Vuosi 2015 on ollut aika haasteellinen ja rankka, mutta sopivasti on niitä onnen hetkiäkin putkahdellut elämään. Kausi taputeltiin maaliskuun lopulla katkeraan välierätappioon ja unelma liiganoususta siirtyi seuraavalle kaudelle. Kauden jälkeen polvi alkoi vaivaamaan ja kun sen sai kuntoutuksella kuntoon selän välilevy alkoi pullistelemaan. Vaikeuksia riittää sillä saralla, mut nyt taas kuntoutellaan ja syksyllä pystyn varmasti täysillä taistelemaan peliajasta. Myös toinen vuosi yliopistossa on ohi ja kandivuosi alkaa syyskuussa. Homma etenee ja sitä rataa.
Elämässä on tapahtunut myös muitakin muutoksia. Muutin kuukausi sitten kimppakämpästä yksiöön ja vielä vähän totutellaan yksin asumiseen. Asunto tuntuu kuitenki jo täysin kodilta, vaikkakin eilen palatessani Kuopioon viikon kestäneeltä Viitasaaren reissulta, tuntui oudolta olla taas täällä. Sosiaalisena ihmisenä yksin asumisessa on ollut totuttelemista varsinkaan kun ei selän takia ole päässyt reeneihin tai töihin juttelemaan ihmisille. Ensi viikko menee vielä ihan oikeella kesälomalla ja sitten mut näkee jo töissäkin ja varmasti pikkuhiljaa myös reeneissä hikoilemassa.
Oon kuluvan vuoden aikana ottanut jotenkin todella raskaasti kaikki elämässä tapahtuneet muutokset. Stressitasot hipoivat pilviä, mikä heijastui muhun niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Omia ajatuksia ja tunteita on pitänyt opetella käsittelemään. Oon alkanut vihaamaan valehtelua yli kaiken. Jos joku valehtelee pienestäkin asiasta ja saan selville asian, saatan pimahtaa täysin. Opittu on siis omista teoista aika pitkälti. Oon ajoittain ollut henkisesti niin sekaisin, et oon joutunu tutkiskelemaan omia ajatuksiani pintaakin syvemmältä. Pelottavaa havaita itessään semmosia piirteitä, jotka pelottaa ja ahdistaa. Nähdä, että paino putoaa 5 kiloo reilussa kuukaudessa kun ruokahalu katoaa stressin takia. Myös se, että päivät meni selän takia viimeisten 3 viikon ajan makoillen tai puolet hitaammin kävellen kuin ennen, repi hermoja. Välillä tuntu, et ei tästä tuu mitään. Kaikki ahisti, hermostuin ihmisille ihan vääristä syistä, en nukkunut tarpeeksi jne. Asioista pitää oppia päästämään irti. Niitä ei saa päästää liian syvälle itseensä.
Taisin tammikuussa edellisessä postauksessa kertoa olevani parisuhteessa. Rakkaus ja toisen tuki on kantanut mut tosi pitkälle. En halua viedä tätä tekstiä mitenkään överisti nössöilyks tai puhuu meistä sen enempää, mut oon onnellinen ja kerranki tuntuu et suhteessa edetään harkitusti ja fiksusti. On ollu tärkeetä tietää, et oli se toinen sit missä tahansa nii se on aina tukena ja saa mut tajuamaan omat hölmöilyni paremmin ku mä ite. Suhde on kasvattanut ja opettanut. Molemmat voi olla omia itsejään ja vaikka tää ei oo helppoo ollukkaan nii me ollaan silti me. Ja musta me ollaan jotain aika helvetin huikeeta.
Mulla on semmonen kutina et kesästä on tulossa huikea. Eilinen "kesän aloitus" pikkuveljen ja kahden ystävän lakkiaisissa antoi ainakin aika paljon positiivisia viitteitä. Käsillä saattaa olla ehkä jopa paras kesä ikinä ja haluun tänne kirjoittaa omista fiiliksistäni pitkästä aikaa. Hurjasti suunnitelmia ja kaikkee jännää tiedossa. Lähdetäänpä sit ottaa selvää mitä se kesä ja tulevaisuus tuo tullessaan! Meitsi on taas ohjaimis, koittakaa pysyy peräs. Hauskaa kesän alkuu sinne ruudun toisellekin puolelle! :)
- Krisse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti