Tekeminen se ei koskaan lopu

Niin se vaan hujahti sekin viikonloppu ja arkeen laskeutuminen tapahtui hieman takerrellen. Neljän, oikeestaan viiden päivän miniloma veti mut sopivasti pois arjesta ja nyt pitää tätä rytmiä taas jostain etsiä. Ei ainakaan tää iltakukkuminen tilannetta auta. Mua väsyttää päivällä välillä ihan kunnolla, mut jotenkin tälleen illan laskeutuessa uni ei meinaa tulla ollenkaan. Mielummin vaan kutittelisi toista ja höpöttelisi kainalossa mukavia, ainut ongelma on vaan se, että Henkka sammuu aina kuin saunalyhty kun peiton alle päästään..

Mut tosiaan lauantai sujui kuin itsestään pääsykoekirjan kanssa, taas vaihteeksi, ja pelikin tuli illalla katsottua. Harmittaa ihan vietävästi, kun vettä satoi niin en päässyt haravoimaan taas koko kotona olon aikana. Oisin oikeesti mielelläni jeesannu mammaa, varsinkin kun se oli kipeä. Sunnuntaina olikin sitten äitienpäivä ja koska kakkua ei tehty, kun kukaan ei sitä kotiin olisi jäänyt syömään, vietiin vaihteen vuoksi äitille aamupala sänkyyn lahjan kera. Puolikas appelsiini, pari leipää, kahvia ja pari keksiä, oli äiti niin onnellinen. Kerrankin se taisi oikeesti nukkua, kun se mentiin herättämään :D

Luin äitin kanssa aamupalan nautittuani pääsykoekirjan loppuun, huikee fiilis, että kaikki tärkeimmät asiat on oikeesti nyt paperilla ja niistä on helppo kerrata. Saa yliviivata yhden asian siltä "to do"-listalta.. Suunnattiinkin loppu päiväksi Maaningalle mummolaan tapaamaan serkkuja. Vaikka olinkin kummitytön mielestä ihan tylsä, kun en antanut sen kiipeillä pöydällä, oli tosi mukavaa ja kyllä ne lapset on vaan huikeita. Tavallaan hiipi jo ajatus siitä, että voi kun joskus itsekin noita saisi. Onneksi kiire ei senkään suhteen ole. Mikään ei vaan tee onnellisemmaksi, kun saa nuo muksut nauramaan omalla sekoilullaan.

Ukin ja mummon luota Henkka haki mut sitten vuorostaan hänen mummolaan, tietysti sen jälkeen kun oli kiusannut muksuja tai no se tais mennä niin päin, että muksut kiusas Henkkaa. Kukaan ei kuitenkaan Henkan pelottavaa naamaa pelännyt ja kyyneliltä vältyttiin, huh. Oli mukava olla Henkankin sukulaisten kanssa jälleen, mutta kaikista mukavinta oli palata kotiin kesävaatteiden kanssa, kun keli oli oikeesti lämmin ja mua odotti yllätys Kuopiossa. PUIHIN ON TULLUT HIIRENKORVAT! Ihanan vaaleanvihreää, ihanaaaa!

Tuo vaaleanvihreä maasto oli syy mun hymyyn talsiessani reeneihin tässä illalla. Havahduin virnistykseeni ja tajusin, että mahtoi vastaantulijat kummastella, tai sit ei. Tänään tosiaan kaks lajireeniä alla, ihana fiilis. Jaksaa painaa, vaikka tuntuu et jalat ei oo koskaan ollut näin jökissä perjantaisen jalkapuntin jäljiltä.. Palautumista, huoltavaa ja pian nää on kuin uudet. Optimismia? Huomenna alkais sitten viimeinen puristus. Koulua jäljellä enää 7 päivää ja tentin starttaa perjantaina, lukemista ja lukemista jälleen. Reeniä väliin ja sitten taas jaksaa. Tekeminen ei siis koskaan lopu ja hyvä niin!