Tähän pieneen huoneeseen vain me kaksi mahdutaan

Heippa jälleen täältä sohvan nurkasta! Syksy ontulla tupsahtanut ihan todenteolla ja eilen aamulla vilkaistessani lämpömittarin vaatimatonta plus ykköstä alkoi ihan ahistamaan tämä kylmyys. Yhdistettynä tähän flunssaan keli tuntuu lähes 30 asteen pakkasilta.. Tai no ei enää, onneksi, koska flunssa alkaa olla voiton puolella. Murhetta aiheuttaa enää vaan tulehtunut korva, jonka takia tänään pitäisi raahautua yhdeltä lääkäriin. Tässä ollaan nautittu särkylääkkeitä, suositusten mukaan tietenkin, juotu monivitamiinijuomia, syöty vitamiineja muutenkin ja juotu lämmintä. Tuntuu, että kuljen kaakaomuki kädessä koko ajan. Toivottavasti korvakin tuosta rauhoittuu, jos vaikka sais antibiootteja tähän lisäks.

Vaikka mulla on ollut tapana sairastaa kaikki valloilla olevat taudit Kuopioon muuton jälkeen ja vaikka tiedostinkin, että en tule tältäkään flunssa-aallolta välttymään niin suoraan sanottuna vituttaa iha hirveesti. Nenäliinojen ja kuumemittarin sijaan oisin halunnut pyöritellä käsissäni lentopalloa. Kausi starttaa ylihuomenna ja mulla on takana tasan nolla reeniä tältä viikolta. Pelaaminen sunnuntaina on epävarmaa. Käyn tänään illalla kokeilemassa miltä reenit tuntuu, mutta tehot pitää pitää tosi alhasina, että ei tule mitään sydänlihaksentulehdusta tms. Kuitenkin ajatus siitä, että en ole mukana avaamassa kautta sunnuntaina kentällä tai edes vaihtopenkillä tuntuu tällä hetkellä tosi pahalta.

Onneks taas elämällä on se ihana kääntöpuolensakin. Mun päivät on sisältänyt levon ja opiskelun lisäksi paljon kavereiden näkemistä. Eilinen päivä alkoi Empun kanssa Coffarissa. Meidän keskustelut on tosi syvällisiä aina, pystyn puhumaan tarkasti tunteistani ihan mihin tahansa asiaan liittyen ja olemaan muutenkin rento. Meillä on ollu Empun kanssa omat ongelmamme ja koska ollaan aika erilaisia luonteiltamme niin ollaan jouduttu tekee töitä meidän ystävyyden eteen. Mutta kumpikaan ei ole ollut valmis antamaan periksi ja siks meistä on tullut tosi tärkeitä toisillemme. Pus<3

Oon kokenut elämäni aikana asioita, joista teilläkään kaikilla ei ole mitään aavistusta. Ne on ohjannut mua elämään juuri näin. Ne on opettanut mua olemaan avoin, kertomaan omista ajatuksistani ja tunteistani suoraan, koska en halua jälkeenpäin katua mitään. Haluan, että ihmiset, joita välitän tietävät sen, tietävät että en voisi elää ilman heitä. Ollaan yhden mun ystävän kanssa puhuttu tästä tosi paljon. Puhuttu tunteiden näyttämisestä, avoimuudesta ja toisen tärkeydestä. Kaikki tuo ei ole aina ihmissuhteissa niin helppoa. Jollekin on hankala tuoda esiin ajatuksiaan, vaikka ne olisivatkin jollakin tasolla yksinkertaisia. Mulla on ollut pään sisälläni tosi hankalia ajatuksia ja oon iloinen, että oon voinut purkaa niitä jollekin. Tiiät kyllä, että puhun susta. Olet rakas<3

Oon viime teksteissä keskittyny aika paljon ystäviin, ehkä just siksi että laiminlöin ystävyyssuhteita viime vuonna niin paljon. Mun maailman napa oli Henkka ja kaikki pyöri sen ympärillä. Nyt kun ollaan päästy alkuhuuman läpi ja elämä alkaa tasoittua niin mun maailman kartta alkaa taas avautua vähän laajemmalle. Vaikka Henkan tulee pysyä ja varmasti pysyykin siellä keskiössä, silti mun pitää osata myös tsekkailla mitä muualla tapahtuu. Miten ystävyyssuhteet voi, miten perhesuhteet voi jne. En halua kuitenkaan työntää niin huipputärkeitä ihmisiä luotani pois siksi, että olen löytäny jotain todella tärkeää. Kuka mua muuten tukisi, kun Henkan kanssa on hankalaa?

Mua aivan hävettää, kun aloitin viime keväänä kirjoittamaan sitä postausketjua, joka lopulta tyssäsi numeroon 11 muistaakseni. Postaus sisaruksistani on ootellut puoliksi valmiina tuolla, mutta päätin sen antaa olla. Tiedätte paljon enemmän minusta kun luette näitä normaaleja kirjoituksiani, ei mitään tarkkaakin tarkempia sepustuksia siitä, millainen lapsuus mulla on ollut. Näette mut tässä ja nyt.  Näette sen, millaiseksi mua menneisyys on muokannut. Tämä hetki on tässä, olen tällainen kiitos kaiken menneen, mutta mitä turhia niitä on enää teille kaivella. Teistä tärkeimmät tietävät mun taustat enempi tai vähempi hyvin, te jotka ette tiedä voitte sen päätellä. Mutta nyt minä keskityn JETin kirjaan, empiirinen tutkimus täältä tullaan...


- Krisse