Ups and downs

Mun tukkoisuus ei tainnutkaan johtua allergiasta vaan sain äidiltä flunssan. Olo on tukkoinen kuin keittiön putkistolla ja Mr. Musclea ei näy missään. Nenäsumute ei auta, allergia- tai särkylääkkeet vielä vähemmän. Viime aamuyöstä heräsin ahdistuksen tunteeseen. Tuntu siltä, että Henkka istus rintakehän päällä, mut siinä vieressä se oli tuhisemassa. Yskiminen auttoi ja sitä on tullutkin harrastettua koko päivä. Viikonloppunakin reenit jäi väliin ja viel tältäkin päivältä piti reenit jättää väliin. Kroppa on ihan tukossa, ku ei oo päässy tekemään mitään kuin vähän kävelemään perjantaina. Höhheli sanon minä! Just kun innostuin juoksemisestakin niin paljon..

Onneksi tosiaan elämään kuuluu paljon hyvääkin. Viikonloppu oli hurjan kiva. Oltiin tosiaan anoppilassa ja viikonloppuun kuului ruskettumista (sitä kun ei ulkona muuta voinu tehä ku maata :D), jääkiekkoa, hyvää ruokaa ja tietenkin sitäkin parempaa seuraa. Mun päivät kului kirjojen parissa Henkan huoneessa tai nurtsilla maaten ja Henkka ahkeroi töissä. Mutta pääasiahan tässä on, että jälleen kerran oli tosi mukavaa.

Tänään tosiaan alko sitten viimenen puristus koulussa. Kaksi tenttiä ja koulusta kotiin lukemaan ja tekemään ruokaa. Tein mun bravuuriksi noussutta makaroonilaatikkoa, tällä kertaa vähän isomman satsin niin ei mene aikaa ruuanlaittoon niin paljon joka päivä. Kerkee panostaa siihen, mikä nyt tuntuu tärkeelle eli lukemiseen. Huomenna se päivä nimittäin koittaa: pääsykokeet. Koko kevään ahkerointi alkaa olemaan ohi ja huomenna mitataan mun osaaminen. Sisään otetaan 40 hakijaa ja hakijoita on varmasti yli sata. Kovasti jännittää ja tuntuu, et toi lukeminen on enää semmosta paniikkisähläystä. Onneks kerkeen huomenna rauhassa rahoituksen tentin jälkeen kertailemaan ennen kuin pitäs siirtyä yliopistolle, toivottavasti tulevaan opinahjooni.

Musta ei nyt jotenkin tätä tekstiä saa irti. Katselen koko ajan tuota vieressäni istuvaa, kännykkää räpläävää komistustani. Meillä on ollut tänään ihan huikee päivä ja Henkka on yllättänyt mut kerran jos toisenkin. Käytiin pienellä ajelulla mun lukutauolla, että aivot ei ihan puuroutuisi. Henkka ajatti mua ympäriinsä ja voin kertoa, että Kuopio on mun mielestä Suomen kauneimpia kaupunkeja. Kaunista!

 Pelleiltiin taas aikamme sohvalla. Naurettiin niin kovasti, että rappuun asti kuului varmasti. Lisäksi illalla, tuossa puoli ysin aikaan, kun minä vielä painiskelin pääsykoekirjan kanssa, Henkka leipaisi kauralastuja. Hävettääkin ehkä vähän myötää, että niistä tuli parempia kuin mitä mä oon ite koskaan tehny! Uskoisin, että se ois nyt ansainnu mun huomion, joten en malta oikein kirjoitella enempää. Palaillaan sitten torstaina, kun tää tyttö on jo lomalla!