikaa. Joku mukava mies tuli sit antaa vähän palautetta ja jeesas kyykyssä, kun en itse aina polvikulmaa näe. Mulla on tosi paska kyykky, sitä en kiellä, ja tarkoitus olisi kesälä heittää painoja kunnolla pois ja alkaa tekemään sitä ihan sieltä syvältä asti. Toivottavasti saan sitä kautta lisää jytyä jalkoihin. Haluaisin niin, etä lihas näkyisi minussa paremmin enkä olis tämmönen luikku..

Tänään sain myös kaksi koulutyötä päätökseen, kun palautin enkun referaatin ja esitettiin työoikeuden ryhmätyö alkaa siis pikkuhiljaa helpottamaan. Huomiseen! :)

Jatkossa teidän pitäisi pystyä seurata minun blogia myös bloglovinin kautta!
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7084879/?claim=34jsd4hx3w4">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

You still make my day, every day

Oli ihana jutella tänään hyvän ystävän kanssa, vaikkakin vain ihan vähän aikaa, kun tajusin taas, että ei tässä oo mitään hätää. Kaikki nää hyvät asiat: parisuhde, kesätyöt, perhe, tuleva kesäloma, viikonlopun turnaus jne, kumoaa todellakin kaiken sen huonon. Päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni, vaikka en sen kummemmin ole lusmuillu hommista. Laadin itselleni viikkotavoitteet ja pyrin tekemään tietyt asiat tiettynä päivänä, jotta aikaa jää rentoutumisellekin. Toivottavasti onnistunkin siinä!

Lauantaina olisikin sit edessä A-tyttöjen välieräturnaus Savonlinnassa ja turnauksen jälkeen joukkueilta, huippua! En malta odottaa, että päästään sillä porukalla viettää aikaa yhdessä. Sitä ennen pitäisi huomenna jaksaa olla vielä koulussa, käydä puntilla ja tehdä yks raportti omalta osaltani valmiiksi. Perjantaina aamureenit, ahkeraa pääsykoekirjan selailua, toivottavasti ulkoilua ja pikavoimaa. Ajattelin myös, että perjantaina pitää viettää aikaa Henkan kanssa vähän enemmän. Ei varmasti toisesta tunnu kivalta, kun nähdään toisiamme vaan ruokapyödässä ja sängyssä. Tai siis nähdäänhän me kämpällä muutenkin, mutta kumpikin tekee vähän mitä sattuu niin sitä laatuaikaa ei hirveesti ole.

Meille tulee ens viikolla sit se ensimmäinen yhteinen vuosi täyteen. Tuntuu niin hurjalta, kun silloin suhteen alussakin vuosi oli niin pitkä aika, että ei uskaltanut ajatella suhdetta sinne asti. Kuitenkin tää tilanne on just sellanen, missä kuvittelin meidän olevan just nyt. Alkuhuuma alkaa oikeestaan vasta nyt laskeutua. Toisen naama alkaa välillä ärsyttää. Ollaan koettu aallon pohjia, tosin ei kovin syviä sellaisia, mutta silti mun elämästä ei tulisi mitään ilman Henkkaa. Tarviin jonkun, joka sekoiluillaan saa mut nauramaan. Jonkun, jonka kainaloon voin nukahtaa joka ilta. Jonkun, joka on tässä mua varten. Se joku ei ainakaa tällä hetkellä voi olla kukaan muu kuin Henkka. Me ollaan nuoria, suhde vasta alussa ja vaikkakin ollaan tätä "avoliittoakin" jo eletty se 8 kuukautta niin koskaan ei tiedä, mitä tulevan pitää.

Musta on ollut helpottavaa, kun meidän suhde on avautunut. Pystytään puhumaan asioista, eikä viitata kaikkea kintaalla. Ne samat asiat kuitenkin raastaa jatkossakin, jos niitä ei puhuta halki. Meillä esimerkiksi yksi tietty aihe aiheutti kränään jatkuvasti ja puhumalla se halki arki on taas paljon kivempaa. Mulle keskustelu on aina tärkeää, tykkään joko kirjoittaa tai sanoa ääneen ajatuksiani sen sijaan, että hautoisin niitä sisälläni. Henkalle taas kaikki ei ollut  niin itsestään selvää. Sen piti oppia avautumaan ja se tajusi itsekin, että se on tärkeää.

Toisen tukea tarvii aina ja se korostuu tämmöisinä aikoina, kun ite on ihan lopussa. Läheiset pitää pystyä pitämään lähellä, koska he ovat juuri se valo, jota tarvitset sinne pimeään luolaan.

Arkea ja ahdistusta

Projektia toisensa perään, koulupäivät 8-14 ja illalla reenit ja pääsykoekirjan kanssa laatuaikaa. Mistä sitä karsisi pois? Tärkeä välieräturnaus tulossa, joten reenit on ainakin minun mielestäni ehdottomat. Lisäksi tykkään niistä ihan hirveästi. Projektit, BLAAAH, mulla menee oikeesti jo pinna. Heti kun saa yhden homman tehtyä, lykkäävät uuden... Mutta niitäkään ei voi jättää tekemättä ja minun luonteelleni ei sovi, että tekisin ne hutaisemalla, joten kai ne on tehtävä. Koulu nyt on koulu, vaikka se ei kiinnosta 24/7 se pitää rytmiä yllä ja tietty mahdollisesti antaa mulle ammatin, jos teen hommani hyvin. Pääsykokeiden kanssa sama homma, sosiaalitieteet on mun unelma ja mielelläni lähtisin sinne jo nyt opiskelemaan.












Mistä tässä sitten pystyy löysäämään, että ei pala loppuun? Mulla on oikeesti aika iso ahdistus ja stressi menossa tästä kaikesta, kun aikaa itelle ei löydy oikein. Äsken, referaatin tehtyäni, päätinkin ottaa itsekseni normaalia pidemmän suihkun. Nollasin pään ja annoin vaan lämpimän veden valua. Ihana hetki (tai no vartti..) ja helpotti kyllä kummasti. Lisäksi kulti oli tehnyt mulle iltapalaa, kun tulin reeneistä! Toinen juttu tänään, mikä helpotti, oli se että pääsi äidin kanssa hetkeksi aikaa tohon kaupungille. Mitään en ostanut, mutta äidin seura vaan rauhottaa kummasti. Ihana mami<3 Henkkakin sano, että olin ihan erilainen kun olin äidin kanssa vajaan tunnin hengaillu.

Karu totuushan on se, etä muhun stressi vaikuttaa tosi selkeesti. Pitkäpinnaisuus katoaa ja skitsoan ihan kaikesta. Henkkahan se siitä kärsii, mutta on onneksi tottunut pärjäämään mun kanssa kaikissa tilanteissa. Lisäksi ollaan opittu keskustelemaan asioista ja se on tosi huikeeta. Suhde perustuu avoimuudelle ja vuorovaikutukselle, joten muutos on aika selkee :)

Jos mulla nyt ois ylimäärästä rahaa paljon, niin olisin kyllä superitsekäs ja käyttäisin ne itteeni. Haluaisin pitkästä aikaa shoppailla, käydä kampaajalla ja hyvin syömässä kullan kanssa. Penniä pitää välillä venyttää, mutta tiedättekö mitä, kesällä se ei ole ongelma. SAIN KESÄTÖITÄ! Jatkan siis suoraan koulun jälkeen kaupan kassalle ja sehän jos jonkin kelpaa. Rahaa tarvitaan nyt ja aina. Eli jälleen tämä sama virsi, ei pahaa ilman hyvää.

Pure love

Aitous, viattomuus ja tahdon voima. Nuo kaikki kolme asiaa on kyllä sellaisia, joita käyttäisin kuvaillessani kummityttöäni. Mulla oli tosi mukava viikonloppu Barbie-leikkien, ulkoilun, lautapelien ja elokuvahetkien toimesta. Välillä tuli kyllä niitäkin hetkiä, kun oisi tehnyt mieli vaan istahtaa alas ja töllöttää telkkaria, mutta en ollut ollut kummitytön kanssa pitkään aikaan niin sitä jotenkin vaan jaksoi. Hyvin sai myös univelkoja nukuttua pois. Oli kuitenkin Henkkaakin jo ikävä ja on ihan kiva olla nyt kotosalla. Tosiaan, meillä menee nyt taas paremmin kuin koskaan kun ollaan puhuttu asiat halki ja sillä kertaa unohdettu ne, että jos on syntynyt väärinkäsityksiä, että oltais eroamassa tms niin ei hätää! :) Multa ei nyt hirveesti muuta juttua tule, kun on hiukkasen väsy, mutta tässä muutama kuva meidän viikonlopusta. Me rentoudutaan tänään kaveriporukalla leffan parissa ja huomenna taas paluu arkeen reenien ja kymmenien koulutehtävien parissa! ps. Ihanaa kun teitä lukijoita on näin paljon, piristää kummasti päivää :)

Money, money, money! Must be funny, in the rich man's world!

Oon monesti joutunut miettimään sitä, että tuoko raha onnen. Huomaan kuinka joka kuukausi kurkkuani kuristaa maksaa vuokra, kun se 300 euroa isompi summa näyttäisi niin paljon kivemmalta pankkitilillä. Eihän se raha onnea tuo, mutta karu totuus on, että se helpottaa elämää tosi paljon. Tälleen opiskelijalla se raha on tiukassa ja kun on  vieläjoutunut tekemään sen valinnan, että harrastus ja koulu saa viedä kaiken mun ajasta. Työhön ei ole koulun lomassa vaan yksinkertaisesti aikaa, kun kausi jyllää koko ajan lentopallon puolella.

Siksi minun ainut ratkaisuni onkin ollut tähän mennessä kesätyöt ja huomaahan sen kyllä, että täällä sen työpaikan hankkimiseen saa tehdä triplasti enemmän työtä kuin mitä Viitasaarella ja Pihtiputaalla. Hakijoita on ihan pirusti joka paikkaan ja pitäisi saada vaikutus tehtyä. Hainkin tänään vielä 4 muuhun paikkaan eli mun koneelta on lähteny siis 15 työhakemusta eri paikkoihin. Ensi viikolla saan kuulla siitä toisesta paikasta, jossa kävin haastattelussa viime perjantaina. Haluaisin niin kovasti töihin, että säilyisi tää rytmi kesän yli ja tietty sais sitä rahaa. Oon yrittäny tässä tarkastella tota KELA:n opintotukea, että pitäskö sitä kesäajalta nostaa, kun kerta saan opintopisteitä vaadittavan määrän. Niin joo ja äiti tuossa hetki sitten soitti, että mulle oli tullut ihan mukavasti veronpalautuksia, 314 euroa. Harmi vaan, että saan ne käsiini vasta joulukuussa...

Kesällä sitä rahaa miettii enemmän, kun arkikin pyörii sen ympärillä. Joka päivä kun tulee töistä ja väsyttää, niin tietää, että sekin päivä oli tosi arvokas, kun palkka kilahtaa tilille. Koulusta sitä fiilistä ei vaan millään saa. Onhan se nyt aika puuduttavaa, kun koulusta ei saa kuin tietokoneen näytölle arvosanoja asteikolla 0-5. Ihan eri kuin näytöllä näkyisi opintorekisterin sijaan tiliote, jossa olisi vitonen kolmen nollan kanssa.

Sillä nelinumeroisella luvulla vois lähteä ulkomaillekin. Haluaisin niin lähteä jonnekin lämpimään just nyt ja varmasti vielä kovemmin sit syksyllä. Lisäksi oisi kiva laittaa pikkusen rahaa säästöönkin pahan päivän varalle. Ajattelinkin, että jos saan kesätöitä, marssin pankkiin ja avaan ikioman säästötilin.

Mun päivä on mennyt tänään sit koulujuttujen kanssa. En oo tehnyt tänään reeniä, kun päätin, että näitä hommia pitää saada nyt alta pois, että saa viikonlopun olla huoletta kummitytön kanssa. Silloin kun ei todellakaan kerkeä koneella olemaan. Pääsykoekirjan nappaan kuitenkin kainaloon, jos iltaisin saisi ees muutaman sivun kahlattua läpi. Luvassa on onneks paljon ulkoilua, jos toi keli ei nyt ihan sateiseksi mene, sillä tuntuu että oon ollut sisällä ihan tarpeeksi, vaikka tällä viikolla on tullutkin lenkkeiltyä.

Mä siis suuntaan huomenna aamureenien jälkeen Maaningalle, koska mullahan ei ole enää tän lukuvuoden aikana perjantaisin koulua, jippiit sille. Pääsee rentoutumaan, kun on tosiaan pakko jättää koulujutut Kuopioon. Toinen jippii siis sille! Toivottavasti teille tulee kans hauska viikonloppu! Tän postauksen kuvat ei ole mitään tuoreimpia, mutta tähän hätään en muuta löytäny. Huomaatte varmaan, että ootan kesää aika innolla. Oon niin kesäihminen kun olla ja taitaa...

Postaus 3 - Minun vanhemmat

Esikuva, ikuinen tuki, elämän murheiden hätäkeskus ja niin paljon muuta, sitä kaikkea mun vanhemmat on mulle. Oon aina pyrkinyt kunnioittamaan heitä parhaani mukaan tottelemalla ja olemalla kuuliainen ja siksi oon välttynyt isoimmilta yhteenotoilta. Oon aina ajatellut, että sisarukset saavat hoitaa sen vanhempien haastamisen ja minä pyrin helpottamaan niiden elämää olemalla kiltti. Tietenkin on eteen tullut niitä hetkiä, kun on pitänyt vähän vastustaa ja sanoa omat näkemykset, mutta riidaksi asti en muista asioiden koskaan menneen. Olen aina kunnioittanut heidän elämän kokemustaan ja näkymystään ja ajatellut, että kaikki se, mitä he mulle sanoo, on oikein. Oon joissakin asioissa oppinut kyseenalaistamaan, mutta silti uskon, että he tietävät tästä maailmasta niin paljon enemmän kuin minä, ainakin vielä.

Vanhempani on mulle ollut tosi iso tuki. Pystyn puhumaan heille oikeestaan aivan kaikesta ja tiedän, että he ovat ja pysyvät mun elämässä, sellaista tukea en tule koskaan saamaan keneltäkään. He ovat tosi iloisia ihmisiä, rakkautta täynnä ja niin aitoja kuin vaan voivat olla. Heillä on takanaan nyt 21 vuotta yhteistä onnea ja siinäkin on paljon esikuvaa mulle. Heidän suhde on realistinen, jokainen päivä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta silti he rakastavat toisiaan.

Koen saaneeni hyvän kasvatuksen. Mut opetettiin kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, olemaan kohtelias ja ahkera. Vanhemmat myös patisti mua silloin ysiluokan kesällä hankkimaan ekan kesätyöpaikkani, jolloin rahan hankkimisesta tuli joka kesäinen homma. He ovat valmistaneet meitä elämään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Me ei olla eletty pumpulissa kaikkien hienouksien keskellä, koska meillä ei ole sen enempää rahaa kuin muillakaan keskiverto perheillä. Me lapset ollaan ostettu omat vaatteemme peruskoulun päätyttyä, tietenkin pienillä avustuksilla. Koen, että mun vanhemmat tekevät mitä vain meidän eteen eivätkä pelkästään sano niin.

Ollaan koettu perheenä tosi paljon ilon hetkiä ja tietenkin vaikeuksiakin. Aina ollaan kuitenkin pidetty yhtä. Vanhemmat kannustivat meitä muuttamaan ja kokeilemaan omia siipiämme maailmalla. Koskaan ei oo tarvinnut pelätä viedä poikaystävää tai pikkuveljen tapauksessa tyttöystävää porukoille näytille, koska he varmasti ottavat kaikki mukaan perheeseen. Pääasia, että me ollaan onnellisia. Kuten sanoin, meitä ei koskaa vuorattu pumpuliin. Meidät opetettiin elämään oikeata elämää, ei elämää ikkunan takana. Me möyrittiin ulkona, kasvatettiin vastustuskykyä syömällä lunta jne. Saatiin elää lapsena vapaata elämää keskellä ei mitään, kodissa, jossa oli aina turvassa. Kiitos mun vanhempien minusta tuli juuri tällainen. He merkitsevät mulle todella paljon ja ovat opettaneet mulle elämästä enemmän kuin ketkään muut yhteensä.

Rakastan heitä ihmisinä, en pelkästään vanhempina. He ovat luonteeltaan juuri sellaisia, että olisin varmasti heidän kaverinsa, jos he olisivat nuorempia eivätkä tietenkään minun vanhempia. Onhan ne jollakin tasolla mun kavereita nytkin, mutta kuitenkin niin paljon enemmän, että en haluaisi heitä kavereiksi sanoa. He ovat korvaamattomia, aina. Olen kiitollinen siitä, että minulla on molemmat vanhemmat, jotka ovat edelleen yhdessä, eivät ole alkoholisteja ja olen saanut kasvaa turvallisessa kodissa. Sitä moni nuori ei elämänsä aikana saa kokea. Pitää siis meidän jokaisen muistaa kunnioittaa ja olla kiitollinen siitä, mitä meillä on.

Ei sellainen elämä, josta aina haaveilin

En tarkoita tuolla otsikolla, että en pitäisi elämästäni, tää on parempaakin kun mitä oon koskaan haaveillu. Ainakin realistisempaa. Mulla on ollut parina viime yönä aika isoja ongelmia nukkumisen kanssa. Heräilen ihan ihme syistä yöllä, näen unia, jotka ahistaa enkä saa itseäni niistä irti ja kaiken kruunuksi Henkka heiluu vieressä kun mikäkin kapellimestari. Tajusin tänään, että mun mieltä painaa joku, siitä tää kaikki johtuu. Toinen vaihtoehto oli se, et kroppa on niin jumissa, että se ahistaa, mutta aamullakaan ei ollut mitään jumi-tuntemuksia, joten suljin sen vaihtoehdon pois. Tänään sitten tapahtui jotain, mitä ei ole vähään aikaan tapahtunut. Riita.

Jos eläisin elämää, josta pienenä haaveilin, tapaisin unelmieni miehen keskellä vesisadetta jossain puistossa tai bussipysäkillä, kun sattuisin pudottamaan hanskani ja hän nostaisi sen minulle. Eron hetkellä hän nousisi bussiin ja piirtäisi sen huurustuneeseen ikkunaan pienen sydämen. Muutettaisiin yhteen, saisin unelmien häät ja monta lasta ja tietenkin sen sinisen talon järven rantaan. Mun unelmien elämässä ei olisi riitoja, mulla olisi tiivis kaveriporukka, jolle voisin puhua mistä tahansa. Ennen sitoutumisia me kierreltäisiin baareissa iskemässä miehiä ja meidän elämä olisi villiäkin villimpää, aivan kun Sinkkuelämän naisilla. Mutta mun onneksi asiat ei mene niin kuin elokuvissa.

Minä tapasin unelmieni miehen facebookissa, minulla ei ole koskaan ollut yhtä sellaista tiivistä kaveriporukkaa vaan useita ystäviä siellä täällä, en elänyt sinkkuelämää 18-vuotiaana kierrellen baareissa ja hyppien sängystä sänkyyn vaan reenasin. Silti tää elämä on just hyvä näin. Olen tosi itsevarma ja luotan siihen, että osaan ne tarvittavat asiat, mitä elämässä pärjätäkseen tarvitsee. Minun onneen ei tule enää kuoppia, ei edes pienen pientä naarmua. Ja jälleen, mun pitää muistaa, että tää on realismia, ei elokuvaa, joka joka tapauksessa päättyy onnellisesti.

Mun onneen tuli tänään kaksi naarmua. Karu totuus kesätöistä iski päin naamaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni en päässy sinne töihin, minne halusin. Tämä on se ero pikkukaupungin ja Kuopion kaltaisen isomman kaupungin välillä. Pienellä paikkakunnalla työllistyy helpommin, koska lähes kaikki tuntee sinut ja tietää millainen olet, täällä sen kaiken kertomiseen on annettu n 10-30 minuuttia. En siis sano, että oisin välttämättä siihen työhön muutenkaan päässyt, mutta siis joka tapauksessa toivottavasti ymmärrätte pointtini. Mua ärsytti ja vitutti tosi paljon, oon ollut tosi kärttynen, vaikka kesätöitähän on silti vielä mahdollista saada.

Sitten siihen riitaan. Meillä on tän vuoden aikana ollut semmosia pieniä väittelyitä ja mökötyshetkiä, jotka on nekin jo tuntuneet mulle aika hankalilta, kun oon tosi herkkä tämmösten kanssa. Tänään sainkin sit melkein elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen, kun löysin itteni itkemästä keittiön lattialla niin kovaa, että en ehtinyt hengittämään. Kaikki tämä alkoi perunamuussista, kyllä, perunamuussista. Oltiin kaupassa, kun Henkka ei osannut päättää, mitä ostetaan ja minä lähdin lätkimään kassalle ja jätin jätkän sinne ihan itekseen miettimään. Asia johti toiseen ja kolmanteen ja löysin riidan yhteydessä sen syyn, mikä mua oli ahistanut monta yötä. Musta on alkanut tuntumaan, että en riitä Henkalle, että se ei enää halua, että se oon just minä, joka siinä sen vieressä tuhisee. Mun itkukohtauksen jälkeen oltiin lähes tunti hiljaa. Sitten halittiin ja mentiin sängylle makaamaan ja puhumaan asiat halki. Moni meidän "väittely" on edenny sillä kaavalla, että toi juttelu on jäänyt pois ja kaikki on ollut siltä seisomalta siinä. Puhuttiin, että meidän käytännöt riitojen suhteen pitää muuttaa, koska niitä on varmastikin tulossa vielä jatkossakin. Onko teillä samankaltaisia kokemuksia?

Asiat kahlattiin halki ja mieli parani kummasti. Kävin myös lohdutukseksi ostamassa itelleni Björn Borgin kengät Andiamosta, hintaa vain 39,90€! Mun vanhat tennarit sano ittensä irti jo viime syksynä ja talvikengillä on aika hiostava tuolla olla. Lisäksi piti hankkia kesäkukka tohon ruokapöytään. Ihanaa kun kevät tulee, kadut puhdistetaan noista talven hiekkakasoista ja puihin ilmestyy silmut. Niin ihanaaaaa!




















Käytiin tosiaan eilen likkojen kanssa Houkutuksessa kahvilla. En ollut ennen paikassa käynyt ja täytyy kyllä sanoa, että oli tosi viihtyisä paikka. Otin siellä juustokakkupalasen ja valkosuklaalaten, joten voitte uskoa, että ei hirveesti oo noiden jälkeen makeeta mieli tehnyt. Sillä aikaa, kun me kulutettiin pari tuntia kahvilan penkeillä parantaen maailmaa naurulla ja jutuilla, pojat oli suunnitellu mulle ekan peruskuntokauden pohjaa. Eli siis tää juttu on nyt se, että mulla on yks motivaation lähde, josta en halua lähteä täällä sen suuremmin huutelemaan. Pojat otti sen kuitenkin jotenkin projektikseen et ne auttaa mua, että se ei jää pelkäks motivaation lähteeksi. Mun ohjelmaan kuuluu vaikka sun mitä mukavaa/raskasta reeniä, mutta päätin että reenikuvia ja ohjelmaa näette tarkemmin vasta sitten, kun alan sitä toteuttamaan eli toivottavasti vasta toukokuun puolella, lopputurnauksen jälkeen.






Tästä pitäs lähtee jotain saamaan aikaan!



Jätkäthän eka esitteli mulle ohjelman johon kuului mm. keskivartalon koordinatiota volttien muodossa, rullahiihtoa joka keskiviikko ja tiistaisin zumbaa. Siinä vaiheessa, kun huomasin punttien sarjat (2x3, 2x2, 2x1) tajusin, että ei ne hitto voi olla tosissaan. Eikä ne onneks sit ollutkaan. Mut hyvät naurut ne sai, ku seuras mun ilmettä, kun luin sitä ohjelmaa...

Onneks siis tänkin päivän känkkäränkkä saatiin häädettyä tästäkin taloudesta ja nyt pitää keskittyä taas näihin hyviin asioihin, mitä ympärillä on. Mulla on ystäviä,  joille mun on tosi helppo puhua. Reenit kulkee hyvin ja tulee hyvää palautetta, mikä tietty ajaa eteenpäin. Mulla on huikeet coachit ja haastava reeniohjelma ens kesäks. Ulkona paistaa aurinko, joka auttaa jaksamaan päivät paljon paremmin. Ja mikä tärkeintä ja tällä hetkellä pyörii päälimmäisenä mielessä, saan viikonloppuna sitä aidointa rakkautta, kun kummityttö kapsahtaa kaulaan. Nyt ei harmita enää ollenkaan! :)

Wondering through the days

Sinne meni jälleen kerran yks viikko. Aika kevyt, mukava viikko olikin. Oli ehyt reeniviikko, sai nauttia ulkoilmasta ja koulunkin puolelta vähäksi aikaa helpotti. Meillä on tää vika jakso kyllä muuten aika tiivis, kun on niin älyttömästi kaikkia ryhmätöitä sun muita palautettavia juttua. Ja sitten pitäisi jälleen lukea niihin pääsykokeisiin.. Onneks sain 50 sivua lauantaina kahlattua sitäkin opusta läpi.

Mun perjantai alkoi kahdella tentillä, jotka tuntui ainakin menevän hyvin. Lisäksi koululla ollessani sain kuulla, että viimeisenkin viime tenttijakson tentin arvosanat oli tullut. Avasin koneen kolmosta odotellen, koska taloushallinto ei oo ollut se mun vahvin osa-alue, kurssin nimi oli siis johdon laskentatoimen perusteet. Yllätinkin täysin itseni ja olin saanut vitosen!! Eli hyvillä mielin suunnattiin viikonlopun viettoon Maaningalle. Käytiin illasta ihanalla kävelylenkillä Henkan kanssa kahestaan, höpistiin niitä näitä ja pelleiltiin. Tietenkin vietettiin aikaa myös Henkan porukoiden kanssa mm hyvän ruuan ja hauskojen juttujen parissa.

Lauantaina aamu alkoi sillä, että herättiin paloautojen sireeneihin. Maaningan koululla oli syttyny jonkun asteinen tulipalo ja siitähän tulikin sitten, yllätys yllätys, päivän polttavin puheenaihe. Suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin. Sitten olikin sen kuuluisan puusavotan vuoro. Mulle itelleni iski hirvee into siihen hommaan ja otinkin siitä reenin itelleni tekemällä puiden kanssa kyykkyjä ja pitämällä huolen siitä, että ryhti pysyi hyvänä koko ajan. Aamulla ei selkä ollutkaan yhtään kipeä! Jälleen hyvää ruokaa, loistavaa seuraa ja hyviä juttuja. Kaiken kruunasi ilta, kun istuttiin Henkan kanssa saunassa ja ruettiin puhumaan Disney-leffojen biiseistä. Siellä sit alettiin hoilaamaan niitä yhteen ääneen, kunnes piti äkkiä kiirehtiä koneelle kattomaan jotakin biisiä, jonka sanoja ei saanut mitenkään päähän. Oli ihan hirveen hauskaa ja super-nostalgista!

Käytiin sit tänään moikkaamassa myös mun enoa perheineen ja mummoa ja ukkia, kerta Maaningalla oltiin. Lisäksi kuulin, että kummityttö ei ollut synttäripäivänä suostunut vastaamaan muille kuin minulle puhelimessa onnitteluihin ja tuli tosi otettu olo. Mulla on niin hirvee ikävä sitä isoa pikkutyttöä, että en malta odottaa ensi viikonloppuun. :) Tuleva viikko sisältääkin reeniä, reeniä ja reeniä ja siinä sivussa vähän kouluakin. En malta odottaa, että pääsen teille kertomaan kesästä ja meidän suunnitelmista!! Löydään viikolla viisaat päät yhteen ja toivottavasti saadaan asioita eteenpäin ja ihan paperille asti. Mulle tuli yks ylimääränen motivaationlähde tossa viime viikolla, mikä kyl auttaa taas tekemään kaikkensa ens kesänä. Lisäksi mun kaks tärkeää E:tä lähtee mun kanssa huomenna tyhjentämään päätä tuohon keskustan kahvilaan. Ihana puhua taas niiden murusten kanssa asioista ja parantaa maailmaa. Huh, on se elämä oikeesti tosi ihanaa!

Hard work and believing

Heippa kaikki! Mulla on ollu hirveesti tekemistä tässä viikolla ja aika on menny siivillä. Tiistai meni puhtaasti koulussa ja reeneissä. Minä jopa kokkailin meille salaatit, kanafileet ja kaikki, kun iski motivaatio senkin suhteen. Keskiviikkona reenien ja koulun lisäks eessä oli siivousta ja tänään jatku sitten tiistaina aloitettu kaava. Kaiken vapaa-ajan multa onkin sit vienny globaalin talouden tenttikirja, jonka seurassa tänäänkin vietin viitisen tuntia. Oli kyllä välillä semmosta hauki-on-kala-hauki-on-kala -lukemista, mutta kyllä tonne nuppiin nyt sen verran tietoa jäi, että läpi päästään. Hope so.

 Mulla oli tänään myös ensimmäinen työhaastattelu, joka tuntu ainakin menevän tosi hyvin. Paikka ois mulle ihan unelma: liukava työaika, viikonloput ja illat aina vapaat, pyhäpäivät vapaat, hyvä palkka, kiva työympäristö ja ennen kaikkea asiakaspalvelua! Mielelläni sen 3 kuukautta siellä istuisin, kun tuon kaltaista asiakaspalvelutyötä en oo vielä tehnyt. Ens viikon aikana saan kuulla sitten, miten kävi. Lohduttavaa oli ainakin kuulla, että hakijoita oli ollut 119 ja mä olin ees päässy niiden 10 haastateltavan joukkoon. Huomenna ois sitten globaalin talouden tentin ja tietotekniikan teoriakokeen jälkeen vielä toinenkin haastattelu, joka suoritetaan ryhmissä. Pitää siis pystyä erottautumaan porukasta, toivottavasti onnistun.




Viime syksyn hankinta, New Balancen lenkkarit

Mun kesäsuunnitelmat alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Se on nyt varmaa, että kesä vietetään Kuopiossa parempien reenausmahdollisuuksien ja kämpän takia. Tänään piti soitella sitten Viitasaarelle entiseen työpaikkaan, että en pääse tänä kesänä hommiin. Harmitti aika paljon, koska viihdyin siellä niin hyvin, kuten joku saattaa muistaakin. Mulla on hätävarana noi puhelinmyyntihommat, jos minnekään muualle en töihin pääse eli luultavasti jonkinlainen tienestikin on kesälle tulossa.



Oltiin eilen illalla jätkien kanssa kattomassa Mestarienliigan peliä ja heitettiin ilmoille semmonen suunnitelma, että en voi olla kuin innoissani. Se mitä tulee tapahtumaan, milloin tulee tapahtumaan, kelle tulee tapahtumaan ja keiden toimesta selvinnee teille muutaman kuukauden sisään. Sanotaanko vaan näin, että helppoa kesää ei ole mulle tulossa, eikä sen liian helppo pidäkään olla. Lisäksi on tosi kiva huomata, että on ihmisiä, jotka kannustaa jne eikä heti lyttää. Tollasia kavereita, ku mitä jätkät on mä tarvitsisin lisää. Kovat on tavoitteet ja töitä pitää sen eteen tehdä, kun mahdollisuus annetaan. Ajattelin antaa kaikkeni lentopallolle kesällä ja toivottavasti onnistunkin siinä. Töihin pitää valitettavasti silti mennä, koska ei tää talous ilman rahaa pyöri.

En malta odottaa, että suunnitelma saadaan täytäntöön, siitä tulee sitten postausta kunhan sinne asti keretään. Kävin muuten tänään puntilla ja kulki tosi hyvin. Toi puntti on mulle just sopiva, vaikka jonkun mielestä sarjat voi olla lyhkäsiä. Mulla on nimittäin aika "laiskat" jalat, joten ei ole mitään järkeä tässä vaiheessa kautta lähteä itseään hidastamaan tän enempää... Oli muut taas mitä mieltä tahansa, tää toimii mun kohdalla tässä vaiheessa kautta, kun pelejä on vielä. Huomaa nimittäin että oon torjunnassa aika rajusti myöhässä, kun jalat ei oo niin räjähtävät, mitä pitäs. Mut sekin asia tulee kuntoon ;)

Klippoteketin hiuslakka, Sokos, 5€
Kokeilen ite ekaa kertaa ja oon tykänny!

Suunnataan huomenna Maaningalle, kun meidän pesukone kosahti ja pitää pyykitkin joskus pestä. Lisäksi tiedossa olisi puusavottaa ja ihanaa yhdessä oloa ihanien ihmisten kanssa. Se "anoppila" on mulle jo ihan ku neljäs koti. Kolme muuta on meidän oma koti, koti Viitasaarella ja mummola Maaningalla, jos ette tienneet. Musta on niin ihanaa olla tähän aikaan vuodesta siellä, kun palautuu vuoden aikaset tapahtumat niin selkeesti mieleen. Se ilma tuntuu siellä paljon kevyemmältä hengittää, mua hymyilyttää koko ajan ja oon aidosti onnellinen. Se paikkakunta on mulle todella tärkeä. Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hauskaa viikonloppua! :)