Sinne ja takaisin

Moikka! Pahoittelen tätä hiljaiseloa, vaikkakin Suomeen kotiuduttiin jo viikko sitten tiistaina. Oon koittanu väsätä teille kattavaa kertomusta meidän 6 päivän lomasta, mutta kuvat on kamerassa ja kameran piuha Viitasaarella, että saatte odottaa vielä viikon. Sen voin sanoa, että reissu oli tosi kannattava niin meidän parisuhteen kannalta kuin ihan levonkin osalta. Tuli niin tarpeeseen!

Reissusta arkeen palaaminen tapahtui aika kivuttomasti. Oltiin tiistaina puolen yön maissa kotona ja suunnattiin sitten keskiviikkona aamureeneihin, Henkka kouluun ja minä illaksi töihin. Aluksi tuntui, että siitä on hirveen pitkä aika kun on viimeksi ollut Suomessa, mutta keskiviikkona tuli jo ikävä sitä rentoa fiilistä, joka Mallorcalla mut valtasi. Päiviin on kuulunut sen jälkeen oikeestaan vaan reeniä, koska töitä on ollut vaivaiset kaksi vuoroa ja koulu alkaa tosiaan tasan viikon päästä. Syyskuu kolkuttaa ovelle, KÄÄK! Ilmat on viilenny tosi nopeesti, vaikkakin näitä ihania aurinkoisia päiviä riittääkin.

Ilmojen viilentyminen tarkoittaa mulle myös kauden alun lähestymistä. Nyt painetaan reeniä, hieman välillä herkistellen tulevaa syysturnausta varten. Ootan niin, että pääsen pelaamaan ton porukan kanssa. Kaikki tuntuu niin viralliselta, kun sopimus julkistettiin ja sain yhteydenottoja uusilta tahoilta. Tajusin, että tässä ollaan nyt ihan oikeesti mukana. Kerään niitä hedelmiä, mitä oon kovalla työllä saanu kasvatettua. I'm so happy! Henkka ei oo mikkään parhain tuki sanallisesti, se kyllä kuuntelee ja kattoo mun pelejä, mutta on oppinut sen kannustamisen jalon taidon ihan reenien ulkopuolellakin vasta nyt. Ennen mua ahdisti se, että kun elän itse niin tunteella Henkan keihäänheiton kanssa ja Henkka ei niinkään mun kanssa. Onneksi asioista voi puhua ja ajatukseni ovat tulleet kuulluiksi.

Ollaan Henkan kanssa keretty olla yhdessä yllättävän paljon, ehkä vähän liiankin paljon ja on tullut riitoja. Tämmönen vaihe oli odotettavissa, mutta kyllä se tämmötä hermoheikkiä vie aika pitkälti mukanaan. Minä hermostun välillä niin pienistä ja Henkka ei vaan tee mitään oikein. Äly hoi älä jätä... Kasvun paikka taas molemmilla. Ollaan pyöritty aika pitkälti ympyrää, nyt taas yhteinen rytmi on alkanut löytymään. Kiitos arki, Mallorca ja rakentavat keskustelut. Kiitos myös Maaninka-vierailun. Oli niin ihana taas nollata arki ihan Suomen maaseudulla. Lisäksi pääsin seuraamaan ihan oikeaa keikkaa, kun mun 4 ja 5 vuotiaat serkut päätti soittaa pari biisiä Hevisaurusta. Oli semmonen meininki, et parin viikon takainen Antin keikka jäi niin kakkoseksi!!

Perjantaina mulle tuli puhelu, että meidän koira on leikattavana. Sillä oli kohtu alkanut märkimään ja tulehdus oli levinnyt munasarjoihin. Äiti sanoi, että Pirre ei välttämättä ikänsä takia selviä kohdun ja munasarjojen poistosta. Ajatuskin siitä, että Pirre ei olisi enää kotiin mennessä ovella vastassa sai palan nousemaan kurkkuun. Itkin siihen asti, että äiti soitti uudestaan. Leikkaus meni onneksi hyvin ja Pirre pääsi kotiin. Päivän ajan se oli lääkehöyryissä kulkenut kauluri päässä kaikkialle siksakkia. Onneksi kuulema on jälleen ihan oma itsensä. En malta odottaa, että pääsen perjantaina sitä silittämään. Pirre on kuitenkin meillä ollut sen 10 vuoden ajan ja siitä on luonnollisesti tullut todella tärkeä.
 
On ollut siis aika paljon draamaa näitten rentojen päivien seassa, onneksi ei mitään super vakavaa :) Mulla on kaikkea superkivaa tiedossa. Tää viikko menee ahkerasti reenatessa ja parina päivänä pitää töissäkin pyörähtää. Viikonlopuksi tosiaan kohti Viitasaarta ja ekaa kertaa juhannuksen jälkeen koko perhe koossa, I-H-A-N-A-A! Sovin itseni kanssa myös shoppailupäivän, tavoitteenani uudistaa vaatekaappi ja hankki mm. talvitakki ja -kengät enkä malta odottaa, että pääsen pitkästä aikaa rentouttamaan itseäni tällä tavalla. Huh, olikohan siinä nyt kaikki?

Palaillaan, pus!

Haaveilua ja jännitystä

Sinne se yksi viikko taas hujahti. Mun kaltaiselle ikistressaajalle ajan kulun tajuaminen on aina jotenkin helpottavaa, vaikka sitä tuleekin päiviteltyä kuinka ei itse meinaa ajankulun mukana pysyä. Pahimpina väsymyksen ja turhautumisen päivinä saatan miettiä, kuinka monta tuntia minulla on mihinkin hommaan kuten töiden alkuun esimerkiksi. Sanoinkin Henkalle, että jos en rauhotu tän mun stressaamisen kanssa niin kohta iskee vastahaavat sun muut sairaudet ja sit saadaan kohta psykologin kanssa miettiä mikä nupissa on vikana. Yritän kaikkeni, mutta en lupaa mitään. Alkais varmaan muuten stressaamaan sitä, että pitäs osata olla stressaamatta. Nytkin mielessä pyörii asiat, joita mietin eilen kun yritin rueta nukkumaan. Koko ajan vaivaa, mikä asia mun pitikään hoitaa tänään? Uh, ehkä mä vaan annan itteni huilata.

Tiistaina suuntasin unisena seiskaan töihin. Aamuvuorojen hyvä puoli on se, että aika tuntuu menevän nopeammin kuin iltavuorossa eikä silloin ole vaaraa, että tajuaa vuoron lopussa istuneensa koko seitsemän tai kahdeksan tuntisen kassalla. Työvuoron jälkeen pikapakkailut kämpillä ja sit suunnaksi Polkupyörätukku tarkoituksenamme löytää Henkalle uus pyörä. Pyörä löytyi ja päästiin lähtemään Maaningalle ihan hyvissä ajoin. Henkka vetää työkseen lapsille/nuorille yleisurheilukerhoa ja minä oon aina ihan mielelläni ollut mukana jeesimässä ilman mitään korvaustakin. Siellä se ilta menikin taas kentällä ja sovittiinkin yhden seuran vetäjän kanssa, että pidän syksyn aikana yhdet loikkareenit muksuille. Innoistuin ihan hirveesti tästä ja ajatuksia tulevista reeneistä on pää täynnä. Mukava olla välillä se valmentavakin osapuoli! Kentältä suuntasin vielä puntille tekemään jalkapuntin ja Eetun (Henkan pikkuveli) kanssa sitten vielä palloteltiinkin. Päivä oli aika pitkä ja rankka. Harvinaista oli myös se, että kerkesin ruuan jälkeen ottamaan tunnin päikkärit ja tuntui et päivä oli heti piloilla. Jotenkin mun on vaan niin hankala aina saada itteeni pirteeksi päikkäreiden jäljiltä. Hyvin kuitenkin jaksoin ja päästiin onneks hyvissä ajoin nukkumaan.

Keskiviikko aamuna heräiltiin Henkan kanssa pienen keskustelun kautta. Oon ite aina ollut hirvee analysoiija, mitä tulee urheiluun. Jokaiselle huonolle reenille on joku syy ja jos voin päästä siitä syystä eroon, teen sen. Henkka tosiaan heittää keihästä, toissa kaudella Henkka oli maajoukkueessa ikäsissään. Valmentajan mukaan Henkalla oli parempi tekniikka kuin kenelläkään muulla ikäluokassaan. Sit tuli kaksi loukkaantumista peräkanaan ja rikkonainen kausi alle. Heitto ei oo ollut oikein uomissaan ja halusin auttaa Henkkaa. En tiedä keihäänheitosta kovin paljoa, vaikka kuinka yritän sillä säälittävällä tiedon määrälläni usein päteä. Tämän takia ainut keino auttaa omalla tavallani mulle rakasta ihmistä sille rakkaassa lajissa on kuunnella. Henkka avautui kuluneella viikolla tosi paljon fiiliksistään yms, vaikka tiedän että se ei oo sille helppoa. Jotenkin meidän juttelut saa aina muhun uutta virtaa. Henkka motivoi mua. Se ei oo todellakaan mikään tyhmä heppu, vaikka onkin hieman pellen roolissa.

Keskustelun voimin jätin Henkan Maaningalle ja suuntasin Kuopioon takaisin itsekseni. Nää neliöt kaikuu tyhjyyttään, vaikka musiikki raikaa ja telkkari pauhaa päälle. En tykkää vieläkään olla yksin, mutta onko siinäkään nyt mitään uutta? Keskiviikkona pyörällä reeneihin. Mulle tulee viikossa ihan reippaasti polkemista, sanoisinko jonku 30 km vähintäänkin ja se on oiva aerobinen lisä varsinkin ennen reenejä. Erittäin hapokasta kun reenit on Neulamäessä, jonne pitää tosiaan kavuta ihan mukava MÄKI... Jalat kiittää. Reenit kulki tosi hyvin, hirvee adrenaliinipiikki päällä ja koska päivä ei sen kummempia sisältänyt pääsi purkamaan kaiken ylimääräisen energian palloon. Nautin!

Torstaina nukuin pitkästä aikaa niin pitkään kuin halusin. Ei herätyskelloa, ei mitään ja kello näytti 10 kun heräsin. Päivän aikana tarkotuksena oli vähän alottaa pakkailua, koska tää loppuaika ennen reissuun lähtöä menee töissä ja reeneissä eli vielä kun arki rullaa niin mennääna arjen säännöillä. Sitten kun bussin nokka on kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää niin sit voin huokaista. Kerkeen muutenkin hypettää ton pakkaamisen kanssa jokaisella "vapaalla" hetkellä :D Nytkin kattelen Suomen tulli -ohjelmaa enkä voi olla hymyilemättä, koska tiedän, että 4 päivän päästä ollaan lentokentällä! Mutta tosiaan hoidin aamulla kämppää kuntoon ja asioita järjestykseen. Iltapäivällä suunnattiin äidin kanssa ostoksille ja mulle ostettiin uusi vauva, nimittäin pyykinpesukone! Ah, pidän siitä kyllä niin hyvää huolta kunhan sen maanantaina saan käyttööni. Lisäksi äitille hommattiin uusia vaatteita ja äiti näytti niin hehkuvalta. En tiedä oliko syynä uusi työ vai uudet vaatteet, mutta äiti loisti aurinkona sateen keskellä. Selkeesti teki sille hyvää ja musta oli kiva olla makutuomarina!

Henkka kävi heittämässä uuden pyöränsä tuonne varastoon ja kahviteltiinkin siinä sitten porukalla ennen kuin jäin taas yksin. Aika äkkiä löysin kuitenkin itteni taas pyörän selästä polkemassa reeneihin. Jalkojen jatkuva jumi alkoi näkyä ja reenit kulki aika tahmeesti, mutta aina pitääkin olla parannettavaa! Eilinen kuluikin sitten aamuvuorossa ja ilta jälleen reeneissä, joissa varmistui, että pelaan ensi kaudella ykkössarjaa eli ollaan taas askel lähempänä unelmaa. Kova työ teettää tulosta ja motivoi entisestään. Oon polkenut joka päivä tällä viikolla milloin mihinkin aika pitkiä matkoja ja eilen oli ensimmäinen kerta, kun sade kasteli mut ihan täysin.. T-paita oli ihan hikinen ja huppari ja kollarit sateesta märät. Olo oli aika mielenkiintoinen kun kotiin pääsin..

Tänään taas aamuun töihin eli aikainen herätys ja olo ollut koko päivän ihan tööt. Ne on noi aamuvuorot.. Päivään on kuulunut myös jännitystä, koska Henkka on SM-kisoissa ja sillä oli tänään karsinta. Olin niin ylpeä siitä, koska paikka finaaliin lunastettiin ja heitto alkaa löytää takaisin uomiinsa, toivottavasti. Aika iso harmitus päällä, koska en ole toista tukemassa sen kauden tärkeimmässä kisassa, mutta kyl se tietää, et oon täällä täysillä mukana. Myös MM-kisat alkoi Moskovassa ja voitte uskoa, että meidän pieni urheiluhullu perhe on ihan sekaisin. Mallorcallakin tulee illat melko varmasti vietettyä televion äärellä jossain mukavassa ravintolassa, ainakin lauantaina kun heitetään miesten keihään finaali..

Huomenna pääsen pitkästä aikaa nauttimaan live-musiikista Matkuksessa. Tarkoituksena ois myös tsekkailla viimeset ale-myynnit. Keikan jälkeen äkkiä kämpille seuraamaan tulospalvelusta Henkan finaalia ja MM-kisoja. Rentouttava päivä, vaikka tekemistäkin on. Sit kolme hikistä työpäivää, keskiviikko iltana joukkueen reenit ja nokka kohti Helsinkiä. Luulen, että tässä ei oo hirveesti mulla aikaa kirjoitella blogia, joten palataan asiaan reissun jälkeen. Mulla on ihan oikee kamerakin siellä mukana, joten jossain välissä on luvassa kattava postaus meidän reissusta. Nauttikaa viimeisistä lomapäivistä, jos sellaisia on. Minä aion nauttia noista viidestä Mallorca-päivästä täysillä, koska ne on tänä kesänä mun ainoat lomapäivät. Kesä on painettu töitä tämän takia, että pääsee edes hetkeksi irti arjesta ja se matka on ihan pian täällä. Huokaus. Rakastan elämää.

Hetki lähempänä itseäni

Moikka! Huikea viikonloppu takana. Saavuin tänä aamuna äidin kyydillä kassieni kanssa takaisin Kuopioon muutaman kotona vietetyn yön jälkeen. Tuosta koti-sanasta muuten! Huomaan, että käytän Kuopion kämpästä jo sanaa koti. Asuin kolme vuotta putaalla samassa kämpässä eikä siitä paikasta koskaan tullut koti. Nyt huomaan, että jos sanon äidille ja isälle, että joku asia jäi kotiin tarkoittaen että se jäi tänne, nousen heti varpaille. Pitää heti korjata se, että Kuopioon siis. Teen sen ihan automaattisesti. Vaikka Viitasaari tulee aina olemaan tärkeä paikka ja koti minun koti niin fakta on se, että tuun joskus rakentamaan perheeni ikiomaan kotiin. Tällä hetkellä mun perhe on Henkka ja minä ja tää keskustan pikkuinen kaksio on meidän koti.

Mutta tosiaan, mulla oli tosi aktiivinen viikonloppu. Olin perjantaina kahdeksaan asti töissä ja ajeltiin sit äidin kanssa kotiin. Heti lauantaiaamuna herättyäni lähdin tekemään reeniä. Loikin ja otin vetoja plus tein hieman keskivartaloa. Hiki virtasi ja keli oli mitä mahtavin. Energiaa piti vielä reeninkin jälkeen purkaa jonnekin vai oliko se vaan innostusta kaikesta uudesta? Suuntasin toista kertaa tänä kesänä metsään poimimaan mustikoita. Käytiin Henkan kanssa edellisellä Viitasaaren reissulla poimimassa n. 5 litraa ja tällä kertaa mukaan tarttui n. 4 litraa. Eikun pakkaseen vaan! Mustikan jälkeen tehtiin äitin kanssa hurjan hyvää ruokaa: rypsiporsasta, uusia perunoita ja salaattia. Nami! Ruuan jälkeen siirryttiin mökille katsomaan eliittikisoja. Ajateltiin, että olisi kiva levittää meidän vuodesohva, että kaikki saisi levittää jalkansa ja rentoutua. Harmi vaan, että sohva ei kestänyt meidän painoa ja välipuu poksahti palasiksi. No olipahan meillä hauskaa, kun pyllähdettiin sinne lattialle!

Oli rentouttavaa vaan höpötellä äitin, isän ja pikkuveljen kanssa. Juotiin kahvia ja nautittiin yhdessäolosta, voiko sitä muuta ihminen vapaalta viikonlopulta toivoa? Illalla sitten käytiin uistelemassa, kun vihdoin ja viimein saatiin vene kuntoon. Sain yhden kuhankin, mutta se oli turhan pieni niin laskettiin takaisin kasvamaan. Veneilyn jälkeen saunaan ja paljuun. Loppuillasta vielä yhdessä elokuvaa ja oli aika mennä unille.

Virtaa täynnä suuntasin sunnuntaiaamuna puolestaan vattupuskaan ja 3 litraa puutarhavattuja komeilee nyt tuolla pakkasessa. Ihanaa, kun tää marjafriikki sai pakkaseen marjoja ja ennen kaikkea ne on itse poimittuja! Niitä voi käyttää moniin ruokiin ja paljaaltaan korvaavat esim karkin erinomaisesti! Sunnuntaina kalasteltiin jälleen, oltiin järvellä äidin ja isän kanssa nelisen tuntia. Sai nauttia siitä hiljaisuudesta, auringon paisteesta ja rakkaiden seurasta. Lisäksi sain jälleen kaksi kuhaa, mutta ruokapöytään asti nekään eivät päätyneet. En vieläkään voi olla hehkuttamatta sitä, kuinka huikee viikonloppu oli. Kaiken tämän lisäksi sain kerättyä kaikki matkatavarat mukaan kotoa: matkalaukun, kameran jne. enkä ainakaan vielä ole huomannut unohtaneeni mitään. Plus, pohjarusketus on hankittu ;) Rajat jäi veneilyn myötä ja niitä lähdetään sit hankkimaan lisää viikon päästä! Jaksaa jaksaa...

Ennen ensi viikon reissua mulla on edessä 6 työpäivää, monet rankat mutta antoisat reenit, Antin keikka (ahhhh!!!), shoppailua, uuden pesukoneen hankintaa, vapaapäiviä ja Maaningalla oloa. Huomenna työpäivän jälkeen suunnaksi siis Maaninka yhden yön ajaksi. Minä niin aijon nauttia niistä vapaapäivistä taas! Viikonloppuna sain tuntea millaista on olla ilman stressin häivääkään, nauttia vaan olosta, kuunnella ja olla. Vettä, metsää, peltoa, luonto oli niin lähellä. Kuka siellä voi stressata? Ja itsestäänhän se on kiinni haluaako kaupungissa stressata. Multa jäi tänään joukkueen reenit väliin töiden takia, joten päätin tuossa äsken käydä hiukan juoksemassa. Uusi reitti ja Kuopio tuli nähtyä taas eri silmin. Mua varmaan pitäs väsyttää nyt, mutta ehkä vähän vielä venyttelen ja nukun sitten huomenna vaikka päikkärit töiden jälkeen.  Nautinnollista viikkoa teillekin!