Haastetta kehiin!

Maisu sit päätti haastaa mut ja pitäähän sitä haasteesta nyt ottaa kiinni, joten tässä tulee :)

Kirjoita itsestäsi kahdeksan asiaa, joista pidät. Ulkonäkö/luonne/taito/mikä vain.
Nyt on lupa kehua itseäsi! Laita haaste eteenpäin ainakin yhdelle bloggaajalle.

1. Taito kuunnella muita
2. Pituus
3. Avoimuus
4. Uskallan olla oma itseni
5. Olen omasta mielestäni hyvä koulussa
6. Olen onnistunut keräämään ympärilleni maailman ihanimpia ystäviä
7. Rauhallisuus
8. Halu kehittyä kaikessa, mitä teen

Nyt jää haaste laittamatta eteenpäin, täällä niin vähän tuttuja bloggaajia.

Olipas aika hankalaa :oo Mun on loppujen lopuks aina ollu hirveen vaikea löytää niitä hyviä puolia itsestäni. Yläasteella koin aika rankan identiteettikriisin. Musta tuntu, et halusin aina olla joku muu kuin minä itse. Aina joku oli kauniimpi, hauskempi, enemmän oma itsensä. Lukioon kun pääsin niin huomasin, että en saa omanlaisia ystäviä jos en itse uskalla olla oma itseni. Yläasteen aikaset ystävät on mulle rakkaita, enkä mä sano, että ne ei oo munlaisia. Kuitenkin tuntuu siltä, et ollaan vähän joidenkin kanssa vieraannuttu toisistamme, osittain johtuu siitä et aikaa näkemiselle ei ole jäänyt.

Välillä mua harmittaa ihan hirveästi, kun on pitänyt priorisoida asioita ja oon tehnyt sen ihan päin honkia. Lentopallo ja koulu on mulle aina ollu tärkeitä ja oon niihin halunnu panostaa, mutta aina ois pitäny jostaki kuitenkin kaivaa sitä yhteistä aikaa niille ihmisille, jotka autto mua selviämään yläasteesta. En oo koskaan ollu mikään hirmu suosittu ihminen, ainakaan omasta mielestäni. Välillä tunsin oloni tosi yksinäiseksi, vaikka ihmisiä olikin siinä ympärillä. Tuntu et olisin niiden elämässä vaan kierrätysjätettä: mut saatto aina käyttää uudelleen hyvänä kaverina kun oli tarvetta, sit ku ei enää huvittanukaan niin otettiin etäisyyttä. Onneks yläasteen lopulla saatiin kasaan tiivis porukka, jonka kanssa mun oli hyvä olla.

Mulla on omasta mielestäni sen verran järkeä ja ikääkin, et mä en tarvitse sen tyylistä elämän täytettä enää, mitä ne "turhan päiväset" ystävät oli. Oonkin tosi ylpeä itestäni, kun oon vihdoin viimein uskaltanu olla oma itteni, välittämättä siitä, mitä muut musta ajattelee. Tai no tietenkin mä jollakin asteella aina mietin, et "miks tuo nyt kattoo mua tolleen kun sanoin näin", mutta en mä siitä hetkahda. Mulla on yleensä ollu myös hirveä tarve miellyttää muita, siitäkin tavasta oon pääsemässä eroon. Omana itsenäni oleminen on paras idea, minkä oon ikinä saanu. Nautin siitä, että olen just tällanen mitä olen. Taisin tästä asiasta mainita jo aikaisemmassa tekstissä, mutta tulipahan taas avauduttua. Tästä asiasta puhuminen on tärkeää mulle ja toivottavasti jotkut teistä pystyy samaistumaan tähän jollakin tasolla.

Sit asiasta kolmanteen. Ylläkseltä kotiuduttu. Oli varmaankin tosi rankka reenireissu kun painoa putos se 5 kiloa.. Tulihan sitä lenkkeiltyä ja tehtyä kuntopiiriä, mutta mahatautihan sen painon sai alas. Mut tulihan tuokin reissu koettua. Nyt sit kun saa kropan kuntoon alkaa viimeinen puristus kohti lopputurnausta. Ihana päästä vetää taas palloreeniä, muuta en nyt kaipaakaan :)