Mun blogi-elämä on ollut taas hieman hiljaista, pahoittelut siitä, mutta siihen on kyllä erinomainen syy. Mun elämä nimittäin on tällä hetkellä hyvin uomissaan (koputtaa puuta) ja aika menee mieluumin läheisten ihmisten kanssa kuin koneella istuskellessa. Vaikka tää kirjottaminen onkin mulle henkireikä niin näinä viime päivinä oon saanu purkaa ajatuksiani niin monelle eri henkilölle, että virtuaalipurkautumiselle ei oo ollu tarvetta. Nyt tuli kuitenkin taas se hetki, kun halusin tulla kertoilemaan viime päivien tapahtumista ja mun fiiliksistä ihan yleisesti! :)
Vieteltiin juhannus tosiaan Viitasaarella mun perheen kanssa. Saunottiin mökillä, paljuiltiin, grillattiin, syötiin hyvin, herkuteltiin, höpöteltiin, reenattiin, käytiin kokkoa tsekkaamassa ja katseltiin leffaa. Viikonloppu oli taas niin täydellinen lukuunottamatta Henkan ja mun jatkuvaa väittelyä koskien kesän reissua. Mua poltteli ihan hirveästi ulkomaille pääsy ja aloin jo turhautua kun tuntui, et mitään sopivaa rakoa reissulle ei löytynyt. Aiottiin sitten varata laivamatka Tukholmaan, et pääsis vähän ees irtautumaan tästä puuroutuvasta arjesta. Alennuskuponki kädessä, päivämäärä päätettynä suunnattiin Silja Linen verkkosivuille valmiina varaamaan viikonloppuristeily. Ikäraja 21. Syvä hiljaisuus, aggressiivinen purkaus ja jälleen paluu turhautumiseen. "Ei me koskaan päästä mihinkään, sama unohtaa koko reissu!" Pois lukien siis tämä minun korvia raastava valitus meillä oli huikee juhannus, rauhallinen sellainen, mutta musta tuntui että rakastuin taas tuohon jätkään vahvemmin ja vahvemmin.
Reeneistä sen verran, et oon tehny viime aikoina tosi paljon keskivartaloa, hiukan punttia ja sit liikkuvuuksia ja koordeja. Sit joskus viikko sitten tapahtui jotain hassua. Mun lonkassa alko lonksua joku ja seuraavana päivänä pohje tuntui jäykältä ja oli kosketusarka. Kipu tuntui ajoittain myös reidessä ja polvessa. Meidän valmentaja, joka on ammatiltaan fyssari epäili et siellä on joku jumi, joka painaa issias-hermoon ja tätä kautta aiheuttaa ton kivun. Pitäs nyt siis päästä hierojalle ja saada paikat auki. Siksi punttia nyt vähän vähemmän ja avaavia juttuja enemmän. Venyt tärkeässä roolissa!
Sunnuntaina suunnattiin sit takas Maaningalle, yö siinä ja maanantaina Kuopioon. Mulla oli täällä lajiharkat ja kaiken hyvän lisäks sisko poikaystävineen tuli meille yökylään. Käytiin yhdessä istuskelemassa Amarillon terdellä juttelemassa tulevaisuudesta ja kaikesta muusta mukavasta. Musta on edelleen niin huikeeta, kuinka hyvin tullaan kaikki keskenämme toimeen ja meillä on hauskaa. Tiistaina pienen Matkus-visiitin jälkeen nokka takaisin kohti Maaninkaa. Matkuksessa mä tyydyin vaan katselemaan alennustuotteita ja jätin kaiken kivan vielä kauppaan odottamaan mun seuraavaa palkkapäivää. Heinäkuu, tule jo! Tiistain aikana ääni vaihtui kellossa, nimittäin nyt toivon jo elokuun saapuvan. Tehtiin jotain tosi super spontaania! Tämä on yllätys sinänsä, koska minä tykkään yleensä kunnolla suunnitella kaiken ja Henkka ei puolestaan taas oikein halua poistua mukavuusalueeltaan niin helposti. Varattiin nimittäin matka Mallorcalle. Ollaan siellä viis päivää ja päästään siis ihan oikeesti rannalle löhöämään IHAN KAHDESTAAN! Ootan jo sitä kuinka saan rakastua Henkkaan taas uudestaan ja uudestaan, kun päästään kotiympyröistä hetkeks pois. Niin mulle nimittäin aina käy... :) Matka oli aika halpa, vain 300 e per nenä. Hotelli ihan merenrannalla, hintaan sisälty aamiainen ja paikka on Mallorcan hienoimpia. EN-MALTA-ODOTTAA!
Tiistaina suuntasin sitten myöhemmin tätin luo yökyläilemään serkkuni kanssa ja tää päivä ja eilinen menikin sitten melko pitkälti ulkona. Uitiin, otettiin vähän aurinkoa, mummo hemmotteli meitä muurinpohjaletuilla ja tietysti tuli leikittyä lasten kanssa. Kaikista ihaninta oli taas tuo maaseutu. Vihreät pellot ja tyyni järvi, jota pitkin päästiin tänään moottoriveneellä kiitämään. Nautin niin paljon. Nyt onkin akut ladattu täyteen, peukut jo pystyssä Henkan huomista kisaa varten ja muutenkin täysin valmistauduttu huomenna alkavaan työputkeen, jonka päälle mulle tulee vielä talkoot ja reenit. Onneksi on tekemistä niin menee tää aika yksin vähä nopsammin Henkka kun saapuu kotiin vasta sunnuntaina tai maanantaina.
:) Tarkoituksena ois myös treffailla kavereita ja reenata ulkona lenkillä ja Puijon portaissa, jos vaan tuo keli vähän viilenee. Paljon taas kaikkea, mutta tällä hetkellä mä nautin joka hetkestä. Perhosia on masun pohjassa koko ajan ja kaikki ihan vaan siksi, että tällä hetkellä Pihtiputaalla koulun lattialla nukkuu keihäänheittäjä. Mies, joka tekee musta maailman onnellisimman naisen. Kaiken tämän hän tekee vain olemalla oma itsensä, minun<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti