Tää alkuviikko on ollut puolestaan tosi huikee. Maanantaina suuntasin kahteentoista töihin ja istuin kassalla koko kuusi tuntisen työpäivän. Töistä suoraan reeneihin ja reeneistä nokka kohti Maaninkaa. Mulla oli eilen tosiaan vapaapäivä ja kaiken hyvän lisäks vielä synttärit, joten haluttiin Henkan kanssa poistua kaupungista. Se oli lisäksi suunnitellut mulle yllätystä. Mun 20-vuotissynttäripäivä lähtikin aamulla käytiin sillä, että muru antoi minulle pienen paketin, jonka sisältä paljastui hopeiset sydän korvakorut (kuva alla). Tykkään näistä ihan järkyttävästi! Saan joka päivä ihmetellä sitä, miten Henkka osaa valita korut aina just mun maun mukaan, vaikka en mitään oo maustani koskaan sanonu. Noo kai se mut tuntee niin hyvin! :) Päivään sisältyi parin tunnin reeni Henkan kanssa punttisalilla/liikuntasalissa. Henkan kanssa reenaaminen on huikeeta, koska tsempataan toisiamme koko ajan ja kun saadaan joku juttu tehtyä hyvin heitetään aina yläfemmat. :D
Sitten siihen yllätykseen. Henkan äiti oli reenin aikana leiponut mulle mansikkakakun! Tuoreita mansikoita, kakkua, kahvia, huikeeta seuraa ja oma kulta. Mitä muuta sitä tarvitsee synttäripäivänä? Tietty ois ollut ihana olla omienkin porukoiden kanssa, mutta toinen mun toinen perhe kelpasi myös. Meillä oli muutenkin mukava päivä. Katseltiin Henkan kanssa syyslomalle matkoja, koska ulkomailla käynti polttelee kovasti. Yhdessä se olisi niin kivaa! Varsinkin, kun Henkka ei ole hirveästi maailmaa nähnyt ja minäkin vain niin pieneltä alalta loppujen lopuksi. Katsoo nyt, mitä sitten päädytäänkään tekemään. Olin illalla mukana Henkan töissä eli vetämässä lasten urheilukerhoa ja sekin oli tosi mukavaa. Voisin itsekin joskus tuollaista vetää, mutta työkseni en halua urheilua ottaa, koska haluan että se on aina mulle se pakokeino kaikesta muusta arjesta. Saatiin sitten illalla vielä muurinpohjalettuja. Meitä hemmoteltiin siis oikein olan takaa. Olenkin erittäin kiitollinen Henkan perheelle eilisestä, mulla oli niin mukavaa!
Tänään tapahtuikin paluu arkeen. Olin töissä 12-19 ja kun olin pukukopilla lähdössä kotiin Henkka soittaa, että kämpillä mua oottaa kirje, jonka lähettäjänä on Itä-Suomen Yliopisto. Poljin kuin viimeistä päivää kämpille. Kävin mielessäni kaikki vaihtoehdot. Ajattelin jo, että jos/kun lapussa lukee, että en kouluun päässyt, en edes varasijoille, voin tän päivän sen sijaan iloita siitä, että mun työnantaja haluaisi jatkaa mun työsopimusta elokuun jälkeenkin, vaikka oon vasta kuukauden ollut töissä. JIPPII! Kävin jo pyörämatkalla läpi kaikki tunnetilat pään sisällä. Tunsin kaikki ne tunteet, jotka voisi tulla kirjeen lukemisen jälkeen. Ovelle päästessäni päätin, että olen tyytyväinen, jos pääsen varasijoille, koska viime vuonna musta ei ollut edes siihen (varasijoille otetaan yli 100..) Lopulta tulos olikin varasija numero 3/141. Sinne otettiin sisään opiskelijoita kahdella eri tavalla: pelkän valintakokeen ja valintakokeen sekä yo-tulosten perusteella. Jäin molemmista valintatavoista 2 pisteen päähän. Hieman ärsytti.. Mutta vielä on toivoa ja jotenkin ajattelin, että kun pääsykokeessa oli ollut 214 ihmistä, joista 40 otettiin sisään ja 141 varasijoille, minulla voi olla pieni mahdollisuus päästä sisään. Opiskelupaikka pitää ottaa vastaan viim. 30.7, joten mun pitää jännätä vielä kuukausi. IIKS!
Huomenna sitten suuntaankin taas klo 12 töihin ja vietän siellä saman verran aikaa kuin tänäänkin. Illan kohokohta on matka kohti Viitasaarta äitin ja Henkan kanssa. Me ollaan siis huomenna ja perjantaina KAIKKI kotona!<3 Eli siis mun sisko ja sen poikaystäväkin on tulossa kotiin. Juhannus vietetäänkin sitten kokonaan Keski-Suomessa. Mun vapaat jatkuu ensi viikon torstaihin asti ja jussin jälkeen ois tarkoitus sitten viettää aikaa Maaningalla kummitytön ja muiden serkkujen kanssa. Toivotaan, että asiat menee suunnitelmien mukaan. Hauskaa keskikesän juhlaa teille kaikille. Pitäkää mulle peukkuja tuon koulupaikan kanssa! :)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti