Ajatuksia ja puhdistumista

Mä oon huomannu et mulle on kehittynyt paha tapa alkaa miettimään elämää ja siihen liittyviä asioita tälleen illalla tosi paljon. Siinä vaiheessa, kun pitäisi silmät laittaa kiinni ja valmistautua unille, kaikenmaailman ajatukset valtaa pään. Enkä varmasti ole ainut tämän asian kanssa. Millon mietin huomisen aikatauluja, millon sitä kuinka joku asia ärsyttää jne. Yleensä kuitenkin viimeisenä ajatuksena viivähtää se, kuinka onnellinen olen ku mulla on toi yks tyyppi mun elämässä. Siis se samainen tyyppi joka nauro mulle tänään ku suklaakohokkaan onnistuessa hypin keittiössä tasajalkaa ja iskin pääni lamppuun.

Musta tuntuu et normaalisti teininä läpikäytävä identiteettikriisi on mulla joku elämän mittainen prosessi. Huomaan itsessäni piirteitä, joista en pidä tai joita en ole ennen itsessäni huomannut. Oon myös tiedostanut, että tietyt ihmiset tuovat esiin mussa näitä negatiivisia piirteitä. Vaikka kuinka oon miellyttäjä ihminen ja en pidä ihmisten loukkaamisesta, semmosista tyypeistä pitää päästää irti. En halua muuttua ihmiseksi, jollainen en todellakaan oikeasti ole.

Oon huomannut, että töihin ja reeneihin paluun myötä alan löytää taas tasapainon. Oon enemmänkin innostunut ja energinen kuin ahdistunut ja turhautunut. Mä haluan oikeesti oppii nauttii tästä elämästä ja mä alan myös oppii et keiden kanssa se onnistuu parhaiten. Esimerkiksi niiden kanssa, jotka tulevat monen kuukauden tauon jälkeen kylään ja joiden kanssa nauretaan masut kipeinä lukiomuistoille.

Elämä on jatkuvaa uuden oppimista ja se sisältää aika paljon luopumisia. Millon pitää luopua reeneistä välilevyn pullistuman takia, milloin ihmissuhteesta, joka ei tuo elämään mitään positiivista. Kaikesta oppii ja kaikkien luopumisien ja niiden mukana tulevien pettymysten seurauksena minä kasvan ja vahvistun. Näillä ajatuksilla kohti höyhensaaria!

-Krisse