Sattui sopivasti tälläinen postaus. Mulla ei nimittäin ole kuvia ollenkaan, koska unohdin piuhan kämpille, joten tällä mennään. Tarkempaa postausta viikonlopusta jonkinlaisilla kuvilla tulossa sitten maanantaina. Nyt stooria tästä päivästä.
Aamulla oli ihana herätä, kun tajusi nukkuneensa yhtäjaksoisesti koko yön. En herännyt edes vessaan, vaikka joinkin illalla taas kuin pesusieni. Millonkohan oikeesti muistan juoda säännöllisin väliajoin PÄIVÄLLÄ, että ei tarvii illalla kaikkea litkiä.. No mutta kuitenkin, olo oli tosi raukea sillon 10 aikaan aamulla kun itseni sain ylös. Kerkesin peiton heittää syrjään, kun puhelin soi ja sai kuulla kullan ääntä ihan sattumalta aamusta. Luulin tosiaan, että oltaisiin vasta illalla yhteyksissä. Aikamme siinä höpöteltiin ja sit siirryin aamupalalle alakertaan. Murot pitkästä aikaan naamaan, puuron syönnistä on nimittäin tullut mulle enemmänkin sääntö kuin poikkeus viime aikoina. Aamupalan, hampaiden pesun, vaatteiden vaihdon ja pikaisen sohvalöhöilyn jälkeen löysin itseni jo 11 aikaan sängyltä pääsykoekirjan kanssa.
Mä oon aina inhonnu sitä, että kokeisiin luetaan pöydän ääressä. Sängyllä/sohvalla on paljon mukavampaa, kun asentoa saa vaihtaa. Tietenkin kirjoittaminen on vähän haastavampaa, mutta eipä niitä muistiinpanoja muut lue. Kirjan ohella sängylle sijoitin myös läppärini, koska piti samalla hieman kääntää veitseä omassa haavassa ja katsoa miten A-tyttöjen lopputurnaus sujuu. Jos viime kauden joukkueeni ja parhaat kaverini eivät siellä pelaisi, jättäisin kyl tän kidutuksen mielelläni väliin. Kuitenkin pitää kannustaa kavereita ja toivoo, että niillä menis hyvin ja onneks tytöillä on hyvä draivi päällä. Yhden erän päähän se tosiaan jäi, että oltaisiin mekin siellä.. Mutta ei auta, katseet tulevaan kauteen.
Luin/seurasin pelejä kolmeen asti. Välillä kävin toki syömässä äidin ihanaa lohta ja riisiä. Kalaa tulee tosi harvoin tehtyä Kuopiossa, kun se on oikeesti aika kallista, joten on hyvä, että sitä saa yleensä aina kotona. Monipuolisuus on tosi hyvä juttu! Mutta tosiaan kirjaa tuli kahlattua jälleen n. 50 sivua ja kattavat muistiinpanot piirtyi paperille. Hyvä näin! Ei mee kauaa niin sekin kirja ois aika perinpohjaisesti kahlattu läpi. Olin päättänyt, että kun saan luettua sen 50 sivua, suuntaan lenkille. Jarno lähti mun mukaan ja vedettiinkin reipas vajaan tunnin juoksulenkki. Minä, joka inhoon yli kaiken juoksemista, vaikka väittäisin kestävyyttäni hyväksi (1500 metrin juoksussa olin lukiossa lentopallolinjan tytöistä nopein ja voitin yhden pojankin). En muista millon viimeks oisin juossut noin pitkään yhtäjaksoisesti, paskaltahan se tuntu, mutta jälkeenpäin fiilis ihan ok. Mä oon ihan hirveen huono juoksemaan, koska unohdan sen hapenoton kun alan miettimään, että kohta se pahin alun ahistus loppuu ja juoksusta tulee tasasta, jolloin hengitys unohtuu ja rytmiin on hankala päästä.. Reenaamista siis senkin suhteen.
Lenkin jälkeen jälleen lentopalloa. Siinähän se ilta sitten vierähtikin, selaillessa tuloksia ja katsoessa Suomen peliä, ihan kotisohvalta. Ilta oli siis aika yksitoikkoinen, mutta olin jotenkin tosi uupuneen olonen tänään ja siksi tosi tyytyväinen siihen, mitä kaikkea sain aikaan. Huomenna ei onneks oo Suomen peliä, joten voi lukea myös illalla ja pääsee haravoimaan aamusta. Hieroin äitiä n. 15 minuuttia tänään ja saankin siitä palkkioksi huomiselle hieronnan. Ah, mun hartiat huutaa jo nyt hoosiannaa.
Nyt sit istun jälleen sängyllä koneen kanssa, oottelen, että Henkasta kuuluis jotain ja kuuntelen musiikkia. Kohta unille niin ei veny unet aamulla liian pitkälle. Tämmöstä tänään siis, aika perus kotipäivä. Huomenna tosiaan haravointia, lukemista ja keskivartalokuntopiiriä luvassa. Kuulemisiin!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti