TÄTTÄRÄÄÄ! Sadannen postauksen raja ylittyy seuraavan postauksen jälkeen. Jaksan vieläkin ihmetellä sitä, kuinka tää kirjoittaminen on saanut mut kiedottua täysin pikkusormensa ympärille. Nautin siitä, kun saan kirjoitella tänne asioita ja erittäin kiva plussa on huomata, että jotkut tätä oikeasti lukevatkin. Oon hirveen ylpee itsestäni, että oon uskaltanut tietyllä tavalla repäistä ja lopettaa vähättelyn koskien omaa elämääni tän blogin avulla. En enää ajattele, että en voi kirjoittaa jostakin asiasta vain siksi, että ajattelisitte sen olevan turhaa tai että elämäni olisi tylsää. Minähän tätä elämää elän, ei yksikään muu ruudun toisella puolella tai muuallakaan eikä mun elämä oo musta tylsää. Nautin tästä todella paljon!
 |
| Googlen kuvahaku |
Nautin myös vapaapäivästäni tänään. Alunperin suunnittelin matkaavani Power cupiin Mikkeliin moikkaamaan ystäviä, mutta eilen erittäin hyvän, rankan ja tehokkaan parin tunnin reenin jälkeen kurkku ilmoitti oikeasti olevansa kipeä, koska ääni katosi. Piti siis tuottaa itselle ja tärkeälle ystävälle pettymys ja jäädä kotiin hoitamaan itseäni kuntoon, koska reissuun lähtö ei tuntunut nyt oikeelta ratkaisulta. Tää kurkun kutitus on jotenkin tosi outoa, koska nyt siihen ei esimerkiksi ollenkaan satu eikä kutita silleen, että pitäisi jatkuvasti yskiä, mutta silti välillä tulee yksittäisiä yskäyksiä ja limaa irtoaa ihan hirveesti. Voisiko johtua siitä, että pidämme asuntomme ikkunat auki ainakin välillä, jotta ilma tuulettuisi ja ulkona on pientä pölyä yms. maatöiden takia? Kuitenkin, ei tää kovin kivaa ole. Pojat sit kuitenkin suostutteli ulkona käymään ja vietettiinkin leppoisasti päivä ulkosalla poikien viskellen frisbeegolfia.
Illalla olo oli sitten jo hieman parempi ja väkersin tuossa äsken jumppakepin ja kuminauhan kanssa liikkuvuuksia ja muuta huoltavaa yli tunnin ajan. Lisäksi tein muutama vuosi sitten saamiani fysioterapeutin ohjelmia. Mun syvät vasta- ja selkälihakset huijas ja oli tosi heikot sillon. Ne antoi mun selän liikkua väärin ja tästä tuli sitten selkäkipuja ja kamalia lukkoja. Fyssarin ohjeet auttoi silloin ja ohjelma jäi vuosi sitten pois mun reeneistä, en tajua miksi. Päätin kuitenkin nyt, kun reenit kovenee ja punttiin on vuoden aikana tullut uusia liikkeitä (mm. maastaveto) jotka vaatii myös sitä, että selkä ja muu keskikroppa on kunnossa ja tukevat liikkeitä, että nyt on pakko ottaa ohjeet huoltaviin ohjelmiin mukaan. Tuntu heti, että on keskikroppa kehittynyt muutamassa vuodessa tosi selkeesti, mutta silti varsinkin yksi liikkeistä sai kropan tuntemaan, että selässä on lihaksia, jotka eivät ole siinä kunnossa kuin niiden pitäisi olla. Jos saisin Henkan joskus tässä kuvailemaan kyseisiä liikkeitä, pystyisin selittämään paljon paremmin liikkeiden ideaa.
Lajireenit ovat olleet ihan huikeita, koska neuvoja on tullut tosi paljon ja tuntuu että ne tarttuu hyvin päähänkin. Toteutus tietenkin vielä kusee, mutta toistoja ja toistoja niin eiköhän ne asiat ala pikku hiljaa tulemaan jo selkärangasta. Pääasia on, että mun motivaatio ei oo lopahtamassa eikä kyllästymistäkään ole havaittavissa, vaikka minkäänlaista taukoa ei kausien välillä ollutkaan. Tuntuu vaan niin huikeelta, kun huomaa kehittyvänsä täältä pohjamudista pikkuhiljaa semmoselle itseä miellyttävämmälle tasolle, että ei malta olla reenaamatta. Paljon pitää vielä tehdä, ennen kuin pääsee esimerkiksi nousemaan sarjatasolta toiselle ja kaikki on kovan työn takana. Mitään ei tässäkään lajissa saa ilmaiseksi ja pitää olla nöyrä, AINA!
 |
| Googlen kuvahaku |
Huomenna suuntaankin sitten aamuvuoron jälkeen Maaningalle. Tarkoitus olisi eka käydä ukin ja mummon luona leipomassa synttärikakku, ihan ikioma synttärikakku, sillä me juhlitaan sunnuntaina mun 20 wee synttäreitä. Varsinainen päivä on vasta viikon päästä tiistaina, mutta koska aikataulut menee ristiin ja musta ei oo järkevää kutsua pieniä lapsia meidän vajaan 50 neliön kämppää keskelle Kuopion keskustaa, koska ne kuitenkin haluua juoksennella vapaasti niin päätettiin pitää ne sunnuntaina ukin ja mummon luona. Onneks ukki ja mummo suostu tähän ihan mielellään ja mummo auttaa kakun tekemisessä, koska mulla on välillä hieman peukalo keskellä kämmentä varsinkin sen pohjan kanssa :D Kakun leipomisen jälkeen sit punttisalille ja illaksi Kasinolle makkaranpaistoon töihin. Kuulee samalla Mikko Mäkeläistä ja pääsee fiilistelemään vähän iskelmämusaa ja kesäiltaa. Jippii! :) Sunnuntaina sit tosiaan kakkukahvittelua sukulaisten kanssa ja sieltä suunnaksi Viitasaari. Mua odottaa 3 yötä kotona, jotka sisältää reenausta ja äitin auttamista. Hassuja tämmöset pitkät vapaat, mutta onneksi pääsee sitten loppuviikosta taas töihin. Hauskaa viikonloppua rakkaat, näkyillään ensi viikolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti