Mun äiti on siis kotoisin Maaningalta, kuten edellisessä Elämäni-postauksessa taisi tulla ilmi. Ollaan kesät vietetty siellä ja sen pikkukunnan ihmiset on tullut tututksi vuosien aikana, kun serkut ovat vieneet mukanaan varsinkin urheilupiireihin. Olin muistaakseni n. 5-vuotias, kun ekaa kertaa serkkujen kanssa alettii juttelemaan pojista. Siitä hetkestä lähtien oli 4 poikaa, joista mun serkut aina puhui ja yksi niistä oli siis Henkka. Serkut oli vuorotellen ihastuneena Henkkaa, vuorotellaan noihin muihin poikiin ja muistan nuorempana nähneenikin Henkan monta kertaa. Oon sille itse myöntänyt, että mulla oli mielikuva aina hirveen laihasta, isopäisestä nörttipojasta, joka oli tosi urheilullinen. Enhän minä sitä muuten nähnytkään kuin urheilukisoissa. Jos joku olisi silloin mulle tullut sanomaan, että 10 vuotta tästä ja te asutte saman katon alla, olisin nauranut sen henkilön maan rakoon.
Mutta kohtaloonsa ei voi vaikuttaa. Elin monta vuotta näkemättä Henkkaa. Tiesin, että se oli seurustellut yhden tytön kanssa lähes koko yläasteen ja pitkän suhteen jälkeen eronneet. Se oli viimeisin asia, mitä mä olin siitä kuullut. Sitten joku vuosi sitten mun serkut alkoi puhumaan Henkasta pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Niistä oli tullut parempia ystäviä kuin pitkään aikaan, vaikka toisensa olivat kauan tunteneetkin ja tekemisissä olleet. Juttelin ensimmäistä kertaa Henkan kanssa itse viime vuoden Lapin reissullamme, sen jälkeen kun serkkujeni muutama kaveri oli lisänny mut randomilla facebook-kaveriksi. Henkka oli siis yksi heistä. Juteltiin aluksi ihan perusasioista ja kiusoiteltiin toisiamme. Muistan sen ensimmäisen pitkän yön, kun me juteltiin. En halunnut sammuttaa konetta, en millään. Se sano mulle asioita, joita kukaan ei ollut mulle aikaisemmin sanonut, vaikka olinkin seurustellut muutaman kerran. Sinä ensimmäisenä iltana se vetäs maton mun alta, silloin tiesin, että tää ei oo mikä tahansa juttukaveri. Se on onnistunut kyl vetäsemään sen maton aika monesti. Vaikka se ei ole mikään semmonen hirveen lässynlässyn, niin yhtenä iltana se soitti ja sanoi, että haluaa, että kuuntelen yhden biisin. Se linkitti sen mulle facessa eikä halunnut sulkea puhelinta siksi aikaa kun kuuntelin. Se lauloi hiljaa mukana mun korvaan, kun mun silmät selas niitä sanoja, mitä youtube mun eteen heitti. Lopuksi se sanoi, että se biisi on mulle ja kuvaa mua. Itkin ja itken vieläkin, kun kuulen sen biisin. Se, mikä biisi on kyseessä, selviää tästä.
Koin tosi nopeesti Henkan kanssa tietynlaisen yhteyden ja Lapista kotiin palattuani facekeskustelut vaihtuivat puheluihin. Puhuttiin yöt myöhään, kun mulla oli loma menossa. Henkka puolestaan joutui joskus 3 tunnin yöunilla kouluun, koska ei suostunut nukkumaan. Sm-lopputurnauksen jälkeen suuntasin ensimmäistä kertaa Henkan luo Maaningalle ja sain muutakin syytä reissulleni, kun piti kummitytön luona käydä. Ihastuin Henkkaan vaan voimakkaammin, se ei vastannut ulkonäöllisesti yhtään mitä odotin. Odotin, että siellä olisi vastassa edelleen se silmälasipäinen hoikkapoika, mutta sen sijaan siellä oli MIES.Siitä eteenpäin ollaan yhtä pidetty, ensi kuussa siis jo vuoden verran. Olette kyllä saaneet seurata meidän yhdessä eloa ja mun tunteita aika tarkasti. Ollaan siis asuttu saman katon alla 8 kuukautta eli siis yli puolet siitä ajasta, mikä ollaan oltu yhdessä. Asiat eteni todella vauhdilla, mutta näin on hyvä. Voi olla, että meidän elämässä tulee vielä eteen se hetki, kun opiskelu tai työ ajaa meidät erilleen, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään. Tässä iässä, vaikka kuinka rakastaisi, omia unelmiaan ei kannata unohtaa toisen takia. Jos se toinen sinua oikeasti rakastaa, hän tukee sinua ja antaa sinun toteuttaa unelmasi, vaati se mitä vaati.
Ennen Henkkaa en todellakaan tuntenut tällaista ketään kohtaan. Ei ollut näin vahvaa fyysistä/henkistä vetoa. Voin siis valehtelematta sanoa, että tämä on ensimmäinen rakkaus minulle. Ensimmäinen tällainen rakkaus, tällainen jonka tulisi tulla täyttämään naisen sydämestä puolen, puolen jonka muodostuminen on vasta alkutekijöissä. Se toinen puoli on syntynyt jo, se on täynnä perheeltä ja ystäviltä tullutta rakkautta, erilaista rakkautta, mutta ei yhtään sen vähempiarvoista. Se on se, millä olen elänyt tähän asti. Nyt, kun se toinenkin puoli on täyttynyt ja olen löytänyt Henkan, eläminen on entistäkin enemmän täynnä rakkautta.
ps. Lisää rakkaus-höpinää tulossa myöhemmin postauksessa, jossa pääsen pohtimaan rakkauden merkitystä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti