Hihei! Täällä sitä taas sohvan kulmassa sepustellaan tarinoita teille! Tää päivä on ollu tosi rankka, mutta samalla hirveen antoisa. Mun kuuden päivän työputken saldo on tällä hetkellä 5/6 eli huomenna viedään viimeistä päivää. Oon viimeisten 5 päivän aikana viettänyt työpaikalla n. 36 tuntia ja siinä samalla koittanut nähdä kavereita, reenata ja olla kotona tekemässä ruokaa nälkäiselle miehelle sekä hieman myös itsellenikin. Väsy tuli vastaan tänään. Aamuvuoro alla ja vaikka itse sanonkin niin maukas päivällinen mahassa ja minä olisin ollut neljän maissa valmis yöpuulle. Onneksi tiedossa oli reenit ja päikkärit jäi vaan vajaan 15 minuutin mittaisiksi mummon soittaessa. Olin häntä koittanut koko päivän tavoitella, koska mummo täytti tänään kunnioitettavat 80 vuotta! Mulla on oikeesti semmonen teräsmummo. Sillä on lapsenlapsia 10 kappaletta, vanhin 21-vuotias ja nuorin 1,5-vuotias ja se jaksaa touhuta meidän kanssa ihan hirveen hyvin, varsinkin niiden pienempien. Mummo myös aina laittaa ruokaa meidän lähes 30 henkiselle lähisuvulle, ei välttämättä edes hyväksy apua. Ukin ja mummon luona on ihan parasta olla, heidän takiaan Maaningasta on tullut mulle tärkeä paikka, heidän avulla tapasin myös Henkan.
Mutta tosiaan omatoiminen jakso ja samalla myös mun lepo jalan osalta päättyi virallisesti tänään. Jalassa tuntui pientä kihelmöintiä, saman kaltaista kun edellisen juoksulenkin jälkeen, mutta kipua ei ollut. Johtunee vielä siitä, et varmasti jonkunmoinen parannusprosessi jalassa on vielä meneillään. Pääasia, et voin hyppiä! Ja sitä paitsi, rakastuin taas tähän lajiin. Meillä oli niiiin hauskat reenit, mut silti tosi tehokkaat. Ainut vaan, että päähän koskee nyt. Palloteltiin tosi paljon ja tästä syystä hartiat ja niska oli koko ajan jännittyneinä ja siitähän seuraa luonnollisesti päänsärky. Oisin todennäkösesti jäänyt makamaan väsymykseni takia tänään sohvalle ja pitänyt lepopäivän jo alkuviikosta, mutta onneksi tuli nää reenit! Nyt on taas niin hyvä fiilis. Iltapalaks vielä salaatit, jugurtit ja banaanit naamaan ja nyt olo on mitä parhaimmillaan. Ainut vaan, että voisi suihkussa käydä. Mää haisen..
Mulla on tällä hetkellä vain yksi huolenaihe. En vieläkään tiedä, missä joukkueessa pelaan. Viime kaudella pelasin Puijossa kakkossarjaa eli kolmanneksi korkeinta sarjatasoa Suomessa. Puijon naisten edustusjoukkue pelaa tällä hetkellä ykkössarjaa ja oon heidän kanssa reenannut nyt kesän ajan. Oon saanut niin paljon irti niistä reeneistä, että toivoisin tietenkin jatkavani pelaamista sen huikeen porukan kanssa. Muuttujia on monta, ei auta kuin odotella. Mulle on nyt tärkeintä luoda hyvää pohjaa tulevaa kautta ajatellen ja joukkueesta riippuen olla kauden alussa sellaisessa kunnossa, että voin sanoa tehneeni kaiken mahdollisen kautta varten. Rasitusmurtuma sotki taas kuvioita, mutta nyt ollaan motivaation huipulla jälleen!
Mulla on huomenna tosiaan edessä vielä yksi iltavuoro ja sitten päivän vapaa. Ei mitään hajua mitä teen, paitsi et tietty reenaan. Siinähän sitä tekemistä sit onkin.. To-pe jälleen töissä ja viikonlopuksi rauhoittumaan Viitasaarelle. Viikot on onneksi täynnä tekemistä niin aika menee nopeesti. Ja hei mihin hitsiin tää heinäkuu taas katosi.. Noo uusi kuu, uuden kujeet ja uusi palkkakuitti, ahhhh! Nyt odottelen, et pojat tulee frisbeegolffaamasta ja päästään jatkamaan tätä King Kongin kattomista porukalla, jihuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti