Musiikki on..

apu rentoutumiseen, hiljentymiseen, bilettämiseen, arjesta irtaantumiseen ja keskittymiseen. Mulla ei hirveästi jää aikaa enää musiikin kuunteluun kuin ainoastaan iltaisin kun en minkäänlaista ipodia tms omista. Sellainen onkin hankitalistalla ja toivottavasti sellaisen ennen kesää itselleni saisin. Siitä tulisi erittäin hyvä kaveri juoksulenkeille ja kuntopiirihetkiin. Ei tarvitsisi enää miettiä laulun sanoja itsekseen päässä kun laulaminen ei hengästyneenä onnistu.

Musiikilla on varmasti monen nuoren elämässä ollut oma merkityksensä enkä minäkään tee tähän asiaan poikkeusta. Mulle musiikissa tärkein elementti on sanat. Huomaan usein tykästyväni biiseihin, joiden lyriikat on yhdistettävissä mun omaan elämään. Tietysti on myös semmosia "aivot pihalle"-kappaleita, kuten vaikka Gangnam style, jota rankuttaa vaan sen takia et tulee hirveen latautunu fiilis.

Me kuunnellaan usein pelireissuilla musiikkia, lauletaan mukana ja pidetään hauskaa. Se on hyvä vastapaino mun normaalille tavalle keskittyä peliin mielikuvaharjoitusten  myötä. Lisäksi musiikki on kantanut mua vaikeiden aikojen läpi. Oon lyhyessä elämässäni kokenut jo paljon isoja ja raskaitakin asioita näiden onnellisten aikojen lomassa ja monet kappaleet onkin helppo yhdistää tiettyyn hetkeen. Esimerkiksi viime vuonna kun pappani kuoli vain hieman päälle kuukausi ennen joulua, kuuntelin alla olevaa biisiä non-stoppina ja itkin. Se oli mun tapa purkaa mun pahaa oloa.

Muistan sen hetken, kun kyseinen artisti esiintyi ensimmäistä kertaa Idolsin koelauluissa. Olin 10 vuotias pieni alakoululainen, joka ihastui palavasti siihen hahmoon televisiossa, josta myöhemmin tuli oikea ihminen, joka puristi minut käsivarsiensa väliin keikan jälkeen. Monen mielestä Antti on huono laulamaan ja sen fanittaminen on tosi noloa, mutta hei ihmiset, aikuisia tässä ollaan, joten eiköhän ole aika hyväksyä se, että kaikilla on omat mieltymyksensä. Minä en ole koskaan katunut, enkä tule katumaan sitä, että olen selvinnyt elämästäni Antin avulla. Se vaikutus, mikä Antin lauluilla on ollut mun elämään, on sanoinkuvaamattoman suuri.

Täytän itse lähes päivälleen kolmen kuukauden päästä 20 vuotta. Antin musiikki on kulkenut 10 vuotta mun elämässä mukana, nostanut maasta kuin olen sinne kaatunut ja pitänyt mua siellä pilvissä onnen hetkillä. Niiden biisien tahtiin olen itkenyt, nauranut, tanssinut ja laulanut suihkussa. Uskon, että teillä muillakin on artisteja, joilla on samanlainen vaikutus teihin kuin Antilla minuun. Olen käynyt nyt muistaakseni 10 keikalla, mikä on mielestäni aivan tarpeeksi osoittaakseni kunnioitusta Antille ja hänen uralleen. Minulla ei ole varaa tai tarvetta kiertää 300 keikkaa, jotta voisin kutsua itseäni faniksi. En tietenkään tarkoita, että olisi väärin kiertää keikoilla, jos se on mahdollista, mutta minun näkökulmasta se ei ole tarpeen.

Se on outoa, että millään muulla yksittäisellä biisilläkään ei ole muhun sellaista vaikutusta kuin Antin kappaleilla. Niihin liittyy luonnollisesti muistoja keikoilta, mutta myös muistoja minun omasta elämästä, kuten edellä jo mainitsinkin. Elän elämääni tietyllä tapaa Antin musiikin kautta. Ne lyriikat kokoaa juuri ne minulle niin tutut tunteet sanoiksi.

Musiikki on minulle henkireikä. Elämä koostuu yksittäisistä lauluista. Joskus on päiviä, kun istun selailemaan valokuvia sinusta ja minusta ja ne mieleen tuovat paljon muistoja. Kun löytää sen oikein, on valmis hyppäämään junan eteen hänen puolestaan ja rakastamaan häntä myös seuraavat tuhat vuotta. Seuraavalla kerralla, kun ajatte esimerkiksi autoa yksin, keskittykää kuuntelemaan radiosta tulevan kappaleen sanoja välittämättä esiintyjästä. Kolahtaako?