Taas ois yks pitkä päivä takana. Heräsin siinä kymmenen aikaan, söin aamupalaa, jumppailin ja silti tuntu et aika ei mihinkään suuntaan kulkenu. Tajusin täs päivän aikana, että mua ei vaan oo tarkotettu olemaan kotona tyhjänpanttina. Tietenkin sitä vois enemmänkin kehitellä itelleen toimintaa, että oma moka. Jotenkin ei kuitenkaan vielä niin tylsää ollu, että oisin tarttunu imuriin ja imuroinut äidin yllätykseks, joten jätin sen huomiselle. Se ei kuitenkaan tiiä, että oon tämmöstä ees miettiny, että ei mitään kiirettä!
Uskaltauduin jopa jonne märkään keväiseen ulkoilmaan, kun kävin vähän kävelemässä ja tekemässä lumitöitä. Oli jotenkin tosi tyhmää, että räntää tuli taivaan täydeltä, mutta samalla tuntu ihanalta kun sulki silmänsä ja tunsi kun hiukset ja kasvot kastu. Oli niin sopivan lämmin, että pysty kuvittelemaan ittensä seisomassa kesäisessä vesisateessa, ahh kesä! Hoitelin elukoita ja lämmitin itselleni makaronilaatikkoa. MTV:n sarjat tuli kaluttua kans läpi.. Että mä ootan huomista, kun pääsen reeneihin rääkkäämään vähä itteeni ja ennen kaikkea näkemään mulle rakkaita ihmisiä! Yksin olo ei oo mun juttu vaikka kuinka jumppailisinkin. Oon niin joukkuepelaaja, että tarviin niitä muita että saan itestäni joka reeneissä parhaimpani irti.
Pääsykokeisiin lukeminen tuntuu jotenkin tosi turhalta. Ehkä ekaa kertaa elämässäni en vedä hirveetä stressiä siitä, että mulla on 302 sivua ja päivämäärä johon mennessä niiden sivujen sisältö pitäs olla tauttona mun päähän. Tiiä sitten onko se hyvä asia vai ei.. Kuitenkin haluan panostaa noihin tuleviin opintoihin ihan tosissani riippumatta siitä alkaako ne nyt syksyllä vai vuoden päästä.
Mulla on nyt tosi hyvä olo niin fyysisesti kun henkisestikin, kun mun elämässä tapahtuu taas kerrankin jotakin kunnollista. Siitä, että mitä tapahtuu, en uskalla nyt enempää sanoa. Seurailen nyt miten asiat menee eteenpäin ja infoan teitä sitten. Alan saamaan ajatuksiani pitkästä aikaa selville enkä odota sitä, että joku tulis ja ratkaisis ne mun puolesta. Haluan muuttua paremmaksi ihmiseksi ja se taitaa onnistua, kiitos näiden viime päivien tapahtumien. Mun on pakko oppia hölläämään otetta niin, että en rääkkää itteeni stressillä, mutta silti pidän samalla tavalla huolta omista asioistani kuin ennenkin.
Nyt loppuviikko kuluukin sit lentopallon ja likkojen kanssa. Toivon niin kovasti, et viikonlopusta tulee ikimuistoinen, hyvä reissu. Nauttikaa lumesta vielä kun voitte, uskon (toivon..) että se kyl tosta katoaa pikkuhiljaa. Aurinkoisia päiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti