Monen mielestä mulla on voinu nousta kusi päähän, jalat irronneet maasta jo aikoja sitten enkä osaa puhua kuin itsestäni. Mulla ei oo koskaan ollut mikään syy lähteä perustelemaan sanomisiani tai puolustelemaan mielipiteitäni tähän tyyliin"tietysti joku voi olla eri mieltä ja niinhän se onoikeasti, mut mä nyt vaan kirjotin tälleen". Jos minä en seiso omien sanojeni takana, kuka sitten? Jos minä en ole tyytyväinen elämääni, miten voin edes olla onnellinen? Ennen halusin miellyttää muita, nyt haluan siitä tavasta eroon. Minä oon itsenäinen (söpösti vain symbioosissa tuon Henkan kanssa) ja ylpeä siitä, että olen tehnyt elämäni aikana sellaisia asioita, että oon nyt tässä pisteessä. Tällä pisteellä tarkoitan sitä, että minä pääsin opiskelemaan unelmieni opiskelupaikkaan. Pesin eilen hampaita ja kuulin kun posti kolahti luukusta. Iso kirjekuori. Itä-Suomen Yliopistolta. Hymy nousee korville, kiljahdus karkaa jostain syvältä sisimmästäni ja hammasharja tippuu lattialle. Tiesin heti, mitä siellä on, mutta silti se piti avata ennen kuin sen uskoi. "Hyvä uusi opiskelija..." Eka kertaa purskahdin täyteen itkuun ilosta. Ei pelkkiä kyyneleitä vaan epäuskoista nyyhkytystä, käsien vapinaa. Puhelu kaikille rakkaimmille: Henkalle, äitille ja isille. Isän kanssa itkettiin yhdessä, isin tyttö kun olen. Henkka vaan nauroi mun hysteerialle. Äiti oli ihan aito oma itsensä ja onnitteli. Tajusin taas, miksi soitan juuri heille, siksi, että heiltä saan ne kaikki reaktiot mitä tilanteeseen tarvitsen.
Mä en aijo häpeillä sitä, että mä oikeesti tein sen. Tein töitä niin paljon (siis tarpeeksi), että mut otettiin varasijalta sisään. Tein töitä niin hyvin, että sain vakituisen työpaikan. Tein virheitä, opin huonoista parisuhteista ja päätin olla sinkku silloin yli vuosi sitten, jotta saatoin löytää Henkan. Teen joka päivä töitä enemmän ja vähemmän sen eteen, että reeni kulkee ja sehän kulkee. Ensi kaudella saan pelata vähintään samaa sarjaa kuin viime vuonna farmisopimuksella eli mahdollisuus debyyttiin ykkössarjatasolla on käsillä. Mä en kadu tätä yhtään, helvetti vie. Mä oon ansainnu tän kaiken! Yksikään kyynel ei ole tippunut turhaan, yksikään valitus väsymyksestä ja liian vähäisestä yhdessäolosta palkittiin nyt. Syksystä tulee rankka, kun pitää työt, koulu ja reenit yhdistää ja samalla pitää huolta parisuhteesta. Kuitenkin tää on aina ollut se tilanne johon oon halunnut, johon oon pyrkinyt. Nyt mä koen olevani itsenäinen, aikuinen, joka pystyy ihan mihin tahansa, jos vaan haluaa.
Sit tähän loppuun tuon mielipuolisen vuodatuksen jälkeen hiukan höpinää mun hiuksista. Myönnän olevani tosi epänaisellinen niiden suhteen. Kampaajalla kävin viimeksi viime syyslomalla, värin iskin päähän edellisen kerran tammikuussa. Ja sen muuten näkee.. Hiukset on niin kärsineet, mutta ah niin pitkät. Pelottaa ihan se fakta et näistä lähtee n. 5-10 senttiä pois, koska toi latvus on niin huono eli siis yhtä hamppua. Värin laitan edelleen itse, koska oon niin monesti pettynyt kampaajiin ja mun sisko on paljon parempi niitä värjää ku ne :D Mut vaaleena pysyy pohja ja isketään vähä vielä vaaleempaa raitaa siihen :) Mulla on tosi paksut ja suht' vahvat hiukset, mutta rajallisesti aikaa päivässä niitä laittaa. Tykkäisin pitää hiuksia töissäkin auki, kun se kerta on mahdollista, mutta se suoristaminen on niin työlästä. Nää kun on kasvanu niin pahasti ulos mallistaan, että taipuvat ihan mihin suuntaan vaan tahtovat.
Haaveena olisi siis saada revittyä ja kevennettyä mallia, ilman että pituutta ei lähtis kun se välttämätön. Mulla on ollut otsista ja sivuotsista ja oon nyt päätynyt tohon jälkimmäiseen. Mitä mieltä ootte? Tässä vähän kuvia siitä, mitä oon miettiny!
Semmosta tänään, hehkutusta jälleen. Huomenna vielä töitä ja sunnuntai sit vapaa. Alkuviikosta suunnaksi Viitasaari, jossa ois aikomus nähdä yhtä mun pitkäaikaisemmista ystävistä, rentoutua kotona ja reenailla. Ainut asia, mikä mielen vetää mököks on tää epäsäännöllisen säännöllinen parisuhteen laatuaika. Nytkin täällä hytisen yksin ukkosen jyristessä ulkona.. Noh pienistä hetkistä pitää iloita, muuten tästä ei tulis mitään! :) Tärkeintä on, että toinen ei siitä viereltä oo kokonaan lähtemässä ;) Kuvat tälle laiskamadolle tarjosi jälleen Googlen kuvahaku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti