Rouva Tasavallan presidentti

Tai ei ehkä nyt ihan presidentti kuitenkaan, mutta aika lähelle. Lupasin siis kirjoitella mun opiskelusuunnitelmista näin lukion jälkeen. Olen hakenut siis seuraaviin paikkoihin. Yliopistot: Jyväskylän yliopisto, valtio-oppi ; Kuopion yliopisto, yhteiskuntatieteet ; Tampereen yliopisto, Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma. Ammattikorkea koulut: liiketaloutta Jyväskylään, Kuopioon ja Ouluun.

Lyhyesti sanottuna mua kiinnostaa vaikuttaminen ja tykkään aina sanoa oman mielipiteeni välittämättä siitä, jos joku toinen onkin eri mieltä. Mulla löytyy näkemys lähes jokaiseen yhteiskunnalliseen asiaan ja nyt kun lukion on ohi, toivon et mulla on aikaa osallistua paremmin kuntatason politiikkaan ja liittyä keskustanuoriin. Kyllä, kannatan Keskusta-puoluetta. Olen sellaisilta juurilta, joihin Keskustan ajatusmaailma sopii kaikista parhaiten.

Joskus aikaisemmin, yläasteella, annoin ihmisten mielipiteiden johdatella omiani. Sitten tajusin, kuinka paljon mä voin vaikuttaa asioihin sanomalla kerrankin vastaan. Se, että mun eriävätkin mielipiteet huomioitiin toi luottamusta siihen, et mä oikeesti pystyn vaikuttamaan asioihin. Silloin kiinnostus politiikkaan heräsi ja sillä tiellä ollaan.

Mulla on hyvä pohja lukiosta. Alustavasti kirjoitusten pisteet antais enkusta C:n ja sit äikästä, lyhyestä matikasta, psykasta ja yhteiskuntaopisto L:n tai E:n. Ruotsista tulikin syksyllä jo M. Jos vaan jaksan panostaa pääsykokeisiin, ja miksi en jaksaisi täähän on osa mun unelmaa, mulla on hyvät mahdollisuudet päästä ensi syksynä aloittamaan opiskelut ainakin amk:ssa.

Mun lapsuudenunelmat kilpikonnanhoitajan ammatista tai balettitanssijan urasta kariutui ja vaihtui poliittiseen vaikuttajaan, ehkä kansanedustajaan tai jonkun valtiollisen erityksen johtotehtäviin. Kuulostaa niin paljon kuivemmalta kuin edellä mainitemani, mutta hei, mua tää kiinnostaa se on mulle tärkeintä. Kilpikonnat onkin ehkä vähän liian hitaita ja tylsiä hoidettavia ja mun pitkä, kömpelö kroppa ei sit soveltunutkaan balettiin. Joten näin ehkä parempi.

Oleskelen nyt nää viikon kaks ensimmäistä päivää Jyväskylässä. Shoppailtua tuli tänään ihan tarpeeksi ja kummitytöllekin löytyi synttärilahja. Tuntuu niin oudolta, että se likka on jo 4 wee. Vastahan se hupsu likka synty :o Noista pikkusista sen ajan kulun tosiaankin huomaa.. Se tilas multa jotain punasta tai violettia vaatetta lahjaks, kuulema pinkkikin kelpas joten mukaan lähti kesäiset valkoiset shortsit ja vaaleanpunainen t-paita. Toivottavasti pikkunen tykkää :) Likka on nyt niin onnellinen, kun se sai pikkuveljen vähän vajaa 2 kuukautta sitten ja samalla minä sain serkun. Kummityttö on siis tädin lapsi.

Oon aina ollut enemmän ja vähemmän lapsrakas ihminen ja oon ollu niin onnesta soikeana, kun löytyy serkkuja jotka jo puhuu ja leikkii kotia jne ja sitten tämä uusin joka vaan syö, kakkaa ja tuijottelee! Aina kun ei jaksa leikkiä piilosta tai hippaa isompien muksujen kanssa. Välillä sitä oikeesti toivoo et olis itekin yhtä pieni. Ei tarviis murehtia tulevaisuutta, parisuhteita tai muuta, sais vaan leikkiä ja sulkea kaikki muu mielestä. Jos mä nyt alkaisin konttailemaan itsekseni tuolla kadulla ja leikkimään koiraa, mua luultais todennäkösesti aika hulluksi. Mutta elämä menee eteenpäin. Kukaan ei voi jäädä lapsuuteen, vaikka kuinka haluaisi. Eikä kukaan voi jäädä tähän maailmaan, vaikka kuinka haluaisi.

Tuli juttua taas vähän laidasta laitaan.. Jos joku uskaltaa ehdottaa jotakin aihetta, mistä kirjottaisin niin heittäkää kommenttia. Mä alan huilaamaan pitkän shoppailupäivän jälkeen. Seuraavaan kertaan!

ps. Muokkailen blogia ja lisäilen kuvia sit tänne kunhan saan hyviä kuvia ja ideoita miten tätä muokata. Nyt mennään toistaseks tällä pelkällä tekstillä.