Postaus 10 - Päivän asu

Pukeudun yleensä aika pitkälti mielialan ja sään mukaan. Mun vaatevarasto on hieman vajavainen tällä hetkellä, koska paino on pudonnut viime vuodesta n. 10 kiloa, vaikka laihduttamista en oo missään vaiheessa ees harkinnut. Kaikki kesävaatteet tuntuu löysiltä ja mun on pitänytkin tonkia sitä vaatekaapin osaa, missä on mulle pieneks jääneitä vaatteita ja tällä hetkellä ne onkin kaikki käytössä. Innolla odotan sitä päivää, kun tilille napsahtaa sellanen summa rahaa, että voipi sitä sit hieman vaatteisiinkin tuhlata. Järkyttävää huomata, että päälle menee esim topeissa koko S kun tähän mennessä oon käyttänyt aina M:ää. Myös housut on kokoa tai kahta isompia, kun mitä mun kroppa tällä hetkellä tarvii.

Mut tänään mun päälle valikoitui ton ihanan sään ja vapaapäivän takia rennot valkeet farkkushortsit (H&M) ja yksinkertanen Gina Tricotin paita. Ostin noi shortsit viime kesän lopulla alennusmyynneistä ennen meidän Kreikan matkaa ja ei hitsit kun ne on kivat! En ees aluks meinannu muistaa omistavani noita ihanuuksia, mutta onneks löysin ne siivoillessani. Toppi on sit tätä mun kokoelmaa. Noita toppeja mulla on melkeinpä kaikissa väreissä ja sit näitä raitasiakin on. Tällänen asu päällä passaa olla kotona. Illalla sit lenkkikamat taas niskaan ja juoksemaan ja sit vähä kuntopiiriä, kun lajireenejä ei ole tänään.

I'm free to be happy

Heipparallaa! Aluks joudun tuottamaan teille pettymyksen. Vaikka oonkin ollu lomalla, kuvia en oo kamalasti kerenny napsimaan. Puhelimen lähes ainut uus matsku on videopätkät Henkan tän päiväisestä kisasta ja niiden julkaisu taitaa herran puolesta olla kiellettyä :D Mutta tosiaan, 4 päivää lomaa hurahtanut ihan hirveen nopeesti ja ylihuomenna sit starttais jo työt. Hassua, kun en vielä ainakaan jännitä töitä. Kuitenkin tullu oltua eri työpaikoissa niin monesti, että enää ei tunnu missään.

Mun torstai oli kyllä ihan huikee päivä. Vaikka väsyttikin niin jaksoin tehä kaikkea. Kävin mm. reenaamassa, siivosin meidän vaatekomeron sekä puunasin KÄSIN ton meidän pienen partsin puhtaaksi kaikesta siitä pölystä, mikä tonne kertyi kun parvekelasit asennettiin. Kyllä siinä nyt vaan kehtaa aurinkoa ottaa tai juoda aamukahvit. Torstai oli siis toiminnan päivä ja kaksi reeniä tuntui hyvältä.


Harmi ku ei oo ennen-kuvaa, koska tää on oikeesti siistimpi nyt

Perjantai jatkui kans puntilla ja sitten Henkan kaveri saapui kylään. Meillä olikin sit tosi mukava viikonloppu, joka sisälti jutustelua, naurua, Hunkseja ja riitoja. Opin erään ystäväni kautta, että asioista pitää puhua suoraan (oon kyllä aina inhonnu selän takana paskan puhumista, mutta miettii sitä asioita ite ainakin) ja riidat pitää sopia. Onneksi kaikki siis hyvin. Lisäksi suuressa osassa oli keihäänheitto. Tää päivä kului aamusta iltaan asti urheilukentällä ja Henkan ekaa kisaa seuratessa. Oon niin ylpee siitä. Se lämppäheitolla sai kiskastua lähes uuden ennätyksenä ja kisassakin ihan mukavia kaaria. Harmi vaan, että astui pisimmän heittonsa yli, mutta tietää et sillä on rahkeita. Ja pitkästä aikaa se sai heittää niin rennosti. Oli kiva seurata sen kisaa siis.

Oon tosi kuitti, koska näihin lomapäiviin on riittänyt tekemistä ja onneks myös hyviä kelejä. Toivottavasti ne kelit jatkuu huomennakin, koska päätin unohtaa siivoilut ja suunnata aurinkoa ottamaan ja lenkille heti aamusta. Sit päivällä nään yhtä kaveria ja illalla jälleen lajireenit. Ja huomenna tärkein asia on Henkka. Haluan niin kovasti pyhittää kaiken huomisen vapaa-ajan Henkalle, koska silläkin alkaa loma ja se on ti-to sit Maaningalla. Ihanaa rakkautta, on mulla vaan täydellinen mies<3 Toukokuu vetelee nyt sit viimeisiään ja lauantaina saadaan syödä kakkua, juhlia ylioppilaita ja kesäkuuta. Onnellinen, minä olen.

Onni on omien päätöksiesi tuote

L-O-M-A! Vihdoin ja viimein tää kaikki aherrus palkitaan, kun saan viisi päivää tehdä asioita omien mieltimyksieni mukaan ilman pakkoa mennä kouluun, lukea tai tehdä koulutehtäviä. Tietysti se on mun oma päätös panostaa niihin, mutta kyllä se silti hieman mieltä huojentaa, että ei hetkeen tarvitse stressata sitä tekemisen määrää. Mun oma päätös on myös tän tehdyn työn myötä niittää sitten hyviä tuloksia myöhemmin. Sehän se tuo sitä onnellisuutta ja tää on hyvä esimerkki tohon tän päiväiseen otsikkoon.

Mun flunssa alkaa olla vihdoin ja viimein voitettu kanta ja puolen tunnin juoksulenkki tuntu tosi kevyeltä ja oli ihana päästä purkamaan kaikki kasaantunut energia. Tuli juostua hyvällä askeleella ja hyvällä temmolla. Vänärin lenkki juostiinkin ennätysajassa ja siksi sai sompailla tuolla keskustassakin, että sai aikaa kulutettua ja energiapakkia tyhjemmäksi. Eihän se puolen tunnin lenkki tunnu enää miltään, jos ei tempoa pidä yllä. Olisin muuten juossut vielä pidempäänkin, mutta yritin vähän varovaisemmin aloitella, jotta flunssa pysyisi oikeesti poissa. Siihen päälle sitten vielä puolen tunnin raskas keskivartaloreeni ilman taukoja, kyllä muuten poltteli. Tein mm liikkeitä, joita meidän valmentaja on reeneissä meille teettänyt.

Mun alkuviikko kului tosiaan tenttien kanssa ja voin kyllä oikeesti myöntää, että en oo koskaan panostanut näin vähän kokeisiin. Pääpaino olikin pääsykokeissa, joista jäikin sitten aika kaksijakoinen fiilis. Ajattelen tän tilanteen nyt niin, että jatkan syksyllä amkssa ja jos tulee muutos tähän niin se on vaan positiivinen yllätys. Oon kokenut pettymyksiä ihan tarpeeksi, joten mielelläni nyt vähän pehmennän omassa päässäni tätä laskua, jos sellainen on tulossa. Mutta ne kaikki on nyt takana ja loma on käsillä I-H-A-N-A-A!

Tää mun ensimmäinen puolikas lomapäivä (mulla oli siis tänään vielä tentti, mutta se oli vasta puoliltapäivin) starttasi aamupuurolla ja siskon saapuessa mun luo kyläilemään. Me käytiin kahvilla coffarissa ja saatiin juteltua asioista oikein kunnolla. Sitten tentin jälkeen matkattiin äitin kanssa siskon seuraksi Matkukseen etsimään mulle mekkoa serkun lakkiaisiin. Se tyttö on ollut mulle paras kaveri monen monta monituista vuotta ja mua kaduttaa, että meidän välit pääs tässä välillä kylmenemään. Silti haluan ajatella murusta yhtenä mun parhaista kavereista, koska mun on niin helppo jutella sen kanssa ja kaiken lisäks se on vielä hyvä kaveri Henkallekin. Ihanan aito pakkaus! :)<3

Mekko tosiaan sitten löyty ja oon tosi tyytyväinen siihen. Kuvat on nyt vähän heikkolaatusia, mutta mekko on tosiaan Gina Tricotista ja hintaa tällä unelmalla oli vain 19,95€. En oo kovin usein tommosta olkaimellista tai ylipäänsä valkoista mekko käyttäny, joten yllätyin siitä kuinka hyvin se mulle sopi. Nyt sit vaan keräämään rusketusta ;) Sitä mulla on tiedossakin. Aamulla annan itteni koisailla myöhään ja suuntaan sitten lenkille. Lenkin jälkeen pientä välipalaa ja suunnaksi puntti. Illalla ois vielä lajikin. Huomenna myös mun siskon poikaystävä tulee meille yöksi, kun sillä on sitten pääsykokeet täällä perjantaina. Perjantaina puolestaan tiedossa on käsipuntti ja toivottavasti rannalla loikoilua kelistä riippuen. Illalla sit ois talkoilua. Henkan yks hyvä kaveri tulee meille viikonlopuksi yökyläilemään ja puhuttiin yhden kaverin kanssa, että jos mä lähtisin niitä karkuun, pidettäisiin limubileet ja suunnattaisiin puoliltaöin Puikkariin kattoo Hunksit ja vielä ilmaiseksi! Huikeeta, huikeeta ja vielä kerran HUIKEETA! Töihin suuntaan sit ekan kerran sunnuntaina, joten päiviä on jopa 5, joiden aikana saan tehdä vaikka sun mitä ihania asioita mm. siivota. Olen niin onnellinen!

Ups and downs

Mun tukkoisuus ei tainnutkaan johtua allergiasta vaan sain äidiltä flunssan. Olo on tukkoinen kuin keittiön putkistolla ja Mr. Musclea ei näy missään. Nenäsumute ei auta, allergia- tai särkylääkkeet vielä vähemmän. Viime aamuyöstä heräsin ahdistuksen tunteeseen. Tuntu siltä, että Henkka istus rintakehän päällä, mut siinä vieressä se oli tuhisemassa. Yskiminen auttoi ja sitä on tullutkin harrastettua koko päivä. Viikonloppunakin reenit jäi väliin ja viel tältäkin päivältä piti reenit jättää väliin. Kroppa on ihan tukossa, ku ei oo päässy tekemään mitään kuin vähän kävelemään perjantaina. Höhheli sanon minä! Just kun innostuin juoksemisestakin niin paljon..

Onneksi tosiaan elämään kuuluu paljon hyvääkin. Viikonloppu oli hurjan kiva. Oltiin tosiaan anoppilassa ja viikonloppuun kuului ruskettumista (sitä kun ei ulkona muuta voinu tehä ku maata :D), jääkiekkoa, hyvää ruokaa ja tietenkin sitäkin parempaa seuraa. Mun päivät kului kirjojen parissa Henkan huoneessa tai nurtsilla maaten ja Henkka ahkeroi töissä. Mutta pääasiahan tässä on, että jälleen kerran oli tosi mukavaa.

Tänään tosiaan alko sitten viimenen puristus koulussa. Kaksi tenttiä ja koulusta kotiin lukemaan ja tekemään ruokaa. Tein mun bravuuriksi noussutta makaroonilaatikkoa, tällä kertaa vähän isomman satsin niin ei mene aikaa ruuanlaittoon niin paljon joka päivä. Kerkee panostaa siihen, mikä nyt tuntuu tärkeelle eli lukemiseen. Huomenna se päivä nimittäin koittaa: pääsykokeet. Koko kevään ahkerointi alkaa olemaan ohi ja huomenna mitataan mun osaaminen. Sisään otetaan 40 hakijaa ja hakijoita on varmasti yli sata. Kovasti jännittää ja tuntuu, et toi lukeminen on enää semmosta paniikkisähläystä. Onneks kerkeen huomenna rauhassa rahoituksen tentin jälkeen kertailemaan ennen kuin pitäs siirtyä yliopistolle, toivottavasti tulevaan opinahjooni.

Musta ei nyt jotenkin tätä tekstiä saa irti. Katselen koko ajan tuota vieressäni istuvaa, kännykkää räpläävää komistustani. Meillä on ollut tänään ihan huikee päivä ja Henkka on yllättänyt mut kerran jos toisenkin. Käytiin pienellä ajelulla mun lukutauolla, että aivot ei ihan puuroutuisi. Henkka ajatti mua ympäriinsä ja voin kertoa, että Kuopio on mun mielestä Suomen kauneimpia kaupunkeja. Kaunista!

 Pelleiltiin taas aikamme sohvalla. Naurettiin niin kovasti, että rappuun asti kuului varmasti. Lisäksi illalla, tuossa puoli ysin aikaan, kun minä vielä painiskelin pääsykoekirjan kanssa, Henkka leipaisi kauralastuja. Hävettääkin ehkä vähän myötää, että niistä tuli parempia kuin mitä mä oon ite koskaan tehny! Uskoisin, että se ois nyt ansainnu mun huomion, joten en malta oikein kirjoitella enempää. Palaillaan sitten torstaina, kun tää tyttö on jo lomalla!

Postaus 9 - Uskoni

Ihan aluksi haluan sanoa, että en näe henkilökohtaisesti uskon tekevän ihmistestä millään tavallaa huonompaa. Oli ihminen sitten ateisti tai uskovainen, minulla ei ole tapana tuomita ihmistä uskon takia. Meillä on kaikilla asiasta omat näkemykset ja tämä on minun versioni asioista.

Olen pohtinus uskoani niin pitkään, kun ekan kerran minulta siitä kysyttiin. Ikää taisi olla 10, kun tyttöjen kanssa puhuttiin Jumalasta ja siitä uskotaanko me siihen. Sillon pystyi lähes miettimättä silmät kiiluen sanomaan, että tietenkin. Meitä ei ole kasvatettu mitenkään erityisemmin uskovaisiksi, mutta jotenkin oon sen itse kokenus automaattisesti osana elämää. Onhan kaikki häät, joissa olen ollut osallisena olleet kirkkohäitä, meidät on kastettu ja ollaan käyty pienenä seurakunnankerhoissa. Vanhempien kanssa en muista asiasta hirveästi puhuneeni.

Niin kornilta kuin se kuulostaa niin rippikoulun aikana pohdin omaa uskoani ihan aidosti. En löytänyt itsestäni semmosta tietynlaista uskoa siihen, että meidät kaikki on isketty tänne vaan yhden voiman tahdosta. Toisaalta löysin itsestäni halun ajatella, että on olemassa joka korkeampi voima, jolla on osansa kaikkiin tapahtumiin täällä maan päällä. Minusta kun tuntuu absurdilta ajatella, että me ollaan tällaisia vaan puhtaasti siksi, että ollaan kasvettu tällaisiksi. Se, että olisin syntymässäni ollut tabula rasa, johon elämäni aikana tapahtuvat asiat piirtävät kuvia ja tekevät minusta tällaisen tuntuu kaukaiselta. Varmasti tähän liittyy jotain muutakin.

Lohduttaahan se ajatella, että asiat ei tapahdu pelkästään minusta johtuvista syistä vaan kaikelle on joku tarkoitus. Toisaalta en halua korostaa sitä, että ajattelisin sen voiman olevan juuri Jumala, se voi olla mikä tahansa muukin. Joskus, kun olen yksin ja mun on paha olla, laitan kädet ristiin ja rukoilen. Niin käy enää tosi harvoin, koska yleensä puhun pahasta olosta Henkalle tai sitten ystäville, mutta joskus on asioita, joita en halua sanoa ääneen. Ne on minun ja sen korkeamman voiman välisiä asioita.

Vaikkakin mun usko on vähän heikolla pohjalla en aio erota kirkosta, koska näen sen kuitenkin isona osana mun elämää, koska: a) pääsin ripille ja rippikoulu on yksi tähänastisen elämäni hienoimpia kokemuksia ja tätä kautta minusta tuli myös kummi. b) haluan kirkkohäät. c) haluan kastaa lapseni kirkossa. d) kirkko luo tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ehkä se mitä oikeesti ajattelen uskosta on mun sisällä eikä koskaan tule päätymään paperille. En taida itsekään varmaksi tietää, mitä siitä ajattelen. Asia on moniulotteinen ja monimutkainen, ei ihme, että se herättää keskustelua.

Love this summer time

Huhhuh, hirvee puristus päällä niin en ole tännekään kerennyt kirjoitella sillon kun oisin halunnut. Hommaa riittää, mutta viikon päästä sitä istutaan jo lomalaisena partsilla ottamassa aurinkoa, viikko vielä! Koitan ensi viikolla saada aikaseksi jotain tarkempaa postausta reenaamisestani tällä hetkellä ja ajatuksissa ois myös postaus mun lempivaatteista, mutta katsoo nyt miten jaksaa/ehtii. Tällä hetkellä oon kuitenkin jotenkin ihan silmät ristissä niin en tän erikoisempaa postausta saa aikaan, koska mieli on jo ulkona lenkkipolulla tuulettumassa.

Maanantaina oli kaksi lajireeniä ja jalat tuntui painavan vähintäänkin tonnin seuraavana päivänä. Tiistaina olinkin vaan aamupäivän, 8-12, koulussa ja suunnattiin loppupäiväksi Maaningalle, koska Henkan piti mennä töihin. Käytinkin ajan hyväkseni ja luin ahkerasti tentteihin ja sitten suuntasin muutaman kilometrin lenkille. Tahti oli kova koko ajan, ei mitään hölkkäilyä vaan juoksua ja hyvältä tuntui. Oon alkanut nauttimaan juoksemisesta ja kuntokin on noussut, joten hiukkasen harmittaa, että allergia meinaa pilata minun harrastuksen.. Ei kiva, ei ollenkaan kiva. Katseltiin Suomi-Latvia lätkämatsi vielä Henkan kotona ja sitten yöksi omaan kotiin.

Keskiviikkona jälleen aikaisin aamulla kouluun ja puolilta päivin pois. Sieltä sitten suoraan käsipuntille ja painoja sai taas lisäillä. Nyt onkin sitten rintalihakset penkkipunnerruksesta kipeinä. Mutta pitäähän sen tuntua, että tuloksiakin saa aikaan! Sitten käsipuntin jälkeen tehtiin ruokaa ja luin jälleen hieman. Istuskeltiin kesävaatteissa parvekkella ja syötiin jätskiä, ihana kesä!<3 Sitten lähdin vielä käymään juoksemassa, jälleen kerran ja siihen päälle vielä vähän venyjä. Leipasin vielä pannarin ja nautiskeltiin illalla sit kullan kanssa.

Tänään huonojen yöunien takia oon ollut aika kärttynen, onneksi sekin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Takana ois viimenen virallinen koulupäivä, koska huomenna alkaa tenttiviikko. Viikonlopuksi painunkin maaseudun rauhaan lukemaan ja rentoutumaa pois kaikista huokutuksista, jotka estäisivät mua lukeasta. Reeniäkin on viikonloppuna tulossa, mm jalkapuntti, loikat ja kuntopallonheitot. Kovasti ootin tämänkin illan lajireenejä, että ois päässyt vähän purkamaan aggressioita palloon, mutta valitettavasti ne peruttiin. Nyt sitten rankka keskivartaloreeni ja Vänärille juoksemaan allergian rajoissa tietty. Pillerit naamaan ja menoks siis!

Tekeminen se ei koskaan lopu

Niin se vaan hujahti sekin viikonloppu ja arkeen laskeutuminen tapahtui hieman takerrellen. Neljän, oikeestaan viiden päivän miniloma veti mut sopivasti pois arjesta ja nyt pitää tätä rytmiä taas jostain etsiä. Ei ainakaan tää iltakukkuminen tilannetta auta. Mua väsyttää päivällä välillä ihan kunnolla, mut jotenkin tälleen illan laskeutuessa uni ei meinaa tulla ollenkaan. Mielummin vaan kutittelisi toista ja höpöttelisi kainalossa mukavia, ainut ongelma on vaan se, että Henkka sammuu aina kuin saunalyhty kun peiton alle päästään..

Mut tosiaan lauantai sujui kuin itsestään pääsykoekirjan kanssa, taas vaihteeksi, ja pelikin tuli illalla katsottua. Harmittaa ihan vietävästi, kun vettä satoi niin en päässyt haravoimaan taas koko kotona olon aikana. Oisin oikeesti mielelläni jeesannu mammaa, varsinkin kun se oli kipeä. Sunnuntaina olikin sitten äitienpäivä ja koska kakkua ei tehty, kun kukaan ei sitä kotiin olisi jäänyt syömään, vietiin vaihteen vuoksi äitille aamupala sänkyyn lahjan kera. Puolikas appelsiini, pari leipää, kahvia ja pari keksiä, oli äiti niin onnellinen. Kerrankin se taisi oikeesti nukkua, kun se mentiin herättämään :D

Luin äitin kanssa aamupalan nautittuani pääsykoekirjan loppuun, huikee fiilis, että kaikki tärkeimmät asiat on oikeesti nyt paperilla ja niistä on helppo kerrata. Saa yliviivata yhden asian siltä "to do"-listalta.. Suunnattiinkin loppu päiväksi Maaningalle mummolaan tapaamaan serkkuja. Vaikka olinkin kummitytön mielestä ihan tylsä, kun en antanut sen kiipeillä pöydällä, oli tosi mukavaa ja kyllä ne lapset on vaan huikeita. Tavallaan hiipi jo ajatus siitä, että voi kun joskus itsekin noita saisi. Onneksi kiire ei senkään suhteen ole. Mikään ei vaan tee onnellisemmaksi, kun saa nuo muksut nauramaan omalla sekoilullaan.

Ukin ja mummon luota Henkka haki mut sitten vuorostaan hänen mummolaan, tietysti sen jälkeen kun oli kiusannut muksuja tai no se tais mennä niin päin, että muksut kiusas Henkkaa. Kukaan ei kuitenkaan Henkan pelottavaa naamaa pelännyt ja kyyneliltä vältyttiin, huh. Oli mukava olla Henkankin sukulaisten kanssa jälleen, mutta kaikista mukavinta oli palata kotiin kesävaatteiden kanssa, kun keli oli oikeesti lämmin ja mua odotti yllätys Kuopiossa. PUIHIN ON TULLUT HIIRENKORVAT! Ihanan vaaleanvihreää, ihanaaaa!

Tuo vaaleanvihreä maasto oli syy mun hymyyn talsiessani reeneihin tässä illalla. Havahduin virnistykseeni ja tajusin, että mahtoi vastaantulijat kummastella, tai sit ei. Tänään tosiaan kaks lajireeniä alla, ihana fiilis. Jaksaa painaa, vaikka tuntuu et jalat ei oo koskaan ollut näin jökissä perjantaisen jalkapuntin jäljiltä.. Palautumista, huoltavaa ja pian nää on kuin uudet. Optimismia? Huomenna alkais sitten viimeinen puristus. Koulua jäljellä enää 7 päivää ja tentin starttaa perjantaina, lukemista ja lukemista jälleen. Reeniä väliin ja sitten taas jaksaa. Tekeminen ei siis koskaan lopu ja hyvä niin!

Postaus 8 - Se hetki

Ennen kuin alan pohtimaan elämäni tärkeimpiä hetkiä tähän teidän silmien alle niin mun on pakko hehkuttaa sitä, kuinka kiintynyt oon tähän kirjottamiseen. Aina kun teen jotain tai mulle tapahtuu jotain jännää eka ajatus on, että pitää päästä kertoo siitä teille. Täällä jotenkin kaikki muuttuu niin konkreettiseksi, tunteet ja ajatukset on mustaa valkoisella. Mulla on niin paljon ajatuksia ja suunnitelmia tän blogin kanssa, ainut vaan että oon tosi huono muuttamaan esim ulkoasua. Kaikki apu otetaan siis vastaan! :)

Kun selasin noita mun vanhoja postauksia löytääkseni sen "Lisää tekemistä"-postauksen, jotta saisin selville mistä saisin tänään teille kertoa, yllätyin tuosta otsikosta. Menin ihan lukkoon. Kirjoitin tähän vaikka kuinka monta hetkeä, jotka ovat painautuneet mun mieleen. Se kun olin 10-vuotias ja vielä tälläkin hetkellä mun suosikkiartistina säilyvä artisti iski mulle silmää. Kummiksi tulo, lukion päättötodistuksen käteen saaminen, opiskelupaikan vastaanottaminen, papan kuolema. Ne kaikki hetket on ollut mulle "Se hetki", se joka on saanut aikaan mussa muutoksia, erilaisia tunteita.
Kuitenkin valehtelisin, jos lähtisin tällä hetkellä kirjoittamaan jostain muusta kuin Henkasta. En halua kuitenkaan vaan sanoa, että se hetki, kun Henkka sanoi mulle rakastavansa mua, on "se hetki" vaan haluan aukaista tätä asiaa enemmän. Jos minut tunnette, niin mulle mikään ei ole pelkkä yksi asia. Oon tosi tunteellinen ja herkkä ihminen, kaikella on joku suurempi merkitys, jokaisella tarinalla mun elämässä on oma taustansa.

Mua on nyt tässä parin viikon aikana eri tahoilta varoiteltu erosta. Meidän suhde on edennyt tosi nopeesti, mutta mun sukulaiset ei tiedä mun taustoja. Ne ei tiedä mun elämästä kuin pintaraapaisun verran. "Hyvin luulet tuntevasi vaan, mutta sä et tiedä puoliakaan." Pihtipudas oli mulle pakopaikka, mun oma maailma, suljettu maailma. Siellä mä uskalsin elää, kokeilla omia rajojani. Se aika opetti mulle paljon, ehkä vähän liikaakin. Näin mariaanienhaudat ja aallon harjat, joilla rakastin surffailla. Suudelmat puolituttujen jätkien kanssa humalassa auton takapenkillä oli mulle niitä pintaraapaisuja parisuhteesta. Seurustelin ennen Henkka n. 5 kertaa, suhteet oli epämääräisiä ja päättyivät vähän mistä syystä tahansa.

Koin paljon enemmän kuin moni tietää. Mulla ei ollut tapana huudella niistä vanhemmille, koska mulla oli tunne, että ei ne kestä. Olin yhdelle jätkälle se toinen nainen. Sillä oli hieman omalaatuinen suhde yhden tytön kanssa ja mä roikuin siinä kiinni 4 kuukautta. Elämäni vaikeinta aikaa tällä rintamalla. Ei tiennyt millon toisen uskalti pyytää kylää, miksi se ei vain voinut olla mun? Suhde oli kielletty ja siksi niin houkutteleva. Oon elämäni aikana noudattanut jokaista käskyä, jonka oon vanhemmilta tai muuten laintahosta saanut, joten toteutan kaiken kielletyn parisuhteissa. Sain tältä jätkältä puoli vuotta ennen Henkan tapaamista suudelman, se oli silloin jo parisuhteessa, vakaassa sellaisessa. Elättelin toiveita, että saisin sittenkin sen palaamaan oikeesti mun luo, mutta ei.

Löysin syksyllä 2011 jätkän jonka luulin täyttävän kaikki mun "kriteerit". Hän oli pitkä, rento, hauska, hieman jopa ujokin ja pelasi kaiken lisäksi lentopalloa. Ikäeroa meillä oli kaksi vuotta, jälleen niin päin, että mä olin se vanhempi osapuoli. Mulle se oli oikeestaan taisteluvoitto, kun alettiin seurustelemaan. Olin oikeesti onnellinen ja ihastunut, mutta sitten se totuus iski vasten kasvoja kuukauden jälkeen suhteen virallisesta alkamisesta, jätkä ei ollutkaan valmis. Se oli niitä hetkiä, kun päätin, että menee muutama vuosi ennen kuin uskallan seurustella itseäni nuoremman kanssa, koska karu totuus on, että pojat on vähän vähemmän kypsempiä kuin me tytöt. Mutta kyllä ne sieltä perästä ihan hyvin tulee jossain vaiheessa ja menee ohi.

Päätin lukion lähestyessä loppuaan, joskus joulun tienoilla, että vaikka kuinka haluan sitoutua niin nyt pitää varmaan vaan ottaa. Halusin lähteä uudelle paikkakunnalle, kohti tuntematonta sinkkuna. Kokeilla sitä hurjaa opiskelijaelämää, vaikka alkoholi sun muu biletys ei tuntunutkaan enää mitenkään hohdokkaalta. Ajattelin, että ei mulla oo muutakaan vaihtoehtoa. Siksi se, että löysin elämäni ensimmäisen rakkauden, joku sanoi mulle ensimmäistä kertaa rakastavansa minua, oli minulle "se hetki". Tää suhde on jo tähän mennessä opettanut mulle todella paljon, oon kasvanut ihmisenä hurjasti ja oon saanut kokea tunteita, joita en ees tieny olevan olemassa. Iso hetki siis jatkossakin, vaikka tiet eroasivatkin.

Miksi luopua jostain, jota ilman en voi elää eli Henkasta. Ensimmäistä kertaa en ole kiinni tässä tunteessa vaan siinä tietyssä ihmisessä. Nautin tästä, olen onnellinen!

Everyday is happy day

Ulkona sataa vettä, on aika synkkää, joten sisällä on pidettävä valot, fasaani kirmaa tuolla pellon reunassa. Järvessä ei näytä olevan enää yhtään jäitä. Jääkiekon selostus pauhaa taustalla. Näen isän silmäkulmastani tätä kirjoittaessa. Lukulasit nenän päällä se liikuttaa sormeaan kevyesti pitkin iPadin pintaa. Kuinka ihminen voikaan näyttää samalla niin nuorekkaalta, mutta samalla vanhemmalta? Äiti höpöttelee keittiössä meidän koiralle. Välillä kuulee, kun koira haukahtaa, haluaa varmaan jotain hyvää, koska äiti niin kovasti kehuu. Sitten jääkiekko pauhaa jälleen, muuten on hiljaista lukuunottamatta flunssaisen äidin aivastelua ja yskimistä sillon tällöin keittiössä. Oon ite aika poikki. Aamulla oli aikainen herätys, päivä Jyväskylässä ja siitä raskaalle, mutta niin täydelliselle puntille. Piti aivojakin hieman rasittaa ja tein puoltoista tuntia koulujuttuja. Tässä on nyt ihana olla. Suihkun raikkaana, kollarit ja huppari päällä, meikittömänä. Huokaisen.

Tää päivä on sisältänyt paljon mietiskelyä. Tuli siskon kanssa puhetta kauneuden hoidosta. Itse en ole rahaani laittanut elämäni aikana meikin lisäksi kuin kerran kulmien ja ripsien värjäämiseen viime kesänä, kun suunnattiin ulkomaille. Halusin unohtaa meikit kotiin (tosin en unohtanut) ja vaan olla lomalla. Muuten en ole rahaa kauneuteen laittanut ellei lasketa mun aknehoitoja. Tosin näen aknen sairautena, joka mulla on ollut kolmosluokalta asti enkä näe sen pois haluamista pelkästään ulkonäköseikkana. Sitä se ei ainakaan mulle ollut. Mä en siis tämän oman heikkolaatuisen kauneuden hoidon takia oikein itse ymmärrä sitä, miten joku voi laittaa rahaa kuukaudessa satasia siihen, että saa ripset värjättyä, ihon putsattua, hiukset täydelliseen kuntoon jne.

Kaupunki-look

Myönnän, että panostan meikkeihin ja tykkään meikata. Tiedän, että ihoni ei kaiken maailman halppis meikkivoiteista esim tykkää, koska jotkut niistä tukkii ihohuokset ja sitten kukitaan niin kuin voikukat kesäsin nurmikolla. Se ärsyttää ja turhauttaa, just kun yhden saa pois toinen pomppaa tilalle. Mutta mulla menee rahaa meikkeihin aika harvoin, koska ostan maldollisimman pitkäkestosia tuotteita. Ostan lisäksi kosteuttavia rasvoja ja deodoranttia, siis ihan nää perus mömmöt. En siis pidä itseäni mitenkään törsääjänä kauneuden hoidon suhteen. Nypin kulmani itse ja värjään hiukseni useimmiten itse, tosin sen teen vaan rahapulan takia. Kampaajalla kävin viimeksi lokakuussa, näkyy jo latvoissa.. Mutta asia on niin, että jos jostakin pitää tinkiä niin se on sit mielummin kauneuden hoito kuin esim ruoka. Opiskelijabudjetti on kuitenkin rajallinen. En siis ymmärrä niitä, jotka valittaa että ei oo rahaa ja joutuvat pyytämään rahaa porukoiltaan, vaikka kaikki raha menee tälläytymiseen.

Sain aikaan melkoisen naurun remakan sisälläni lukiessani erästä keskustelupalstaa, jossa mies oli järkyttynyt nähdessään tyttöystävänsä ensi kertaa ilman meikkiä ja sanonut tälle asiasta. Siinä tulee kaksi asiaa esiin, jotka mua ärsyttää: tytöt piiloutuu pakkelin taakse ja jätkät on pinnallisia. En yleistä, mutta siis nää piirteet ihmisissä ärsyttää. Ite oon aatellu niin, että ok mulla on silmät lähellä toisiaan, kulmakarvat tosi alhaalla (siksi nostan niitä jokaikisessä kuvassa), posket täynnä aknearpia ja iso nenäkin vielä kaupan päälle, mut herranlettas, jos en tällasena kelpaa ei oo mun ongelma. Meikkaan tällä hetkellä itseni ja hieman myös Henkan takia. Eli siis siksi, että se on musta tosi kivaa ja haluan, että mun poikaystävä uskaltaa näyttää mua kavereilleen. Musta se ei oo vaan kaunista, että naamassa on 2 sentin paksunen pakkelikerros, kulmakarvat piirretään, muuten niitä ei ole ja silmissä on 6 senttiä pitkät ripset, jotka on yhtä tuuheet ku meidän pihan sembramänty... Aitoa? Ei asiasta tän enempää, mun käsitys kauneudesta tuli aika selkeesti ilmi.

Aikaisemmin mainitsemani illan löhöilyasustus

Oon tosiaankin nauttinut kotona olosta ihan täysin rinnoin, en oo ees ikävän antanut niin hirveesti häiritä. Täällä ollessa jokainen päivä on oikeesti iloinen päiviä. Voi olla, et se ikävä sieltä taas pomppaa kun päästään huomiseen ja näkeminen lähestyy, mutta nyt on hyvä mieli ainakin vielä. Keskiviikkona oli niin huikee ilma, että kävin kunnolla taas juoksemassa ja tällä kertaa rehellisesti nautin siitä (johtu siis kelistä..) Torstai oli lukemispäivä ja oltiin illalla koko perhe koolla. Viime kerrasta olikin kulunut jo useampi kuukausi. Tuntuu, että oon osannu ottaa tosi hyvin ilon irti kotona olemisesta ja oikein jo ootan, et saa ihan omassa kodissa, siis Kuopiossa, olla pidemmän aikaa. Onhan tää reissailu+erossa oleminen välillä aika raskasta.

Tänä iltana ollaankin iskän ja äidin kanssa ihan kolmestaan, tietty karvaisia ystäviämme unohtamatta. Luvassa on Timanttiliigan avaus ja Suomi-Venäjä lätkämatsi. Urheileva perhe, varsinkin penkkiurheileva semmonen, ei elä päivääkään ilman urheilua. Nautin, iloitsen ja rentoudun. Kohta on koulu ja pääsykokeet ohi, työt alkaa ja reeniä pitää painaa. Tää kaikki ahkerointi palkitaan vielä. Reenien osalta palkintoa saa poimia syksyn alkaessa, koulun osalta viimestään 2,5 vuoden päästä, pääsykokeiden osalta ehkäpä jo kesäkuussa ja niin kodin osalta se palkitaan joka päivä pienellä kiitoksella, kun olen hoitanut kämppää. On tää elämä taas niin ihanaa!

Ps. Jos joku tietää, mikä on LeijonaGm (ne jotka ei, niin se on semmonen ilmainen nettipeli, jossa valitset puolustajan ja hyökkääjän Suomen joukkueesta, jokaisella pelaajalla on oma kerroin ja pelaajan suorituksista pelissä saa tai menettää pisteitä tsekatkaa täältä.) niin mä oon kokonaistuloksissa 7. Pikkusen jätkiä ärsyttää, ku pesen kaikki. Myös Kuningasveikkaajassa (veikkauksen ilmainen tulosveikkauspeli, löytyypi täältä.) oon sijoittunu paremmin kuin Henkka ja Jarno, joten en mää ihan tyhjäpäinen ihminen oo ;)

Postaus 7 - Paras ystäväni

Oon aika monta kertaa sanonu, että mulla ei ole yhtä erityistä parasta kaveria vaan mulle on annettu useita ihmisiä, joille mun on helppo puhua ja joita kohtaan mulle itelle on kehittyny semmonen suojeluvaisto. Pakko kuitenkin sanoa, että tässä maailmassa on 4 tyttöä, jotka on mulle kuitenkin ne tärkeimmät, kävi mitä tahansa. Niiden kanssa oon aina oma itseni, niiden kanssa mulla on kaikista hauskinta ja niiden kanssa oon kokenut ihan huikeita hetkiä. Sanni, Anni, Jonna ja Henna, tiiätte kyllä mitä tarkoitan :)

Oon melko varma, että tytöt kyllä tietää, että ne on mulle tärkeitä, vaikkakin välillä ei tule hirveästi pidettyä yhteyttä, onneks on kuitenkin keksitty tietokone ja puhelimet. Kesä on tulossa ja päästään ehkäpä näkemään toisiamme vähän enemmän, ainakin toivon niin. Se on oikeesti tosi hassua, että on ihmisiä, jotka on mulle tosi tärkeitä ja näen niitä useammin ja ne on välillä paremmin kärryillä mun elämästä, mut silti toi nelikko on ja pysyy ykkösinä. Sannin kans varsinkin mulla on niin huikee historia, kun kaks vuotta asuttiin saman katon alla. Riideltiin, sovittiin, naurettiin ja itkettiin. Oltiin kunnon pariskunta enkä ois parempaa kämppistä toivonu. Tytöt tuli mun elämään just sillä ratkaisevalla hetkellä, kun oli vaikeeta ja olin yksin uudella paikkakunnalla. Niiden merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa.


Googlen kuvahaku

Tietty sit nää peruslätinät, että jos yks ihminen pitäis parhaaks ystäväks sanoa niin en osais lähtee ystävistä ketään erityistä sanomaan, mutta Henkan osaisin aina sanoa. Tietenkin se on mulle tärkeä myös ystävänä ja jos joskus sattuu käymään niin, että meidän tiet eroaa, en halua luopua Henkasta koskaan kokonaan. Sille on ollu alusta asti helpompi puhua kuin kenellekään jätkälle aikasemmin. Luonnollista, helpottavaa ja Henkalta sai aina tukea. Sen kai mä siihen sit rakastuinkin.

Googlen kuvahaku

Ystävät on tosi tärkeä asia maailmassa, enkä oo koskaan vapaaehtoisesti luopumassa kenestäkään. Joskus oon meinannu tehdä sen virheen, että meinasin yhdestä mulle todella tärkeästä henkilöstä luopua, mutta onneksi sain mahdollisuuden korjata tilanteen. Tiedät E, että puhun susta, oot tärkeä :) Nää ihmiset tässä ympärillä pitää huolen, että mä pysyn pystyssä ja toivon mukaan mulla on samanlainen vaikutus heihin. Te kaikki, ootte rakkaita<3

It's complicated, it's life

Heipsu alla! Lähti viikko käyntiin kahdella reenillä, sulkapalloa ja lajia, sekä yhdellä luennolla. Ihan perus kepeä päivä ja kaikenhan kruunas tietty se, kun näki Henkan taas neljän päivän jälkeen ja pääs kainaloon. Ollaan oltu niin vähän erossa viime aikoina, et tääkin aika tuntu ikuisuudelta. Vaikutus oli myös se, että kun Henkan näin tänään ekaa kertaa kaupassa, kun sinne treffit sovittiin, niin sydän pomppas kurkkuun ja jätkä näytti paremmalta kuin koskaan ennen. Niin se pieni erossa olo taas toi lähemmäs toista ja toi vahvemmin tunteet pintaan. Ah, niin ihanan lällyä!

Sain viikonlopun aikana kahlattua pääsykoekirjaa sen 100 sivua. Vihdoin ja viimein se kirja lähestyy loppuaan ja paperia on kulunut ihan kiitettävästi muistiinpanoja varten. Minä oon päättäny, et koulu alkaa vasta syyskuussa, joten muu ei auta kuin päästä sisään yliopistoon. Lauantaista te saittekin kuulla jo edellisessä postauksessa, joten skippaan sen välistä ja kerron teille perjantaista sekä sunnuntaista.

En tiedä tän kuvan tarkotusta, mut kerran oon ottanu nii pakko laittaa.

Perjantaina oli jälleen aamureenit, vastaanottoa, ja alkaa huomaamaan, että toistoja on tullut ja tekniikka tasottuu. Saman huomasin myös tänään, kun olin paljon rauhallisempi reeneissä ja keskityin tekniikkaan tosi hyvin. Jos tuli kaksi peräkkäistä virhettä, päätin keskittyä seuraavaan kunnolla ja yleensä sainkin tekemisen palautumaan omalle tasolleen. Tekemistä on hurumycket, mutta onneksi tarjolla on toistorikkaita reenejä ja tasokasta valmennusta. Otan kyllä tästä kesästä kaiken irti! Aamureenien jälkeen tosiaan suunnattiin Empun kanssa lenkille. Käytiin kävelee Puijon portaat ekaa kertaa ylös, tai siis minulle se oli eka kerta ja ne maisemat lumos ihan täysin. Seurakin oli parhaasta päästä ja oli ihana päästä juttelemaan ja parantamaan maailmaa :)

Lenkin jälkeen suuntasin sitten ihan vaan kotiin ja siivosin kämpän, vetkuttelin koneella ja sit suihkun kautta kotiin. Perjantaina sitten katseltiin Suomen peliä perheen kanssa, herkuteltiin ja nautittiin toistemme seurasta. Tällä viikolla ollaankin pitkästä aikaa ihan omalla porukalla, kun siskon poikaystävä ja Henkka ei tällä kertaa liity porukkaan. Varmasti mukavaa silti :) Kelit vähän pilas minun viikonlopun suunnitelmia, kun oli tarkoitus haravoida ja saada käsiä täten joko jumiin tai palautumaan, miten sen nyt ottaa. Vettä kuitenkin satoi sunnuntainakin koko päivän niin jäi haravointi tulevalle viikonlopulle. Sunnuntai siis meni lukiessa ja jännittäessä miten lopputurnauksessa kävis. Lentopalloa ja koulua siis, niistä kun ei pääse viikonloppunakaan eroon, eikä tarviikaan päästä.

Semmoista siis viikonloppuna. Ajatukset pomppi vähän sinne tänne niin teksti on vähän mitä on, mutta toivottavasti ymmärrätte jutun juonen :) Tää viikko Kuopiossa onkin sinne nysä. Huomenna mennään Maaningalle yöksi, koska Henkalla on siellä töitä. Tarkoituksena ois tehä perusvoimaa, katsoo pääseekö siellä puntille vai pitääkö tehdä esim loikat huomenna ja perusvoima keskiviikkona. Lisäksi huomenna pitäs ahertaa vikat ryhmätyöt päätökseensä, joten yks taakka tippuu jälleen harteilta.

Kovasti haaveilen jo siitä, että sais rahaa kesätöistä. Haluan niin värjätä nää mun hiukset, tuo juurikasvu kun pilkistää tosi rajusti ja latvatkin kaipaisi siistimistä. Lisäksi haluaisin ostaa uusia reenivaatteita esim uudet trikoot. Kuluispa aika nyt nopeasti tenttiviikon ohi ja sitten pääsis töihin. En malta odottaa, niin paljon kaikkea uutta luvassa kesällä. Tänään bongasin ekat hiirenkorvat ja koska tällä viikolla pitäs vielä lisää lämmitä niin saan ne kaua kaipaamani lehdet ja vihreän maaston. Mikä on teidän mielestä parasta kesässä? See you soon!

Postaus 6 - Minun päiväni

Sattui sopivasti tälläinen postaus. Mulla ei nimittäin ole kuvia ollenkaan, koska unohdin piuhan kämpille, joten tällä mennään. Tarkempaa postausta viikonlopusta jonkinlaisilla kuvilla tulossa sitten maanantaina. Nyt stooria tästä päivästä.

Aamulla oli ihana herätä, kun tajusi nukkuneensa yhtäjaksoisesti koko yön. En herännyt edes vessaan, vaikka joinkin illalla taas kuin pesusieni. Millonkohan oikeesti muistan juoda säännöllisin väliajoin PÄIVÄLLÄ, että ei tarvii illalla kaikkea litkiä.. No mutta kuitenkin, olo oli tosi raukea sillon 10 aikaan aamulla kun itseni sain ylös. Kerkesin peiton heittää syrjään, kun puhelin soi ja sai kuulla kullan ääntä ihan sattumalta aamusta. Luulin tosiaan, että oltaisiin vasta illalla yhteyksissä. Aikamme siinä höpöteltiin ja sit siirryin aamupalalle alakertaan. Murot pitkästä aikaan naamaan, puuron syönnistä on nimittäin tullut mulle enemmänkin sääntö kuin poikkeus viime aikoina. Aamupalan, hampaiden pesun, vaatteiden vaihdon ja pikaisen sohvalöhöilyn jälkeen löysin itseni jo 11 aikaan sängyltä pääsykoekirjan kanssa.

Mä oon aina inhonnu sitä, että kokeisiin luetaan pöydän ääressä. Sängyllä/sohvalla on paljon mukavampaa, kun asentoa saa vaihtaa. Tietenkin kirjoittaminen on vähän haastavampaa, mutta eipä niitä muistiinpanoja muut lue. Kirjan ohella sängylle sijoitin myös läppärini, koska piti samalla hieman kääntää veitseä omassa haavassa ja katsoa miten A-tyttöjen lopputurnaus sujuu. Jos viime kauden joukkueeni ja parhaat kaverini eivät siellä pelaisi, jättäisin kyl tän kidutuksen mielelläni väliin. Kuitenkin pitää kannustaa kavereita ja toivoo, että niillä menis hyvin ja onneks tytöillä on hyvä draivi päällä. Yhden erän päähän se tosiaan jäi, että oltaisiin mekin siellä.. Mutta ei auta, katseet tulevaan kauteen.

Luin/seurasin pelejä kolmeen asti. Välillä kävin toki syömässä äidin ihanaa lohta ja riisiä. Kalaa tulee tosi harvoin tehtyä Kuopiossa, kun se on oikeesti aika kallista, joten on hyvä, että sitä saa yleensä aina kotona. Monipuolisuus on tosi hyvä juttu! Mutta tosiaan kirjaa tuli kahlattua jälleen n. 50 sivua ja kattavat muistiinpanot piirtyi paperille. Hyvä näin! Ei mee kauaa niin sekin kirja ois aika perinpohjaisesti kahlattu läpi. Olin päättänyt, että kun saan luettua sen 50 sivua, suuntaan lenkille. Jarno lähti mun mukaan ja vedettiinkin reipas vajaan tunnin juoksulenkki. Minä, joka inhoon yli kaiken juoksemista, vaikka väittäisin kestävyyttäni hyväksi (1500 metrin juoksussa olin lukiossa lentopallolinjan tytöistä nopein ja voitin yhden pojankin). En muista millon viimeks oisin juossut noin pitkään yhtäjaksoisesti, paskaltahan se tuntu, mutta jälkeenpäin fiilis ihan ok. Mä oon ihan hirveen huono juoksemaan, koska unohdan sen hapenoton kun alan miettimään, että kohta se pahin alun ahistus loppuu ja juoksusta tulee tasasta, jolloin hengitys unohtuu ja rytmiin on hankala päästä.. Reenaamista siis senkin suhteen.

Lenkin jälkeen jälleen lentopalloa. Siinähän se ilta sitten vierähtikin, selaillessa tuloksia ja katsoessa Suomen peliä, ihan kotisohvalta. Ilta oli siis aika yksitoikkoinen, mutta olin jotenkin tosi uupuneen olonen tänään ja siksi tosi tyytyväinen siihen, mitä kaikkea sain aikaan. Huomenna ei onneks oo Suomen peliä, joten voi lukea myös illalla ja pääsee haravoimaan aamusta. Hieroin äitiä n. 15 minuuttia tänään ja saankin siitä palkkioksi huomiselle hieronnan. Ah, mun hartiat huutaa jo nyt hoosiannaa.

Nyt sit istun jälleen sängyllä koneen kanssa, oottelen, että Henkasta kuuluis jotain ja kuuntelen musiikkia. Kohta unille niin ei veny unet aamulla liian pitkälle. Tämmöstä tänään siis, aika perus kotipäivä. Huomenna tosiaan haravointia, lukemista ja keskivartalokuntopiiriä luvassa. Kuulemisiin!:)

Hophop!

Nyt tiedossa tämmöinen pikanen päivitys, koska oon onnistunut tunkemaan tän aamupäivän täyteen hommaa. Viikko on mennyt monipuolisesti reenatessa. On ollut lajireenejä, kaude eka virallinen perusvoimapuntti, käsipuntti, lenkki ja huomenna jatkuu loikilla. Hirvee motivaatio, mutta uskon et kroppa kiittää kun saa viikonloppuna hyvät yöunet ja vähän kevyempää reeniä. Plus ei tarvii hirveesti turhia stressailla kun pääsee taas äitin ruokien ääreen ja haravointi on rankin asia reenien lisäks viikonloppuna, ei paha. Yritän myös käydä heittämässä talviturkin, katotaan miten onnistuu.

Nyt pitäs alkaa siivoilemaan tätä huushollia, käydä suihkussa ja laittautua, syödä ja pakkailla. Kunhan äiti taas pääsee töistä, suunnataan kotiin ja käydään porukoiden kanssa hakemassa Jarno keskustasta mun seuraks viikonloppuna. Ja jippiiiiiiii, tänään alkaa lätkä. On jotain seurattavaa sitten. Ens viikolla taas ankarasti reeniä, kun koulua on vaan tunti per päivä.

En muista millon viimeks oltas oltu Henkan kanssa näin monta yötä erossa :D Se lähti eilen kotiin ja tänään jatkaa sieltä sit leirille. Mun viikonloppu vierähtää Viitasaarella ja nähdään sitten maanantaina iltapäivästä kunhan molemmat nyt vaan löytää tiensä takasin kotiin. Ens viikolla ollaan myös mahdollisesti 5-6 yötä erossa, kun ollaan helatorstai/äitienpäivä omien vanhempien luona. Outoa, kun tuntuu että toi toinen kulkee aina mukana.. No eipähän kerkee toisen naamaan liikaa kyllästyä tms..

Mutta nyt otan itteäni niskasta kiinni ja suuntaan vessan kaakeleita putsaamaan. Hauskaa viikonloppua kaikille!