Haaveilua ja jännitystä

Sinne se yksi viikko taas hujahti. Mun kaltaiselle ikistressaajalle ajan kulun tajuaminen on aina jotenkin helpottavaa, vaikka sitä tuleekin päiviteltyä kuinka ei itse meinaa ajankulun mukana pysyä. Pahimpina väsymyksen ja turhautumisen päivinä saatan miettiä, kuinka monta tuntia minulla on mihinkin hommaan kuten töiden alkuun esimerkiksi. Sanoinkin Henkalle, että jos en rauhotu tän mun stressaamisen kanssa niin kohta iskee vastahaavat sun muut sairaudet ja sit saadaan kohta psykologin kanssa miettiä mikä nupissa on vikana. Yritän kaikkeni, mutta en lupaa mitään. Alkais varmaan muuten stressaamaan sitä, että pitäs osata olla stressaamatta. Nytkin mielessä pyörii asiat, joita mietin eilen kun yritin rueta nukkumaan. Koko ajan vaivaa, mikä asia mun pitikään hoitaa tänään? Uh, ehkä mä vaan annan itteni huilata.

Tiistaina suuntasin unisena seiskaan töihin. Aamuvuorojen hyvä puoli on se, että aika tuntuu menevän nopeammin kuin iltavuorossa eikä silloin ole vaaraa, että tajuaa vuoron lopussa istuneensa koko seitsemän tai kahdeksan tuntisen kassalla. Työvuoron jälkeen pikapakkailut kämpillä ja sit suunnaksi Polkupyörätukku tarkoituksenamme löytää Henkalle uus pyörä. Pyörä löytyi ja päästiin lähtemään Maaningalle ihan hyvissä ajoin. Henkka vetää työkseen lapsille/nuorille yleisurheilukerhoa ja minä oon aina ihan mielelläni ollut mukana jeesimässä ilman mitään korvaustakin. Siellä se ilta menikin taas kentällä ja sovittiinkin yhden seuran vetäjän kanssa, että pidän syksyn aikana yhdet loikkareenit muksuille. Innoistuin ihan hirveesti tästä ja ajatuksia tulevista reeneistä on pää täynnä. Mukava olla välillä se valmentavakin osapuoli! Kentältä suuntasin vielä puntille tekemään jalkapuntin ja Eetun (Henkan pikkuveli) kanssa sitten vielä palloteltiinkin. Päivä oli aika pitkä ja rankka. Harvinaista oli myös se, että kerkesin ruuan jälkeen ottamaan tunnin päikkärit ja tuntui et päivä oli heti piloilla. Jotenkin mun on vaan niin hankala aina saada itteeni pirteeksi päikkäreiden jäljiltä. Hyvin kuitenkin jaksoin ja päästiin onneks hyvissä ajoin nukkumaan.

Keskiviikko aamuna heräiltiin Henkan kanssa pienen keskustelun kautta. Oon ite aina ollut hirvee analysoiija, mitä tulee urheiluun. Jokaiselle huonolle reenille on joku syy ja jos voin päästä siitä syystä eroon, teen sen. Henkka tosiaan heittää keihästä, toissa kaudella Henkka oli maajoukkueessa ikäsissään. Valmentajan mukaan Henkalla oli parempi tekniikka kuin kenelläkään muulla ikäluokassaan. Sit tuli kaksi loukkaantumista peräkanaan ja rikkonainen kausi alle. Heitto ei oo ollut oikein uomissaan ja halusin auttaa Henkkaa. En tiedä keihäänheitosta kovin paljoa, vaikka kuinka yritän sillä säälittävällä tiedon määrälläni usein päteä. Tämän takia ainut keino auttaa omalla tavallani mulle rakasta ihmistä sille rakkaassa lajissa on kuunnella. Henkka avautui kuluneella viikolla tosi paljon fiiliksistään yms, vaikka tiedän että se ei oo sille helppoa. Jotenkin meidän juttelut saa aina muhun uutta virtaa. Henkka motivoi mua. Se ei oo todellakaan mikään tyhmä heppu, vaikka onkin hieman pellen roolissa.

Keskustelun voimin jätin Henkan Maaningalle ja suuntasin Kuopioon takaisin itsekseni. Nää neliöt kaikuu tyhjyyttään, vaikka musiikki raikaa ja telkkari pauhaa päälle. En tykkää vieläkään olla yksin, mutta onko siinäkään nyt mitään uutta? Keskiviikkona pyörällä reeneihin. Mulle tulee viikossa ihan reippaasti polkemista, sanoisinko jonku 30 km vähintäänkin ja se on oiva aerobinen lisä varsinkin ennen reenejä. Erittäin hapokasta kun reenit on Neulamäessä, jonne pitää tosiaan kavuta ihan mukava MÄKI... Jalat kiittää. Reenit kulki tosi hyvin, hirvee adrenaliinipiikki päällä ja koska päivä ei sen kummempia sisältänyt pääsi purkamaan kaiken ylimääräisen energian palloon. Nautin!

Torstaina nukuin pitkästä aikaa niin pitkään kuin halusin. Ei herätyskelloa, ei mitään ja kello näytti 10 kun heräsin. Päivän aikana tarkotuksena oli vähän alottaa pakkailua, koska tää loppuaika ennen reissuun lähtöä menee töissä ja reeneissä eli vielä kun arki rullaa niin mennääna arjen säännöillä. Sitten kun bussin nokka on kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää niin sit voin huokaista. Kerkeen muutenkin hypettää ton pakkaamisen kanssa jokaisella "vapaalla" hetkellä :D Nytkin kattelen Suomen tulli -ohjelmaa enkä voi olla hymyilemättä, koska tiedän, että 4 päivän päästä ollaan lentokentällä! Mutta tosiaan hoidin aamulla kämppää kuntoon ja asioita järjestykseen. Iltapäivällä suunnattiin äidin kanssa ostoksille ja mulle ostettiin uusi vauva, nimittäin pyykinpesukone! Ah, pidän siitä kyllä niin hyvää huolta kunhan sen maanantaina saan käyttööni. Lisäksi äitille hommattiin uusia vaatteita ja äiti näytti niin hehkuvalta. En tiedä oliko syynä uusi työ vai uudet vaatteet, mutta äiti loisti aurinkona sateen keskellä. Selkeesti teki sille hyvää ja musta oli kiva olla makutuomarina!

Henkka kävi heittämässä uuden pyöränsä tuonne varastoon ja kahviteltiinkin siinä sitten porukalla ennen kuin jäin taas yksin. Aika äkkiä löysin kuitenkin itteni taas pyörän selästä polkemassa reeneihin. Jalkojen jatkuva jumi alkoi näkyä ja reenit kulki aika tahmeesti, mutta aina pitääkin olla parannettavaa! Eilinen kuluikin sitten aamuvuorossa ja ilta jälleen reeneissä, joissa varmistui, että pelaan ensi kaudella ykkössarjaa eli ollaan taas askel lähempänä unelmaa. Kova työ teettää tulosta ja motivoi entisestään. Oon polkenut joka päivä tällä viikolla milloin mihinkin aika pitkiä matkoja ja eilen oli ensimmäinen kerta, kun sade kasteli mut ihan täysin.. T-paita oli ihan hikinen ja huppari ja kollarit sateesta märät. Olo oli aika mielenkiintoinen kun kotiin pääsin..

Tänään taas aamuun töihin eli aikainen herätys ja olo ollut koko päivän ihan tööt. Ne on noi aamuvuorot.. Päivään on kuulunut myös jännitystä, koska Henkka on SM-kisoissa ja sillä oli tänään karsinta. Olin niin ylpeä siitä, koska paikka finaaliin lunastettiin ja heitto alkaa löytää takaisin uomiinsa, toivottavasti. Aika iso harmitus päällä, koska en ole toista tukemassa sen kauden tärkeimmässä kisassa, mutta kyl se tietää, et oon täällä täysillä mukana. Myös MM-kisat alkoi Moskovassa ja voitte uskoa, että meidän pieni urheiluhullu perhe on ihan sekaisin. Mallorcallakin tulee illat melko varmasti vietettyä televion äärellä jossain mukavassa ravintolassa, ainakin lauantaina kun heitetään miesten keihään finaali..

Huomenna pääsen pitkästä aikaa nauttimaan live-musiikista Matkuksessa. Tarkoituksena ois myös tsekkailla viimeset ale-myynnit. Keikan jälkeen äkkiä kämpille seuraamaan tulospalvelusta Henkan finaalia ja MM-kisoja. Rentouttava päivä, vaikka tekemistäkin on. Sit kolme hikistä työpäivää, keskiviikko iltana joukkueen reenit ja nokka kohti Helsinkiä. Luulen, että tässä ei oo hirveesti mulla aikaa kirjoitella blogia, joten palataan asiaan reissun jälkeen. Mulla on ihan oikee kamerakin siellä mukana, joten jossain välissä on luvassa kattava postaus meidän reissusta. Nauttikaa viimeisistä lomapäivistä, jos sellaisia on. Minä aion nauttia noista viidestä Mallorca-päivästä täysillä, koska ne on tänä kesänä mun ainoat lomapäivät. Kesä on painettu töitä tämän takia, että pääsee edes hetkeksi irti arjesta ja se matka on ihan pian täällä. Huokaus. Rakastan elämää.