Uusi luku

Mahtavaa maaliskuuta ihmiset! :) Mieli on vähän tyhjä, mut kova halu kirjottaa esti mua pitämästä taukoa tästä kirjoittamisesta tän pidempään. Valmistautukaa siis tyhjänpäiväseen jaaritteluun! Maaliskuun kuusi ensimmäistä päivää ovat olleet mulle isoja askelia kohti tasapainoisempaa elämää. Uskalsin vihdoin myöntää ystävilleni, että oon oikeesti onnellinen. Mun ei tarvii hävetä sitä, että eron jälkeen koen näin. Ei enää. Oon moneen postaukseen kirjottanu tänne, että oon onnellinen, mutta kyllä sitä kieltämättä aika pohjamudissa hetkellisesti tammikuun lopulla pyörähdettiin. Mulle vaan on ajoittain aika hankala myöntää itelleni tai muille, että on rankkaa ja paha olla. Siksi on niitä ystäviä, jotka sen tietää sanomattakin, ottavat kädestä kiinni ohjaten oikealle polulle ja parhaimmassa tapauksessa jatkaa matkaa mun kanssa pitkin sitä polkua koko elämän. Ne ihmiset pitää vaan osata pitää lähellä. Niiden ihmisten kanssa on tullut pidettyä hieman hauskaa viime aikoina ja haalaritkin päästiin tiistaina kastamaan omalla porukalla. Hurjan hauskoja iltoja! :)

Meidän kausi päättyi maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Tää kausi oli mulle tärkee, opettavainen ja tuli sitä hieman kehityttyäkin. Tajusin, että mulla on tätä lajia kohtaan isojakin tavotteita niin henkilökohtaisella kuin joukkueenkin tasolla. Toisaalta tää kausi oli vähän erilainen kun kauden alussa kaavailtiin, mutta vastoinkäymiset opettaa ja saatiin sentään päätettyä kausi hienosti viiteen peräkkäiseen voittoon. Sain itse yllättävän paljon pelata, osittain tietenkin johtuen siitä, että meidän joukkue kohtas isoja ongelmia loukkaantumisten tullessa tielle, mutta en kyllä halua ottaa iteltäni yhtään pois. Kova työ palkitaan. Enkä minäkään siltä loukkaantumiselta sitten välttynyt. Vikan pelin jälkeen tähän mennessä se "terve" polvi alko turpoamaan ja kipeytyi. Eilen tuntu, että ei kärsi edes portaita kävellä. Tänään ei taas mitään ongelmaa. Pitää malttaa kuntouttaa noita nyt kunnolla ja mahdollisesti pyörähtää fyssarilla, jos löytyisi syy siihen, miksi noi kipeytyy niin paljon. Toisessahan oli se lumpiovaiva, mutta toisen tarinaa en tiedä.

 Mulla on teknisesti tosi paljon petrattavaa ton lajin kanssa. Tavotteena ens kauden alkuun on parantaa luonnollisesti fysiikkaa, vahvistaa keskikroppaa, saada käsi nopeammaksi ja räväkämmäksi ja lyönti sekä syöttö sitä kautta paremmaksi. Mä oon tän viikon vähän huilaillu reeneistä. Maanantaina kävin uimassa ja tein keskikroppaa ja tänään sit tunnin lenkki ja 1,5 tunnin kuntopiiri. Vatsalihakset on aika tulessa ja kädet myös. Kaikkee sitä saa kehityltyä 4 kilon kahvakuulalla ja omalla kropallaan! Viikonloppuna tulee todennäköisesti lenkkeiltyä ja kahvakuulailtua vähän lisää, kun suuntaan kotiin Viitasaarelle porukoiden luo huilimaan. Ensi viikolla on sitten tarkotus alottaa reenaaminen ihan kunnolla. Tarkottaen siis sitä, että reeniviikot sisältää aerobisten lenkkien lisäksi punttia, loikkia ja Puijon portaisiinkin aattelin syöksyä.

Mulla kun on koulua vielä tää maaliskuu ja hieman huhtikuun alusta niin töitä ei vielä hirveesti ole. Teen suunnilleen vuoron viikkoon ja se on ihan hyvä just nyt. Tää kuukausi tulee olemaan aika tiukka rutistus ja pitäisi rueta lukemaankin jossain vaiheessa ihan kunnolla tentteihin. Oon onneks tän eron sun muun häslingin takia saanut ottaa aika rennosti tän alkuvuoden, kun koulussa ei oo hirveen rankkaa ollu. Ja onhan nuo mun kaa polulla tallaavat ollut aika iso tuki :) Nyt alan jo siirtymään viikonlopun tunnelmiin, kun pitää alkaa pakkaamaan ja huomenna sitten seminaarin jälkeen kohti kotia. Kevät tulee kovaa vauhtia ja mä aattelin, et vietän viikonlopusta ison osan ulkona, jos kelit on tämmöset. Ihanaa! Viikonlopun tunnelmista sitten maanantaina enemmän. Aurinkoisia päiviä teidän elämään!

- Krisse