Everyday is happy day

Ulkona sataa vettä, on aika synkkää, joten sisällä on pidettävä valot, fasaani kirmaa tuolla pellon reunassa. Järvessä ei näytä olevan enää yhtään jäitä. Jääkiekon selostus pauhaa taustalla. Näen isän silmäkulmastani tätä kirjoittaessa. Lukulasit nenän päällä se liikuttaa sormeaan kevyesti pitkin iPadin pintaa. Kuinka ihminen voikaan näyttää samalla niin nuorekkaalta, mutta samalla vanhemmalta? Äiti höpöttelee keittiössä meidän koiralle. Välillä kuulee, kun koira haukahtaa, haluaa varmaan jotain hyvää, koska äiti niin kovasti kehuu. Sitten jääkiekko pauhaa jälleen, muuten on hiljaista lukuunottamatta flunssaisen äidin aivastelua ja yskimistä sillon tällöin keittiössä. Oon ite aika poikki. Aamulla oli aikainen herätys, päivä Jyväskylässä ja siitä raskaalle, mutta niin täydelliselle puntille. Piti aivojakin hieman rasittaa ja tein puoltoista tuntia koulujuttuja. Tässä on nyt ihana olla. Suihkun raikkaana, kollarit ja huppari päällä, meikittömänä. Huokaisen.

Tää päivä on sisältänyt paljon mietiskelyä. Tuli siskon kanssa puhetta kauneuden hoidosta. Itse en ole rahaani laittanut elämäni aikana meikin lisäksi kuin kerran kulmien ja ripsien värjäämiseen viime kesänä, kun suunnattiin ulkomaille. Halusin unohtaa meikit kotiin (tosin en unohtanut) ja vaan olla lomalla. Muuten en ole rahaa kauneuteen laittanut ellei lasketa mun aknehoitoja. Tosin näen aknen sairautena, joka mulla on ollut kolmosluokalta asti enkä näe sen pois haluamista pelkästään ulkonäköseikkana. Sitä se ei ainakaan mulle ollut. Mä en siis tämän oman heikkolaatuisen kauneuden hoidon takia oikein itse ymmärrä sitä, miten joku voi laittaa rahaa kuukaudessa satasia siihen, että saa ripset värjättyä, ihon putsattua, hiukset täydelliseen kuntoon jne.

Kaupunki-look

Myönnän, että panostan meikkeihin ja tykkään meikata. Tiedän, että ihoni ei kaiken maailman halppis meikkivoiteista esim tykkää, koska jotkut niistä tukkii ihohuokset ja sitten kukitaan niin kuin voikukat kesäsin nurmikolla. Se ärsyttää ja turhauttaa, just kun yhden saa pois toinen pomppaa tilalle. Mutta mulla menee rahaa meikkeihin aika harvoin, koska ostan maldollisimman pitkäkestosia tuotteita. Ostan lisäksi kosteuttavia rasvoja ja deodoranttia, siis ihan nää perus mömmöt. En siis pidä itseäni mitenkään törsääjänä kauneuden hoidon suhteen. Nypin kulmani itse ja värjään hiukseni useimmiten itse, tosin sen teen vaan rahapulan takia. Kampaajalla kävin viimeksi lokakuussa, näkyy jo latvoissa.. Mutta asia on niin, että jos jostakin pitää tinkiä niin se on sit mielummin kauneuden hoito kuin esim ruoka. Opiskelijabudjetti on kuitenkin rajallinen. En siis ymmärrä niitä, jotka valittaa että ei oo rahaa ja joutuvat pyytämään rahaa porukoiltaan, vaikka kaikki raha menee tälläytymiseen.

Sain aikaan melkoisen naurun remakan sisälläni lukiessani erästä keskustelupalstaa, jossa mies oli järkyttynyt nähdessään tyttöystävänsä ensi kertaa ilman meikkiä ja sanonut tälle asiasta. Siinä tulee kaksi asiaa esiin, jotka mua ärsyttää: tytöt piiloutuu pakkelin taakse ja jätkät on pinnallisia. En yleistä, mutta siis nää piirteet ihmisissä ärsyttää. Ite oon aatellu niin, että ok mulla on silmät lähellä toisiaan, kulmakarvat tosi alhaalla (siksi nostan niitä jokaikisessä kuvassa), posket täynnä aknearpia ja iso nenäkin vielä kaupan päälle, mut herranlettas, jos en tällasena kelpaa ei oo mun ongelma. Meikkaan tällä hetkellä itseni ja hieman myös Henkan takia. Eli siis siksi, että se on musta tosi kivaa ja haluan, että mun poikaystävä uskaltaa näyttää mua kavereilleen. Musta se ei oo vaan kaunista, että naamassa on 2 sentin paksunen pakkelikerros, kulmakarvat piirretään, muuten niitä ei ole ja silmissä on 6 senttiä pitkät ripset, jotka on yhtä tuuheet ku meidän pihan sembramänty... Aitoa? Ei asiasta tän enempää, mun käsitys kauneudesta tuli aika selkeesti ilmi.

Aikaisemmin mainitsemani illan löhöilyasustus

Oon tosiaankin nauttinut kotona olosta ihan täysin rinnoin, en oo ees ikävän antanut niin hirveesti häiritä. Täällä ollessa jokainen päivä on oikeesti iloinen päiviä. Voi olla, et se ikävä sieltä taas pomppaa kun päästään huomiseen ja näkeminen lähestyy, mutta nyt on hyvä mieli ainakin vielä. Keskiviikkona oli niin huikee ilma, että kävin kunnolla taas juoksemassa ja tällä kertaa rehellisesti nautin siitä (johtu siis kelistä..) Torstai oli lukemispäivä ja oltiin illalla koko perhe koolla. Viime kerrasta olikin kulunut jo useampi kuukausi. Tuntuu, että oon osannu ottaa tosi hyvin ilon irti kotona olemisesta ja oikein jo ootan, et saa ihan omassa kodissa, siis Kuopiossa, olla pidemmän aikaa. Onhan tää reissailu+erossa oleminen välillä aika raskasta.

Tänä iltana ollaankin iskän ja äidin kanssa ihan kolmestaan, tietty karvaisia ystäviämme unohtamatta. Luvassa on Timanttiliigan avaus ja Suomi-Venäjä lätkämatsi. Urheileva perhe, varsinkin penkkiurheileva semmonen, ei elä päivääkään ilman urheilua. Nautin, iloitsen ja rentoudun. Kohta on koulu ja pääsykokeet ohi, työt alkaa ja reeniä pitää painaa. Tää kaikki ahkerointi palkitaan vielä. Reenien osalta palkintoa saa poimia syksyn alkaessa, koulun osalta viimestään 2,5 vuoden päästä, pääsykokeiden osalta ehkäpä jo kesäkuussa ja niin kodin osalta se palkitaan joka päivä pienellä kiitoksella, kun olen hoitanut kämppää. On tää elämä taas niin ihanaa!

Ps. Jos joku tietää, mikä on LeijonaGm (ne jotka ei, niin se on semmonen ilmainen nettipeli, jossa valitset puolustajan ja hyökkääjän Suomen joukkueesta, jokaisella pelaajalla on oma kerroin ja pelaajan suorituksista pelissä saa tai menettää pisteitä tsekatkaa täältä.) niin mä oon kokonaistuloksissa 7. Pikkusen jätkiä ärsyttää, ku pesen kaikki. Myös Kuningasveikkaajassa (veikkauksen ilmainen tulosveikkauspeli, löytyypi täältä.) oon sijoittunu paremmin kuin Henkka ja Jarno, joten en mää ihan tyhjäpäinen ihminen oo ;)